Kotimaisen omistamisen ohjelma

Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt kotimaisen omistamisen ohjelmatyön laajalla kuulemis- ja lausuntomenettelyllä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK pitää menettelytapaa erinomaisena ja kiittää mahdollisuudesta lausua tärkeistä kotimaiseen omistajuuteen liittyvistä teemoista.

Kotimaisen omistajuuden vahvistaminen, monipuolistaminen ja
tasa-arvoistaminen (Kysymys 1.)

Tarvitsemme kannustavan toimintaympäristön omistamiseen, kasvuun ja yrittämiseen. Olennaista on taata sen kehittämiseen pitkäjänteinen, yli hallituskausien menevä ote. Omistamisen vahvistaminen palvelee yhteiskuntaa, yrityksiä ja kansalaisia parantaen mahdollisuuksia nostaa työllisyyttä. Yhteiskunnan hyvinvointi syntyy työstä, yrittämisestä ja omistamisesta.

Kotimaista omistajuutta tulisi vahvistaa monipuolisesti eri ryhmissä:

Yrittäjäomistaminen:

Ennen koronakriisin alkamista sukupolvenvaihdostilanteessa oli arviomme mukaan noin 15 000 suomalaista työnantajayritystä. Koronakriisin vaikutuksista omistajanvaihdoksiin saadaan päivitettyä tietoa seuraavan kerran joulukuun aikana, kun EK julkaisee uusimman Pk-Pulssinsa tulokset.

Jos sukupolvenvaihdos tehdään ajoissa, se tuottaa luopuvalle sukupolvelle paremman tuoton ja yhteiskunnalle verotuloja, sekä mahdollistaa yritykseen uuden sukupolven kasvuhakuisemman otteen.

Työllistävät pk-yritykset ovat vastanneet viime vuosina työpaikkojen nettolisäyksestä erityisesti kokoluokassa 10–250 henkeä työllistävät yritykset. On varsin todennäköistä, että sama kehitys jatkuu. Yritykset voivat hyvässä ja pitkäjänteisesti kehitettävässä toimintaympäristössä toimia veturina talouskasvun saamisessa käyntiin. Tavoitteena tulisi olla elinkeinorakenteen monipuolistaminen kasvattamalla yhä useampaa yritystä ns. mid cap -kokoluokkaan.

Kansalaiset:

Saamalla kansalaiset nykyistä laajemmin omistamaan yritysvarallisuutta, niin suorin osakesijoituksin kuin muilla säästämisvaihtoehdoilla, nostetaan säästämistä ja vältetään ylivelkaantumista, syrjäytymistä sekä parannetaan kansalaisten ostovoimaa. Osakesäästötilin käyttöönotto on ollut menestyksellistä ja tuonut lukuisia uusia kansalaisia säästämisen piiriin.

Koulutuksen tulisi varmistaa se, että kaikilla on hyvä perusymmärrys säästämisestä ja talouden toiminnasta. Näin varmistetaan myös tasa-arvon kehittyminen. Valtionyhtiöiden listaamista pörssiin tulee jatkaa ja mahdollistaa kansalaisille osallistuminen valtionyhtiöiden listautumisiin ja osakemyynteihin.

Instituutiot ja ns. family officet:

Kotimaisen verojärjestelmän on oltava kilpailukykyinen verrokkimaihin verrattuna, jotta suomalaisille yrityksille saadaan pitkäaikaisia ankkuriomistajia. Pörssiä ja ylipäätään rahoitusjärjestelmää koskeva sääntely tulee myös olla kilpailukykyistä, jotta kotimaisille omistajille ja listautuneille yrityksille taataan tasavertainen kilpailuympäristö. Pörssi mahdollistaa yritysten rahoitushuollon diversifioinnin ja vahva kotimainen pörssi antaa mahdollisuuden kotitalouksille sijoittaa kotimaisiin yrityksiin ja hajauttaa omaa säästövarallisuuttaan.

