Tartuntatautilain muutokset

Sosiaali- ja terveysministeriö 11.9.2020 VN/15739/2020

Linkki lausuntopalveluun

EK:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi tartuntatautilain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä poliisilain 2 luvun 9 §:n väliaikaisesta muuttamisesta.

Kommentit koskien luonnosta yleisesti sekä sen yleisperusteluja

Koronaviruksen leviämisestä aiheutunut kriisi on luonteeltaan poikkeuksellisen laajavaikutteinen ja vakava. Sillä on vaikutuksia lähes kaikille yhteiskunnan toiminnan osa-alueille. Sen hallitsemiseksi tarkoitetuilla keinoilla tyypillisesti rajoitetaan jotain muuta toimintaa tai jonkun muun oikeuksia terveysturvallisuuden nimissä. Keinoja valittaessa joudutaan siis tekemään haastavaa punnintaa eri oikeushyvien välillä, joista monet on turvattu perustuslaissa. Tältä kannalta on ymmärrettävää, että kriisin hallitsemiseksi tarkoitettujen keinojen skaalan on oltava riittävän laaja, mikä mahdollistaa mm. vähimmän haitan periaatteen toteutumisen myös käytännössä. EK kannattaa toimia, joilla  tällaisessa tilanteessa voidaan välttää laaja-alaiset ja -vaikutteiset rajoitustoimet, jotka vähentävät yhteiskunnan taloudellista toimeliaisuutta. Sitä parempi yhteiskunnan kokonaisedun  ja myös yritysten kannalta on mitä pidempään koronan vastaisessa taistelussa pärjätään tarkasti kohdennetuilla, rajatuilla ja alueellisilla rajoitustoimilla. Näistä syistä EK kannattaa nyt esitettyjen säännösten tavoitteita.

Esityksellä annettaisiin viranomaisille merkittäviä toimivaltuuksia rajoittaa elinkeinotoimintaa. Tavoitetta voidaan pitää sinänsä perusteltuina esityksessä ilmaistujen perusoikeuksien turvaamiseksi. Esityksen arviointia keinojen oikeasuhtaisesta ja tarkkarajaisesta käyttämisestä olisi kuitenkin perusteltua arvioida vielä tarkemmin. Ehdotettavalla lainmuutoksella lisättävien keinojen käyttämisen tulee olla oikeasuhtaisia niiden soveltamistilanteissa. Yleisesti rajoituksia olisi myös hyvä peilata paremmin suhteessa perusoikeuksien yleisiin rajoitusedellytyksiin.

Luonnos hallituksen esitykseksi on laadittu kiireellisesti ja myös sille annettu lausuntoaika on poikkeuksellisen lyhyt. Tämä on asian laatu huomioiden ymmärrettävää, mutta EK ei pidä hyvänä, että mm. ehdotettujen säännösten muita toteuttamisvaihtoehtoja ja vertailua muiden maiden lainsäädäntöön ja ulkomailla käytettyihin keinoihin ei ole tehty ollenkaan (luonnoksen s. 35-36). Molempien osalta on todettu, että ne täydennetään lausuntokierroksen aikana. Tämä ei ole EK:n näkemyksen mukaan hyvää lainsäädäntökäytäntöä. Vastuuministeriön tulisi tehdä nämä vertailut jo valmisteluvaiheessa, jotta jo esityksessä vaihtoehtoisia toteutuskeinoja voitaisiin mahdollisimman objektiivisesti tarkastella ja tehdä niiden joukosta valintoja perustellusti ja jotta lausunnonantajilla olisi näin parempi mahdollisuus lausua vaihtoehtoisista ratkaisuista riittävän aikaisessa vaiheessa lainvalmisteluprosessia.

Kiireellinen valmistelu näkyy myös siinä, että esitettyjen säännösten vaikutuksia on osin  tarkasteltu melko pintapuolisesti. Säännöksillä tultaisiin puuttumaan useisiin perustuslailla turvattuihin oikeushyviin, mikä korostaa sitä, että vaikutusarviointi tulisi päinvastoin tehdä normaaliakin perusteellisemmin. Luonnoksessa on EK:n näkemyksen mukaan jossain määrin aliarvioitu mm. se, millainen vaikutus asiakaspaikkojen määrän rajoittamisella viranomaispäätöksin voisi olla kyseisen yrityksen taloudelliseen tilanteeseen (s.25-26) ja sitä kautta työllisyyteen (s. 33). Luonnoksessa on kyllä aivan oikein todettu, että asiakasmäärän rajoittaminen aiheuttaisi suhteessa suuremman iskun pienempien kuin suurempien yritysten kannattavuuteen. Luonnoksessa ei kuitenkaan riittävästi näy se, että monessa tilanteessa tämä johtaisi kyseisen yrityksen tai toimipaikan muuttumiseen täysin kannattamattomaksi, koska kiinteät kulut eivät laskisi asiakasmäärää vastaavasti. Tämä nähtiin mm. ravintola-alalla keväällä 2020. Kun lisäksi huomioidaan, että muutaman viikon tai kuukauden rajoitukset kohdistuisivat monesti aloihin, jotka jo tähän saakka ovat kärsineet kriisistä eniten ja joiden taloudelliset puskurit ovat olleet hyvin rajalliset tai ne on joka tapauksessa jo käytetty, rajoitukset johtaisivat koronakriisin toisessa tai myöhemmissä aalloissa hyvin herkästi tilanteeseen, jossa liiketoiminta olisi pakko lopettaa. Tällä puolestaan olisi suoraan vaikutusta työllisyyteen. Luonnoksessa lähdetään siitä, että rajoitukset saattaisivat lisätä asiakkaiden luottamusta asioinnin turvallisuuteen. Hygieniavaatimuksilla tällaista vaikutusta voi jossain määrin ollakin, olkoonkin, että yritykset ovat oma-aloitteisesti jo laajalti tehneet niissä tarkoitettuja toimia. Sen sijaan se, että asiakasmääriä rajoitettaisiin viranomaistoimin tietyllä alueella toimivissa yrityksissä, ei välttämättä ole omiaan lisäämään luottamusta niissä asioinnin turvallisuuteen. Koska tartuntamäärät ovat näissä tilanteissa tyypillisesti alueellisesti korkealla tasolla, se helposti  hyydyttää kysynnän ja saa asiakkaat välttämään asiointia mahdollisimman paljon.

Säännösten vaikutuksiin liittyvät taustatiedot ovat luonnoksessa suppeita ja osin myös virheellisiä: sivulla 25 luvussa Muu elinkeinotoiminta on todettu, että ehdotettujen määräaikaisten säännösten soveltamisalaan kuuluvia yrityksiä on arviolta yli 50 000 yritystä, henkilöstöä niissä on kokoaikaiseksi muunnettuna lähes 190 000 ja suurin yksittäisistä toimialoista on vähittäiskauppa. Kaikkien soveltamisalaan kuuluvien yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on luonnoksen mukaan yli 62 miljoonaa euroa. Tämä lienee virheellinen kirjaus. Yksistään vähittäiskaupan liikevaihto vuonna 2019 oli Kaupan Liiton mukaan 39,8 miljardia euroa.

Tällä hetkellä valmisteltavana on useita koronatilanteeseen liittyviä säädösmuutoksia. Esityksen sivuilla 68–69 on avattu yleisellä tasolla tähän esitykseen vaikuttavia muita säädöshankkeita. Kiinnitämme huomiota siihen, että osa näistä esityksistä vaikuttaa yhtäaikaisesti  elinkeinotoimintaan eri näkökulmista. Esitykseen olisi perusteltua lisätä vielä kuvausta ja arviointia näiden esitysten yhteisvaikutuksista. Useiden esitysten samanaikainen valmistelu on ymmärrettävää, mutta näiden yhteisvaikutusten arviointi on haastavaa erityisesti sen osalta, miten nämä kokonaisuutena vaikuttavat elinkeinovapauteen (esitysten yhteisvaikutusten arvioimiseen liittyen Ks. esim. PeVL 19/2016 vp s. 3 ja PeVL 27/2016 vp s. 5–6).

Esityksen voimassaoloaikaa ei ole perusteltu laajemmin. Voimassaoloaika vastaa eräiden muiden koronatilanteeseen liittyvien esitysten voimassaoloa. Perusteltua olisi avata myös tässä esityksessä tarkemmin, miten on päädytty kyseiseen voimassaoloaikaesitykseen.