Valtion erityisrahoituslaitokset:

Valtion erityisrahoittajien tehtävä on katalysoida yksityistä rahoitusta ja jakaa riskiä. Systeemitasolla esimerkiksi markkinaehtoinen Kasvurahastojen Rahasto IV on hyvä esimerkki yhteistyöstä julkisen ja yksityisen pääoman välillä. Markkinoille eri toimijoiden roolien tulee olla selviä ja ymmärrettäviä ilman päällekkäisyyksiä.

Kunnat ja maakunnat:

Kuntien ja maakuntien kykyä omistaa tulee ammattimaistaa. Erityisen tärkeää on huolehtia kilpailuneutraliteetin toteutumisesta julkisesti omistettujen ja yksityisten – yrittäjien ja omistajien omalla riskillä toimivien – yritysten välillä.

Rahoitusjärjestelmän kyky rahoittaa kotimaisia yrityksiä:

Kotimainen yrityskanta tarvitsee rinnalleen vahvan rahoitusjärjestelmän. Kansainvälisesti kasvava rahalaitosten säätely ja niiden yritysrahoitukseen kohdistuvat vakavaraisuusvelvoitteet eivät saa vaarantaa niiden kykyä jatkaa suomalaisten yritysten vieraan pääoman ehtoista rahoitusta.

Valtion rooli:

Valtion ensisijaisena roolina on kehittää markkinoita omistajuutta ja yrittäjyyttä mahdollistavalla sääntely- ja veroympäristöllä. Vaikutusarvioinneissa on kehitettävä kykyä arvioida eri säädösten vaikutusta erilaisiin omistaja- ja yrittäjäryhmiin, sekä huomioida ne kasvua parhaiten tukevalla tavalla.

Omistajuuden jatkuvuutta ja vahvistamista tukeva verojärjestelmä
(Kysymys 2.)

Omistajuuden jatkuvuuden näkökulmasta on kiinnitettävä huomiota sekä yritystoiminnasta luopuvan henkilön että toiminnan jatkajan veroseuraamuksiin. Verojärjestelmän tulee olla ennen kaikkea ennustettava, koska omistajuuden aikajänne on vuosikymmenien mittainen. Erityisen tärkeää tämän vaaliminen on aikana, jolloin yritysten toimintaympäristön kehitys on monilta osin epävakaata.

Omistajuuteen kohdistuvien verojen, erityisesti osinko- sekä perintö- ja lahjaveron tason tulee olla kohtuullinen. Erityisesti perintö- ja lahjaverotus on haitallista omistajuuden jatkuvuuden kannalta, sillä vero realisoituu maksettavaksi omistajuuden taitekohdassa ja usein tilanteessa, jossa veron maksamiseen ei ole riittävästi likvidejä varoja.

Perintö- ja lahjaverotusta tulisi yleisesti keventää ja pidemmällä aikavälillä harkita verosta luopumista kokonaan. Verolle tulisi myöntää pitkä maksuaika muutoinkin kuin sukupolvenvaihdostilanteissa, jos peritty tai lahjana saatu omaisuus on ei-likvidiä omaisuutta (kuten listaamattomia osakkeita).

Osinkoverotuksen kokonaisverorasituksen (yhtiön maksama yhteisövero mukaan luettuna) ei tulisi ylittää muun pääomatulon verokantaa, jonka on puolestaan oltava kilpailukykyinen ja vertailukelpoinen erityisesti tärkeimpiin kilpailijamaihin (Ruotsi, muut Pohjoismaat) nähden.

Hyvän omistajuuden keskeiset piirteet sekä osaamisen kehittäminen ja monipuolistaminen (Kysymys 3.)

Hyvä omistajuus on yritystoiminnan pitkäjänteistä ja vastuullista kehittämistä siten, että yrityksillä on hyvät edellytykset kannattavalle kasvulle. Jos haluamme oppia omistajuudesta ja sen eri muotojen kokonaisvaikuttavuudesta, niin huomiota pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän moninkertaisiin omistajayrittäjiin.

Työnantajayrittäjistä yli viidennes on ns. portfolioyrittäjiä, jotka toimivat useammassa yrityksessä rinnakkain – osassa enemmän omistajan ja osassa sijoittajan roolissa. Näitä omistajayrittäjiä usein aliarvioidaan työllistäjinä ja kasvuyrittäjinä, jos tarkastelujen kohteena on vain yksittäisen yrityksen kasvu, eikä alkuperäinen yritys saavutakaan kasvulle asetettuja kriteerejä. Taustalla oleva omistajayrittäjä voi kuitenkin olla hyvin kasvuhakuinen, mutta kasvua vaan haetaan alkuperäisen yrityksen laajentamisen sijaan mieluummin uusia yrityksiä aloittamalla, ostamalla tai sijoittamalla muihin kohteisiin.

Moninkertaisilla omistajayrittäjillä on paljon kokemusta erilaisista yritysten aloittamis-, kehittämis- ja luopumistilanteista. Tätä osaamista pitäisi pystyä hyödyntämään Suomessa tehokkaammin.

Hyvän omistajuuden parhaita käytäntöjä voisi ohjelman valmistelun yhteydessä etsiä esimerkiksi Saksan ns. Mittelstand-yrityksistä. Olisi kiinnostavaa tietää syvällisemmin näiden työllistävien yritysten omistajastrategioista ja yhteiskunnan kannusteista kyseisille yrityksille. Lisäksi tarvetta voisi olla mm. laajalle pohjoismaiselle selvitykselle perheyritysten sukupolvenvaihdoksista ja eri maiden verokäytäntöjen vaikutuksista omistajuuteen, yritysten jatkuvuuteen ja suoriutumiseen.

Yrityskauppojen sekä omistajan- että sukupolvenvaihdoksia edistäminen
(Kysymys 4.)

Suomeen on yrittäjien ikääntymisen myötä muodostunut omistajanvaihdosten pato, joka estää tehokkaasti toimintakelpoisten yritysten uudistumista, kasvua ja kansainvälistymistä. Pienyritysten omistajanvaihdosten edistämiseksi tarvitsemme oppilaitoksiin lisää jatkajakouluja, jotka tarjoaisivat areenan luopuvien yrittäjien ja potentiaalisten jatkajien kohtaamiselle.

Verotuksen näkökulmasta on keskeistä pitää kiinni toimivasta sukupolvenvaihdoshuojennusjärjestelmästä. Perheyritysten sukupolvenvaihdoksia pitäisi vauhdittaa perintöverotusta keventämällä ja pidemmällä aikavälillä harkita verosta luopumista kokonaan. Myös myyntivoittoverotuksen tulisi pysyä kohtuullisella tasolla. Lisäksi yrittäjien ja yritysten verotuksen tulisi olla ennustettavaa ja näkymän ulottua yli vaalikausien, jotta omistajanvaihdoksissa uskallettaisiin lähteä liikkeelle nopeasti ja riittävän ajoissa.

Maahamme tarvitaan myös tarkempia työkaluja päätösten ja lainsäädäntöhankkeiden omistajavaikutusten arviointiin. Myös yrittäjyyskoulutusta ja -kasvatusta pitää uudistaa. Jatkossa yrittäjyyden erilaisten aloittamistapojen – startup, yrityskauppa tai perheen sisäinen sukupolvenvaihdos – pitäisi olla tasapuolisemmin esillä koulutettaessa tulevia yrittäjiä.

Suomi yritysostojen kohteena (Kysymys 5.)

Kotimaista ja ulkomaista omistajuutta ei tule asettaa vastakkain. Suomen kiinnostavuus ulkomaisten sijoittajien silmissä on tärkeää yritysten rahoitukselle ja toimiville pääomamarkkinoille.