Kommentit koskien sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan muuttamista sekä maksettavia korvauksia (9 a §, 79 § ja 79 a §)

Siltä osin kuin ehdotetut säännökset koskisivat yksityisiä palveluntuottajia, EK huomauttaa, että sen näkemyksen mukaan myös poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa toiminnan tulee perustua julkisen ja yksityisen toimijan väliseen määräaikaiseen poikkeussopimukseen, jossa määritellään muun muassa ostettava palvelu ja siitä maksettava korvaus. Lähtökohtaisesti viimesijainen vastuu huolehtia parhaalla mahdollisella tavalla kansalaisten hengestä ja terveydestä on julkisella sektorilla. Viranomainen ei voi esimerkiksi pakottaa yksityistä toimijaa tuottamaan palvelua siten, että maksettava korvaus ei kattaisi kaikkia palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia.

Korvausjärjestelmän on oltava ennalta sovittu ja sen tulee vastata tasoltaan vähintään vastaavien potilaiden/asiakkaiden julkiselle järjestelmälle aiheuttamia kustannuksia. Viranomaisen  tartuntatautilakiin perustuva määräys ei saa haitata yksityisen toimijan toimiluvan mukaisten velvoitteiden hoitamista. Yksityisen ja julkisen palvelun viranomaisvalvontaa tulee myös toteuttaa yhdenmukaisin periaattein sekä normaalioloissa että poikkeuksellisessa epidemiatilanteessa.  Tartuntalain mukaisten toimenpiteiden järjestämis- ja kustannusvastuu on julkisella sektorilla (valtiolla ja kunnilla).

Kommentit koskien toimenpiteitä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi oppilaitoksissa ja varhaiskasvatuksessa (57 a §)

Siltä osin kuin säännös koskisi yksityisiä varhaiskasvatuksen palveluntuottajia, korkeakouluja ja muita yksityisiä koulutuksenjärjestäjiä, EK katsoo, että kunnan on pykälän mukaisia päätöksiä tehdessään sitouduttava päätöksestään aiheutuvien lisäkustannusten korvaamiseen yksityisille palveluntuottajille. Kuntien vastaavat lisäkulut tulevat katetuksi verovaroista.

Myös valtakunnallisista ohjeista ja suosituksista yksityisille palveluntuottajille, mukaan lukien yksityisille koulutuksen järjestäjille ja korkeakouluille aiheutuvat ylimääräiset kustannukset varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa, kuten esimerkiksi suojavaruste- ja testauskustannukset,
kuuluvat kuntien ja valtion korvausvastuulle kuten tälläkin hetkellä. Korvausvastuu koskee myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä, kuten esim. lapsiryhmien pitämistä erillään. Lisäkustannuksia aiheutuu esimerkiksi siten, että henkilöstön käyttöä yksikön sisällä joudutaan rajoittamaan
(poissaolojen korvaaminen vaikeutuu jne.), mikä lisää tarvittavien työntekijöiden määrää.

EK toteaa, että koulutuksen järjestäjien tilat ovat rajalliset, eivätkä aina mahdollista riittävän etäisyyden ylläpitämistä kaikissa oppilaitoksissa ja kaikissa tilanteissa. Asiassa on huomioitava mm. koulutuksen järjestäjien haasteet esim. etäisyyksien toteuttamisessa kouluruokailun ja välituntien yhteydessä. On myös huomioitava, että oppilaitoksen toimintaa toteutetaan myös muualla kuin luokkatiloissa.

Toisen asteen opetuksessa ongelmat ovat rajatummat, koska siellä voidaan siirtyä  etäopetukseen. Perusopetuksessa näin ei ole ja tässä yhteydessä olisikin hyvä todeta myös mahdollisuus siirtyä poikkeuksellisiin opetusjärjestelyihin, jos riittävää etäisyyttä ei voida muuten toteuttaa. Alakouluissa riittävän etäisyyden vaatimus voitaisiin toteuttaa myös esim. pitämällä opetusryhmät erillään koko koulupäivän ajan. Aamupäivä- ja iltapäivätoiminnan ryhmät ovat myös tässä suhteessa haasteellisia, koska niissä opetusryhmät sekoittuvat.

Koulutuksen järjestäjien erityispiirteiden, esim. ammatillisten oppilaitosten ja ammatillisten erityisoppilaitosten tunnistaminen päätöksenteossa voi myös tuoda haasteita. Osa koulutuksen järjestäjistä toimii valtakunnallisesti ja mikäli eri alueilla on erilaiset ohjeistukset, tämä vaikeuttaa
toimintaa. Ohjeistuksia tulisikin mahdollisuuksien mukaan pyrkiä yhdenmukaistamaan. Ohjeiden tulee myös olla selkeitä ja yksiselitteisiä.