Pörssiyhtiöiden aliarvostustilanteiden välttämiseksi verotusratkaisujen tulisi tukea Suomen pienehköjen pääomamarkkinoiden tervettä toimintaa, arvostustasojen vakautta ja riittävää likviditeettiä. Listaamattomien yhtiöiden osalta on tärkeä välttää esimerkiksi perintöverotuksesta johtuvia pakkomyynti- ja aliarvostustilanteita.

Toimivilla pääomamarkkinoilla yrityskauppaprosessit etenevät ennakoitavasti, kohtuullisen nopeasti ja maltillisilla transaktiokustannuksilla. Yrityskauppojen sujuvuus on kaikkien markkinaosapuolten etu. Kaikki rajoitukset ja esteet, jotka heikentävät yrityskauppojen toteuttamisedellytyksiä vaikuttaisivat väistämättä sekä kotimaisiin että ulkomaisiin ostajiin ja heikentäisivät markkinoiden toiminnan tehokkuutta.

Henkilöstön omistusmahdollisuuksien edistäminen työnantajayrityksissään, erityisesti listaamattomissa pk-yrityksissä, ja mahdollisuudet jatkaa yritystoimintaa omistajana
(Kysymys 6.)

Nykyisen henkilöstöantisäännöksen ja muiden nykyisten osakepohjaisten palkitsemisjärjestelmien lisäksi eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva listaamattomien yhtiöiden henkilöstöantien verotusuudistus voi parhaimmillaan olla tehokas väline tukemaan työntekijän siirtymistä työnantajayrityksensä omistajaksi. Se tulisi saattaa ripeästi voimaan ja tämän uuden keinon toimivuutta ja kiinnostavuutta on seurattava ja kriteerejä tarvittaessa väljennettävä.

On tärkeää varmistaa, että osakkeiden arvostus verotuksessa on ennakoitavaa ja kohtuullisella tasolla, jotta henkilöstöanneista ei muodostu veroriskejä niihin osallistuville työntekijöille ja jotta henkilöstöllä on mahdollisuus osakkeiden hankkimiseen. Ehdotettu listaamattomien yhtiöiden henkilöstöantisäännös näyttäisi alustavasti melko pitkälle täyttävän näitä edellytyksiä.

Keskeisiä keinoja yritysten riskinoton, innovoimisen ja kansainvälistymisen edistämiseksi (Kysymys 7.)

Yritysten uudistumista ja kansainvälistymistä voidaan vauhdittaa muun muassa toimivilla innovaatiotuilla, lainainstrumenteilla sekä yritys- ja kansainvälistymispalveluilla. Yrityksille tarjolla olevien palveluiden käytettävyydessä, niihin liittyvässä neuvonnassa ja yhteensovittamisessa on vielä kehitettävää. Tähän kehitystyöhön olisi lisättävä vauhtia nykyisestä.

Julkisten yritysvetoiseen TKI:hin tehtyjen panostusten vaikuttavuus arvioidaan hyväksi. Etlan tutkimusten mukaan yhden prosentin kasvu avustusmuotoisissa tukieuroissa nosti yritysten omarahoitteista tutkimus- ja kehitysintensiteettiä noin 2,5 prosenttia (Tekes-tukien vaikutusarviointi 5.11.2020). T&k-tuet lisäsivät tuettujen yritysten t&k-työntekijöiden määrää keskimäärin 16 prosenttia. Etlan mukaan tutkimus- ja kehitysintensiteetti puolestaan nousi keskimäärin noin 30 prosenttia tuen saamista seuraavina vuosina ja säilyi selvästi korkeammalla tasolla kuin tukea saamattomilla yrityksillä jopa kahdeksan vuotta tuen saamisen jälkeen.

Yritysvetoisen TKI:n (Tekes/Business Finland) 2010-luvun ensimmäisen puoliskon romahduksenomaisella kehityksellä on siis pitkä kielteinen vaikutus yrityskentän uudistumiseen. Sittemmin rahoituksen kehityssuuntaa on korjattu, mutta tätä olisi tärkeää tehdä pitkäjänteisyyden turvaamiseksi valtiontalouden kehysten sisällä, eikä pelkästään väliaikaisilla rahoitusvälineillä. TKI-kehittämisessä on hyödynnettävä täysimääräisesti EU-rahoitus ja laajennettava entisestään kehitettyjä uusia kumppanuusmalleja. Suunniteltua TKI-verovähennysinstrumenttia olisi hyvä laajentaa vaikuttavuuden lisäämiseksi.

Kansainvälisesti toimivien työnantajayritysten määrä nousi 2010-luvulla EK:n tutkimusten mukaan systemaattisesti ja oli 2019 noin 23 000 työnantajayrityksen tasolla. Koronakriisin myötä määrä on nopeasti laskenut lähtötilanteeseen noin 18 000 yritykseen. Yritysten kansainvälistymisen tukemiseksi on tärkeää nostaa viennin edistämisen resursseja vertailukelpoiselle pohjoismaiselle tasolle. Tämä tarkoittaa voimakasta panostusta BF:n ulkomaan verkostoon. Lisäksi EK esittää myös pk-yrityksille suunnattujen vientiluottojen käyttöönottamista.

Listautumisten edistäminen Suomessa (Kysymys 8.)

Listautumisten määrään vaikuttaa voimassa olevan lainsäädännön ja sääntelyn lisäksi tietynlainen polkuriippuvuus. Mitä useampia listautumisia on hiljattain tehty, sitä useampi omistaja pitää listautumista relevanttina vaihtoehtona. Sääntelyä parantamalla ja keventämällä, sekä pitämällä listautumisen kustannukset kohtuullisina, on kuitenkin mahdollista tehdä listautumisesta nykyistä houkuttelevampi vaihtoehto.

Pitkällä aikavälillä osinkoverojärjestelmää olisi kehitettävä edistämällä neutraliteettia listaamattomien ja noteerattujen yhtiöiden maksamien osinkojen kesken.

Yhteiskunnan arvomaailma heijastuu listautumisiin. Omistamista kannustava ilmapiiri vahvistaa myös listautumismarkkinaa. Hyvät ja onnistuneet listautumiset toimivat jo itsessään uusien listautumisten kannusteina. Valtio voi omalla esimerkillään poikkeuksellisen suurena yhtiövarallisuuden omistajana listata omia yrityksiään ja tukea niiden tulevaa kasvua: melko tuore esimerkki tästä on ollut Altian listaaminen pörssiin.

Kansalaisten sijoitusaktiivisuuden edistäminen vastuullisesti (Kysymys 9.)

Koulutus ja yhteiskunnan arvomaailma ovat avainasemassa siinä, miten kotitalouksia saadaan kasvavasti huolehtimaan ja hajauttamaan varallisuuttaan eri säästämisinstrumentteihin.

Koulutuksen tulee lähteä liikkeelle jo ala-asteelta ja antaa ymmärrys niin talouden peruslainalaisuuksista kuin yksilölle valmiudet oman elämänsä hallintaan hyvän henkilökohtaisen talousosaamisen avulla. Matematiikan opiskelun syvyys korostuu valmiuksien parantamisessa. Koulutuksen avulla pienennetään myös ylivelkaantumisen riskiä.

Yhteiskunnallista arvomaailmaa tulisi kyetä muuttamaan säästämistä ja sijoittamista suosivaksi. Tuekseen myönteinen kehitys tarvitsee pitkäjänteistä ja kansainvälisesti kilpailukykyistä veroympäristöä, joka ei poukkoile hallituskausien välillä.