Perusopetuksen järjestäjistä 4 % on ei-kunnallisia. Heille ei tulisi aiheutua päätöksistä kohtuuttomia kustannuksia.

EK ehdottaa, että edellä kerrottuja kohtia vielä täsmennettäisiin esityksessä.

Kommentit koskien toimenpiteitä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa (58 c §, 58 d §, 58 g § ja liite sekä 58 h § 1 mom.)

58 c §
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi toimenpiteistä koronavirustaudin leviämisen estämiseksi elinkeinotoiminnassa ja muussa toiminnassa. EK tukee pykäläehdotuksessa olevaa tavoitetta turvata asiakkaiden turvallisuus elinkeinotoiminnassa. Merkittävä osa yrityksistä on ryhtynyt
jo pykälässä ehdotetun kaltaisiin asiakkaiden turvallisuuden parantamistoimenpiteisiin. EK kiinnittää huomiota siihen, että tarvittavien toimenpiteiden suhteen eri toimialat eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Esimerkiksi parturikampaamon ja kauppakeskuksen osalta tarvitaan
hyvinkin erilaisia suojaavia toimenpiteitä.

Pykälän 4 momentissa ehdotetaan asetuksenantovaltuutta tarkempien ohjeiden antamiseksi. Esitysluonnoksessa ei ole mainittua asetusluonnosta, eikä pykälässä säädetä tarkemmin,  millaisia asioita asetuksessa säädettäisiin. EK pitää tärkeänä, että mikäli asetuksella säädettäisiin
yrityksien toiminnan kannalta merkittävämmistä velvoitteista, yksilöitäisiin hallituksen esityksessä tarkemmin, mitä asioita asetuksenantovaltuus koskee ja millaisia asioita on tarkoituksena säännellä.

Ottaen huomioon ehdotetun 59 c §:n pakkokeinotoimivaltuuksien ankaruus, EK pitää perusteltuna, että 58 c pykälän mukaisia velvoitteita yksilöitäisiin mahdollisuuksien mukaan tarkemmin perusteluissa, jotta sääntely olisi mahdollisimman tarkkarajaista ja yksilöityä yksittäisen elinkeinonharjoittajan kannalta, ja jotta sääntelyä näin olisi mahdollista noudattaa ongelmitta. Koska suuri osa yrityksistä on jo oma-aloitteisesti tehnyt laajasti toimia asiointiturvallisuuden varmistamiseksi, velvoitteet tulisi kohdistaa tarvittaessa niihin toimijoihin, jotka eivät ole niitä tehneet.

Säännöskohtaisissa perusteluissa todetaan, että elinkeinonharjoittajien tulisi voida edellyttää asiakkailta toimintaohjeiden noudattamista ja tarvittaessa puuttua asiakkaiden epäasialliseen käytökseen, jolla tässä tarkoitetaan nimenomaan annettujen terveysturvallisuuteen liittyvien ohjeiden noudattamista. Mikäli asiakas ei ohjauksesta huolimatta noudata ohjeita, tällainen tilanne on ymmärrettävästi elinkeinonharjoittajan kannalta vaikea. Vaikka tällaiset tilanteet oletettavasti tulisivatkin olemaan suhteellisen harvinaisia, EK:n näkemyksen mukaan tulisi selvyyden vuoksi säätää, miten elinkeinonharjoittajalla on oikeus tilanteeseen puuttua, esim. poistamalla henkilö asiakastiloista tai turvautumalla viranomaisiin asian ratkaisemiseksi. Esim. kaupan alalla järjestyshäiriöt ovat kriisin aikana lisääntyneet.

58 d §
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi elinkeinotoimintaan tarkoitettujen tilojen käytön väliaikaisesta rajoittamisesta koronavirustaudin leviämisen estämiseksi. Yleisesti ehdotettu pykälä on tällä hetkellä luonteeltaan pitkä ja osin vaikeaselkoinen.