Sijoittamisessa ei tule keskittyä pelkästään suoraan (osake)sijoittamiseen. Erilai-set välillisen sijoittamisen muodot (sijoitusrahastot ja vakuutussijoittaminen) ovat olennainen osa kotimaisen omistajuuden kehittämistä.

Listaamattomissa yrityksissä haaste on saada myyjät ja ostajat kohtamaan kattavammin toisensa.

Vastuullinen sijoittaminen on kasvava trendi. Suomalaiset yritykset ovat pärjänneet erinomaisesti erilaisissa vastuullisuusarvioinneissa ja ovat jo itsessään erinomaisia sijoituskohteita. Kansalaisille on myös helpompaa kohdistaa sijoituksiaan tuttuihin yrityksiin. Rahoitusjärjestelmän toimijat tuottavat markkinoille uusia vastuullisen sijoittamisen instrumentteja luoden näin kasvavan instrumenttitarjonnan yksityishenkilöille.

Vastuullisen sijoittamisen vaikutukset kotimaiseen omistamiseen
(Kysymys 10.)

Suomalaisilla yrityksillä on erinomaiset valmiudet hyötyä vastuullisen sijoittamisen megatrendistä. Maailman vastuullisimpien yritysten 2020 Global 100-listauksessa sadan parhaan joukkoon ylsi yhteensä kuusi suomalaista yritystä (Ruotsi 5, Tanska 3 ja Norja 1). Suomessa ja muissa Pohjoismaissa raportointi, läpinäkyvyys ja hyvä hallintotapa ovat kansainvälisesti vertaillen korkealla tasolla. Vastuullisuuden kasvava painoarvo tuo lisää rahoitusmahdollisuuksia suomalaisille yrityksille.

Kotitalouksien, työntekijöiden ja omistajien talous- ja omistamisosaamisen kehittäminen (Kysymys 11.)

Kansallisen talousosaamisen strategiatyö on käynnissä Suomen Pankin johdolla. Sen pohjalta on tarpeen jatkaa strategian toimeenpanoa kotitalouksien, työtekijöiden ja omistajien talous- ja omistamisosaamisen eteen.

Talousosaamisen perusta luodaan perusopetuksessa ja opetuksen tukee alkaa alakoulussa oman talouden hallinnan näkökulmasta. EK korostaa opettajankoulutuksen roolia talousosaamisen kehittämisessä.

Omistajan osallistuminen aktiivisesti ja näkyvästi yrityksen ulkoiseen
viestintään (Kysymys 12.)

Osakeyhtiölaki muodostaa reunaehdot osakeyhtiön eri toimijoiden kompetenssille edustaa ja käyttää puhevaltaa yrityksessä. Lähtökohtaisesti osakeyhtiön omistajien valinnat mm. yritysten hallituksiin ovat omistajien tärkeimpiä päätöksiä juridiikan näkökulmasta.

Vastuullisuuden korostuessa yhä enemmän yritysten arjessa, yritykset haluavat myös käytännössä mittauttaa omaa yrityskuvaansa eri sidosryhmissä, mukaan luettuna omistajarajapinta. ESG-näkökulmilla on yritysten liiketoimintaan olennainen vaikutus. Esimerkiksi yritysten kyky palkata osaavaa työvoimaa kasvaa myönteisen yrityskuvan myötä.

Listaamattomissa yrityksissä kasvolliset omistajat ovat halutessaan erinomaisia yrityksiensä puhemiehiä ja viestijöitä, mitä moni yrityksen omistaja tekeekin. Toki jokaisen yrityksen tilanne on yksilöllinen.

Kotimainen omistajuuden valjastaminen edistämään tuottavuuden kasvua (Kysymys 13.)