EK kiinnittää huomiota sääntelyn selkeyden tarpeeseen, jotta viranomaiset ja yritykset pystyvät soveltamaan sitä ongelmitta. (Ks. esim. PeVL 13/2020 vp s. 4) EK kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun pykälän soveltamisella voidaan käytännössä rajoittaa merkittävästi elinkeinotoimintaa. Pykälä vaikuttaisi hyvinkin erikokoisten ja toiminnaltaan erilaisten yritysten toimintaan. Oikeudellisesti voidaan pitää perusteltuna, että pykälään lisättäisiin mekanismi rajoitusten hyvittämisestä tarkemmin määrättävien edellytysten täyttyessä. Rajoituksen hyväksyttävyyttä voitaisiin vahvistaa sillä, että säädettäisiin yrityksiin kohdistuvien rajoitusten hyvittämismekanismista (Rajoittamisen edellytyksistä Ks. esim. PeVL 26/2020 s. 3 ja siinä viitattu lausuntokäytäntö).

Säännöksen soveltamisalaan tulisivat yritykset, joiden sisätiloissa jatkuvaluonteisessa toiminnassa tai yksittäisissä tapahtumissa oleskelee yli kymmenen henkilöä samanaikaisesti sekä yritykset, joiden rajatuissa ulkotiloissa jatkuvaluonteisessa toiminnassa tai yksittäisissä tapahtumissa oleskelee yli 50 henkilöä samanaikaisesti. Tällä hetkellä ovat voimassa aluehallintovirastojen keskenään yhdenmukaiset päätökset, joiden mukaan lokakuussa 2020 voidaan järjestää yli 50 hengen yleisötilaisuuksia ja yleisiä kokouksia sisätiloissa ja alueellisesti rajatuissa ulkotiloissa silloin, kun tapahtumajärjestäjä pystyy varmistamaan osallistujien turvallisuuden. EK esittää harkittavaksi, voisiko myös nyt esitettyjen säännösten soveltamisen alaraja olla 50 sekä sisä- että ulkotiloissa oleskelevien osalta. Tämä olisi yhdenmukaisuuden kannalta perusteltua.

Pykälässä esitettyä lähikontaktin määritelmää on tarpeen täsmentää. Tällä hetkellä ilmaisutapa ”Lähikontaktilla tarkoitetaan” kahdessa peräkkäisessä virkkeessä on vaikeasti ymmärrettävä. Erityisesti kiinnitämme huomiota siihen, että pykälätekstin tasolla jää hyvin epäselväksi, miten elinkeinonharjoittaja pystyy käytännössä tulkitsemaan toisessa mainituista virkkeistä olevaa määritelmää ”joka tiedossa olevan tutkimustiedon perusteella”. Koska pykälällä asetetaan merkittäviä velvoitteita elinkeinotoiminnalle, olisi pykälästä ilmettävä yksiselitteisesti, millaisia ovat ne kontaktit, joita elinkeinonharjoittajan tulisi huolehtia vältettäväksi. Ehdotamme harkittavaksi, että lähikontaktia koskevat määritelmät siirrettäisiin selkeyden vuoksi omaksi pykäläkseen, jotta määritelmä olisi selkeämmin luettavissa.

Pykäläehdotuksen ensimmäisessä momentissa esitetään toimivaltaa rajoittaa asiakas- ja odotustilojen käyttämistä. Ehdotuksen mukaan rajoittamisen käyttämisen edellytyksenä olisi, että 58 c §:n mukaiset toimenpiteet eivät ole riittäviä ja rajoittaminen on koronavirustaudin leviämisen estämiseksi välttämätöntä. EK esittää harkittavaksi, että ensisijaisesti tulisi arvioida rajoituksia tietyillä toimialoilla alueella. Tällä hetkellä pykälän sanamuoto antaa ymmärtää, että rajoitukset tulisi tehdä lähtökohtaisesti aina koko kunnan alueelle. Joissain olosuhteissa voi olla tarpeen rajoittaa vain tietynlaisten toimialojen toimintaa. Rajoitusten oikeasuhtaisuuden vuoksi olisi perusteltua lisätä maininta siitä, että rajoittamisessa on tarpeen arvioida ensisijaisesti tiettyihin toimialoihin kohdistuvia rajoituksia ja vasta toissijaisesti koko kunnan alueelle kohdistuvia rajoituksia.

Pykälän 4 momentissa esitetään kriteerejä, joiden täyttyminen oikeuttaisi velvoitteiden asettamiseen. Ehdotetun 5 momentin mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee seurata kyseisten kriteerien täyttymistä. Jotta elinkeinonharjoittajat pystyvät varautumaan näiden toimivaltuuksien mahdolliseen käyttämiseen alueella, olisi perusteltua säätää samassa momentissa, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tulee julkaista tämä tilanneseuranta riittävän usein.

58 g §
Pykälässä ehdotetaan toimivaltaa määrätä asiakkaille ja muille toimintaan osallistuville tarkoitettuja tiloja väliaikaisesti suljettavaksi. EK toteaa, että tämä toimivalta on luonteeltaan äärimmäisen ankara ja poikkeuksellinen. Määräys tilojen sulkemisesta olisi luonteeltaan merkittävä puuttuminen perustuslain 15 §:n turvaamaan omaisuuden suojaan ja 18 §:ssä turvattuun elinkeinovapauteen.

EK katsoo, että pykälässä tulisi säätää mekanismista, jolla sulkemisesta aiheutuneita vahinkoja voitaisiin korvata. Sulkemisesta aiheutuvat vahingot ovat luonteeltaan yrityksestä riippumattomia ja yllättäviä. Ehdotetun pykälän sulkemisoikeus olisi ilmeisesti tarkoitettu siten toimivaksi, että rajoitukset voidaan määrätä ilman erityisiä määräaikoja, kun tautitilanteen havaitaan muuttuneen pykälässä tarkoitettujen kriteerien mukaiset raja-arvot ylittäväksi. Käytännössä siis pykälän mukaisia toimivaltuuksia voisi soveltaa ilman erityisiä määräaikoja. Tämän vuoksi sulkemistoimivalta voisi johtaa yritysten kannalta äkillisiin elinkeinotoiminnan rajoituksiin. Rajoitus tulisi näin olemaan yksittäisestä elinkeinonharjoittajasta riippumaton ja voisi tulla voimaan elinkeinonharjoittajan kannalta yllättäen. Rajoituksen ankaruus ja mahdollinen yllätyksellisyys huomioiden sulkemispäätöksen takia tulisi maksaa yritykselle kompensaatio. Elinkeinotoimintaan puuttuvien rajoitusten kompensoimisen on katsottu olevan tarpeen rajoitusten oikeudellisen hyväksyttävyyden kannalta (Ks. esim. PeVM 10/2020 vp s. 5, PeVL 13/2020 vp s.2–4). Mallina kompensaatiossa voisi olla samanlainen kustannustukimalli, joka oli ravintoloiden osalta käytössä keväällä 2020.

EK ehdottaa pykälää vielä selkiytettäväksi sen osalta, millaisiin liiketoimintoihin sääntely voi kohdistua. Tällä hetkellä pykälän 2 momentissa ja 3 momentissa sekä esityksen liitteessä 1 on määritelty toimialat ja tilat, joihin sulkemismääräys voi kohdistua. Mainittujen momenttien ja esitysluonnoksessa esitetyn liitteen välistä suhdetta olisi hyvä selkiyttää. Pykälätekstin perusteella tällä hetkellä jää hieman epäselväksi, mitkä elinkeinoalat voivat tulla tämän rajoittamisen kohteeksi. EK pitää perusteltuna harkita vielä, voisiko sääntelyä vielä selkiyttää. Pidämme keskeisenä, että laki on yksiselitteinen siltä osin, millaiseen elinkeinotoimintaan ehdotettua sulkemispäätöstä voidaan kohdistaa. Lisäksi olisi perusteltua arvioida, voisiko liitteen kuvausta toimialoista vielä täsmentää. Esim. on hyvin epäselvää, millainen kiinteistö täyttää ostoskeskuksen määritelmän. On hyvä huomioida, että ostoskeskuksissa sijaitsee nykyisin myös julkisten palveluiden tiloja, esim. terveysasemien vastaanottoja. Ostoskeskukset ja kauppakeskukset sijaitsevat myös usein liikenteen solmukohdissa, jolloin niiden sulkeminen usein haittaisi myös julkisen liikenteen toimintaa. Liitettä koskien viittaamme myös yleisesti siihen, että lain, lain liitteen ja asetuksen välisen suhteen tulisi olla selkeä (Ks. esim. PeVL 48/2017 vp s. 10).