Osinkoverojärjestelmän kokonaisuudistus voitaisiin valjastaa tukemaan investointeja. Nykyinen järjestelmä kannustaa puskureiden muodostamiseen ja on sinänsä puolustanut paikkaansa koronakriisissä. Se suosii kuitenkin tuotantoteknologiassaan aineellista pääomaa hyödyntäviä yhtiöitä aineetonta pääomaa hyödyntävien yhtiöiden kustannuksella. Tämä voi hidastaa meneillään olevaa talouden rakennemuutosta.

Ansiotulon verotuksen keventäminen erityisesti ylemmissä tuloluokissa ja ylimpien marginaaliverojen keventäminen, sekä pääomaveron pitäminen kohtuullisena, vähentäisivät kannusteita verosuunnitteluun ja kannustaisivat osaamisen vahvistamiseen. Pääomatuloverotus määrittää yrittäjyyden houkuttelevuutta suhteessa palkkatyöhön, samoin kuin yritystoiminnan investointien houkuttelevuuden suhteessa muihin investointikohteisiin.

TKI-kulujen lisävähennys tulisi ulottaa myös yrityksen omiin t&k-kuluihin.

Suomalaisten asenneilmapiiri vaurastumista ja omistamista kohtaan
(Kysymys 14.)

Suomalaisten asenteita vaurastumista kohtaan tutkitaan yleensä tuloerojen kautta. Omistamisen ja omistajuuden sijaan suomalaisilta kysytään heidän asenteistaan yrittäjyyteen. Suomessa pienyrittäjiin suhtaudutaan myönteisesti, varakkaampiin omistajiin varauksellisemmin.

Suomessa kotitaloudet ovat hyvin passiivisia oman varallisuutensa hoidossa. Käteisraha ja talletukset ovat niiden suurin yksittäinen varallisuuserä. Viime aikoina suomalaisten kiinnostus kansankapitalismia kohtaan on kasvanut, mistä kertoo osakesäästötilien suosio.

Suomessa oli marraskuussa jo yli 133 000 osakesäästötiliä, joista kolmannes (42 000) kuuluu uusille sijoittajille. Kotimaisten osakkeenomistajien määrä lähestyy jo 900 000:tta. Vuosi sitten heidän määränsä oli vajaat 808 000.

Osakesäästötilien haltijoista 65 prosenttia alle 40-vuotiaita. Nuoremmat ikäpolvet ymmärtävät pitkäaikaisen osakesäästämisen ja omistamisen merkityksen oman vaurastumisensa välineenä.

Ohjelmaan sisällytettävät konkreettiset toimenpiteet (Kysymys 15.)

Elinkeinoelämän keskusliitto EK haluaa kehittää ja vahvistaa suomalaista omistajuutta laaja-alaisesti. Olemme valmistelleet eri omistajista koostuvassa työryhmässä Suomalaisen Omistajuuden Toimintaohjelman, joka sisältää niin perustelut omistajuuden vahvistamistavoitteelle kuin konkreettiset ehdotukset omistajuuden kehittämiseksi.

Koko raportti löytyy seuraavasta linkistä:
https://ek.fi/wp-content/uploads/EK_Omistajuusraportti_FINAL_2019.pdf

Raportin konkreettiset ehdotukset ovat kootusti seuraavat:

A) Yrittäjyyden kasvupolku

Kannustetaan yrittämiseen, omistamiseen ja kasvuun

1. Noudatetaan systemaattisesti paremman sääntelyn periaatteita ja jatketaan hallinnollisen taakan keventämistä

2. Helpotetaan yrittäjäksi ryhtymistä ja yrittäjänä toimimista

3. Otetaan vaikutukset omistajuuteen yhdeksi kriteeriksi lainsäädännön
vaikutusarvioinneissa

4.Nostetaan pk-yritysten kv- ja rahoituspalvelut kilpailijamaiden tasolle

Lisätään työmarkkinoiden joustavuutta

5. Lisätään paikallista sopimista ja puretaan työllistämisen kynnyksiä

B) Verotus kannustavaksi ja ennakoitavaksi

Tiekartta talouskasvua kannustavaan verotukseen

6. Laaditaan yli vaalikausien ulottuva tiekartta verotuksen uudistamiseen

7. Uudistetaan ja yksinkertaistetaan osinkoverotus nettovarallisuudesta
riippumattomaksi

Vauhditetaan omistajanvaihdoksia

8. Edistetään sukupolvenvaihdoksia laskemalla perintö- ja lahjavero vuoden 2011 tasolle

C) Toimivat rahoitusmarkkinat

Parannetaan riskirahoituksen saatavuutta

9. Toteutetaan neutraali verokohtelu yleishyödyllisten yhteisöjen sijoituksille
pääomarahastoihin

Pidetään eläkejärjestelmä kilpailtuna

10. Pidetään eläkejärjestelmä monipuolisena ja hajautettuna

Valtio näyttämään esimerkkiä ja edistämään pörssilistautumisia

11. Valtioneuvoston omistajaohjausosastolle aktiivinen rooli suomalaisen
omistajuuden edistämisessä

12. Listataan valtion listauskelpoiset omistukset Helsingin pörssiin

13. Yksityissijoittajille mahdollisuus osallistua valtionyhtiöiden listautumisiin ja osakeanteihin

14. Edistetään omistajaohjauksen hyviä käytäntöjä myös kuntien/maakuntien
yhtiöissä

D) Kotitaloudet omistamaan osakkeita

Lisätään pitkäaikaista säästämistä

15. Kannustetaan omistajuuteen kehittämällä osakesäästötiliä

16. Kannustetaan yritysten henkilöstön omistajuutta

Parannetaan talousosaamista

17. Vahvistetaan taloustiedon ja yrittäjyyden opetusta

18. Nivotaan talousosaaminen ja yrittäjyys vahvemmin osaksi opettajankoulutusta

19. Tehdään lyhyestä matematiikasta yo-kirjoitusten pakollinen aine

20. Luodaan kansallinen talousosaamisen strategia

Kotimaisen omistajuuden vahvistamiseen sitouduttava koko
valtioneuvoston tasolla

Kotimaisen omistajuuden vahvistaminen on mittava tavoite. Olisi toivottavaa, että siihen sitouduttaisiin valtioneuvostotasolla niin periaatteellisesti kuin käytännön parannuksia toteuttamalla. Omistajuutta vahvistavia toimenpiteitä on tehtävä systemaattisesti ja koordinoidusti. Kehittäminen ja toimenpiteiden seuranta vaatii vuosia. Toiminnan on oltava hallituskauden rajat ylittävää. Organisatorisesti ohjelman toteuttamiselle on nimettävä oma vastuufunktio. Ohjelman toteuttamisen tilannekuva ja edistymistavoitteet on käytävä läpi säännöllisesti valtioneuvostotasolla, esimerkiksi talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa.

COVID-19-pandemia on tuonut mukanaan myös talouden syvän kriisin ja kotimaisia yrityksiä on vaaravyöhykkeessä. Liiketoiminnan alakulo tulee näkymään huomattavassa osassa yrityskantaa vakavaraisuus- ja kassahaasteina. Tämä heikentää kotimaista omistajuutta. Laskutrendin kääntäminen uudeksi nousuksi on sen sijaan keino palauttaa talouskasvu, nostaa yritysten työllistämiskykyä ja vahvistaa julkisen talouden tasapainoa. Kotimaisten omistajien luottamusta vahvistamalla voidaan saada uutta aktiviteettia yhteiskuntaan. Tämän uskon vahvistaminen tulisi olla koko yhteiskunnan yhteinen päämäärä.

Yhteenvetona voi todeta, että hallitusohjelman kirjaus kotimaisen omistajuuden ohjelmasta on erinomainen ja EK haluaa olla rakentavasti mukana edesauttamassa ohjelman muodostamista ja – toivon mukaan – tulevaa toteuttamista.