Ehdotetun pykälän 1 momentista jää vielä epäselväksi, tulisiko rajoittamispäätökset tehdä yrityskohtaisesti vai alueellisesti yleispäätöksinä. On ymmärrettävissä ja perusteltua, että rajoittaminen tulisi tehdä erikseen yrityskohtaisesti. Aiemmissa kannanotoissa valtioneuvosto on useasti painottanut, että jatkossa tautitilannetta tulisi hallita mahdollisimman pitkälle kohdennetuilla, rajatuilla ja ensisijaisesti alueellisilla kuin valtakunnallisilla rajoitustoimilla. Samaa logiikkaa noudattaen EK esittää täsmennettäväksi, että tilojen sulkemista koskevat päätökset tulisi tehdä aina yrityskohtaisesti. Tätä voidaan pitää perusteltuna, jotta rajoitus olisi täsmällinen ja tarkkarajainen ja toteuttaisi vähimmän haitan periaatetta. Tämä olisi myös sikäli perusteltua, että rajoituksen kohteena oleva yritys saisi varmuudella tietoonsa siihen kohdistuvan rajoituksen, eikä tältä osin jäisi tulkinnallisia kysymyksiä avoimeksi. Tähän problematiikkaan liittyy myös se, että jos asiaa tarkastellaan vain alueellisesti, ei voida tehdä punnintaa yritysten toiminnan kriittisyyden suhteen. Esitys ei tunnista yhteiskunnan kannalta kriittisiä elinkeinotoimintoja. Tämä tulisi kuitenkin ottaa huomioon erityisesti mahdollisia sulkemispäätöksiä harkittaessa. Yhteiskunnan ja arjen toiminnan kannalta tärkeät toiminnot tulee turvata kaikissa tilanteissa.

58 g §:n 6 momenttiin olisi perusteltua lisätä 58 c §:ää vastaavasti tautitilanteen  julkistamisvelvollisuus, jotta alueen tautitilannetta olisi mahdollista havainnoida paremmin.

58 c §, 58 d § ja 58 g §
Ehdotettuihin pykäliin ei sisälly säännöksiä siitä, millainen työnantajan palkanmaksuvelvollisuus olisi viranomaisen rajoittaessa elinkeinotoimintaa pykälissä tarkoitetuilla tavoilla. EK katsoo, että lakiin tulisi sisällyttää säännös, jonka mukaan työnantaja ei ole velvollinen maksamaan työntekijälle palkkaa, jos työntekijän työnteko estyy näissä pykälissä tarkoitetun viranomaisen päätöksen vuoksi.

Kommentit koskien henkilöliikennettä koskevia toimenpiteitä
(58 c §, 58 e § ja 58 f § sekä 58 h § 2 mom.)

EK viittaa soveltuvin osin edellisessä kohdassa todettuun. Henkilöliikennettä koskeviin säännöksiin soveltuu pitkälti sama kuin yleisesti edellä elinkeinoelämään liittyvien näkökohtien osalta on todettu.

Kommentit koskien karanteenia, eritystä ja annettavia ohjeita koskevia säännöksiä (57 §, 60 §, 63 §, 67 §, 68 § ja 69 §)

57 §, 60 § ja 63 §
EK katsoo, että myös karanteeniin tai eristykseen määrättävän työnantajalle tulisi antaa tieto näissä säännöksissä tarkoitetuista päätöksistä sekä vastaavat ohjeet kuin muille säännöksissä tarkoitetuille. Karanteenilla tai eristyksellä on vaikutusta myös työnantajan kannalta paitsi liittyen palkanmaksuvelvollisuuteen ja tartuntatautipäivärahaan, myös sen vuoksi, että työnantaja voi ryhtyä tilanteen edellyttämiin toimiin (työtilojen siivous, mahdolliset altistuneet).

EK huomauttaa myös siitä, että siltä osin kuin karanteeni- tai eristysmääräyksiä pantaisiin täytäntöön yksityisten palveluntuottajien tiloissa, karanteenin ja eristyksen toteuttaminen saattaa haitata merkittävällä tavalla yksikön normaalia toimintaa esimerkiksi henkilöstön käytön ja muiden asiakkaiden näkökulmasta. Kaikki näihin toimiin liittyvät suorat ja välilliset kulut tulee täysimääräisesti korvata palveluntuottajille.

Kommentit koskien valvontaa, tiedonsaantioikeutta ja virka-apua koskevia säännöksiä (59 a – 59 c §, 88 a §, 89 § sekä poliisilain muutos)

59 a §
EK huomauttaa, että säännöksessä kuvattujen toimien tulee koskea samalla tavoin niin julkisia kuin yksityisiä palveluntuottajia. Näin myös valvovan viranomaiset toimet velvoitteiden ja rajoitusten valvontatoimien tulee olla yhdenmukaisia riippumatta siitä, onko kyseessä julkinen
vai yksityinen palveluntuottaja.

59 b §
Pykälässä esitettäisiin toimivaltasäädöksiä sääntelyn valvontaan. Toimivalta olisi käytännössä laaja elinkeinotoimintaan kohdistuva tiedonsaanti- ja tarkastusoikeus. EK ehdottaa, että pykälän perusteluihin lisättäisiin maininta siitä, että liikesalaisuuksien salassapidosta tulee pitää  erityisesti huolta. Tarkastukset eivät saa johtaa liikesalaisuuksien paljastumiseen.

59 c §
On tärkeää varmistaa, että määräyksiä ja pakkokeinoja harkittaessa, tehtäessä ja täytäntöön pantaessa varmistetaan, että käytettävissä on kaikki tarvittava asiantuntemus myös kohteena olevan yrityksen toimialan ja toiminnan erityispiirteistä. Eri viranomaiset vastaavat eri alojen yritysten valvonnasta normaaliaikana ja on tärkeää, että näiden viranomaisten asiantuntemusta käytetään hyväksi myös nyt puheena olevissa tilanteissa.

Kommentit koskien muita pykäliä (3 §, 24 §, 91 § ja 92 §)

92 §
EK toteaa, että lakiehdotuksen 58 d ja 58 g pykäliin ehdotetut rajoitukset ovat poikkeuksellisen kovia puuttumisia elinkeinovapauteen. Rajoitukset ovat sinänsä terveydensuojeluperusteilla ymmärrettäviä. Sääntelyn ankara luonne korostaa kuitenkin perustuslain 21 §:n oikeusturvaperusoikeuden toteuttamiseksi tarvetta saada rajoitukset arvioitavaksi tuomioistuimessa. Tämän takia EK esittää, että myös 58 d §:n ja 58 g §:n mukaisia rajoituksia koskevat muutoksenhakuasiat säädettäisiin 92 §:ssä käsiteltäviksi kiireellisinä.

Tiivistelmä

EK kannattaa esitettyä lainsäädäntöä koronan vastaisessa taistelussa. On tärkeää, että taloudelliseen toimeliaisuuteen liittyvät rajoitustoimet rajoitetaan vähimmän haitan periaatteen mukaisesti asiallisesti, ajallisesti ja alueellisesti sekä viimeiseen saakka pyritään välttämään kevään 2020 tyyppisiä laajavaikutteisia valtakunnallisia toimia.

EK painottaa, että esitettyjen säännösten tulee perusoikeuksia rajoittavan luonteensa vuoksi olla mahdollisimman tarkkarajaisia, selkeitä ja niiden myötä mahdollisimman ennakoitavia. Tässä suhteessa esitystä on syytä vielä jatkovalmistelussa tarkentaa.

EK toteaa, että koska tällä hetkellä on käynnissä ja eri vaiheissa lainsäädäntöprosessia useita lakialoitteita, joista osa vaikuttaa yhtäaikaisesti elinkeinotoimintaan eri näkökulmista, esitykseen olisi perusteltua lisätä vielä kuvausta näiden esitysten yhteisvaikutuksista. Useiden esitysten samanaikainen valmistelu on ymmärrettävää, mutta näiden yhteisvaikutusten arviointi on tällä hetkellä erittäin haastavaa erityisesti sen osalta, miten ne kokonaisuutena vaikuttavat elinkeinovapauteen.

Esitetyistä keinoista elinkeinoelämän kannalta ankarimmat, erityisesti 58 f – g pykälässä kerrotut keinot johtavat käytettäessä kohdeyrityksissä vakaviin taloudellisiin vaikutuksiin ja vaikeuksiin. Niiden osalta EK pitää välttämättömänä, että tulisi myös säätää, millainen kompensaatio näiden rajoitustoimien kohteeksi joutuvalle yritykselle tulee maksaa rajoitustoimipäätöksen takia huomioiden se, että yritys ei tyypillisesti itse ole mitenkään syypää tilanteeseen.

Siltä osin kuin yksityinen palveluntuottaja tuottaa julkisen toimeksiannosta sopimussuhteessa ehdotetuissa säännöksissä tarkoitettuja palveluita ja tuotettaviin palveluihin tehdään muutoksia, niistä tulee pääsääntöisesti sopia sopimuksin ja yksityisen palveluntuottajan tulee myös saada aiheutuneista lisäkustannuksista asianmukainen korvaus.