Työehtosopimukset

Tulosta

Työmarkkinoilla työlainsäädäntö luo perustan työehtojen sääntelylle, mutta yksityiskohtaisista työsuhteen ehdoista sovitaan alakohtaisissa työehtosopimuksissa.

EK:n näkemys

  • Työehtosopimuksia koskevaa sopimus- ja neuvottelujärjestelmää tulee kehittää edistämään työmarkkinoiden toimivuutta ja häiriöttömyyttä.
  • Työehtosopimusten antamia mahdollisuuksia paikalliseen sopimiseen ja yrityskohtaisiin ratkaisuihin tulee lisätä. Palkanmuodostuksen ja palkkaratkaisujen painopistettä tulee siirtää yritys- ja työpaikkatasolle.

Työehtosopimusjärjestelmä

Työnantaja- ja palkansaajajärjestöillä on vapaus solmia kollektiivisia työehtosopimuksia. Työehtosopimus on yleissitova, kun sen allekirjoittaneiden työnantajien palveluksessa on vähintään noin puolet alan työvoimasta. Yleissitovuuden vahvistaa työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta.

Työehtosopimus on velvoittava. Palkansaajajärjestö sitoutuu jäsentensä puolesta takaamaan alalle työrauhan. Sopimuskauden aikana ei saa järjestää sopimukseen tai sen osiin kohdistuvia työtaisteluita. Työnantajaliitto sitoutuu jäsentensä puolesta valvomaan, että sopimusta noudatetaan sen jäsenyrityksissä.

Yleissitovat ja normaalisitovat työehtosopimukset

Työehtosopimuksen yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös järjestäytymättömän työnantajan on noudatettava niitä määräyksiä, joista on sovittu valtakunnallisessa, asianomaisella alalla edustavassa työehtosopimuksessa.

Työehtosopimus voi olla normaalisitova tai yleissitova. Normaalisitova työehtosopimus on sitova eli velvoittava sopimuksen solmineisiin järjestöihin eli työnantajaliittoon tai palkansaajajärjestöön kuuluville. Suurin osa työnantajista on järjestäytynyt, joten ne noudattavat työehtosopimuksia niiden normaalisitovuuden perusteella.

EK:n jäsenliitoilla on voimassa noin 280 työehtosopimusta. Ne kattavat valtaosan yksityisestä sektorista ja niiden piirissä on 1,1 miljoonaa palkansaajaa EK:n jäsenyrityksissä.

Miksi enemmän yrityskohtaisuutta ja paikallista sopimista?

Yritysten kilpailuasema ja toimintaympäristö ovat erilaisia ja muuttuvat eri tahtiin. Yritysten erilaisuus, niiden kilpailukyky ja mahdollisuudet työllistää edellyttävät joustavuutta työehtoihin. Tästä syystä työehtosopimuksissa tulee lisätä yrityskohtaisten ratkaisujen ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia.

Suppeassa mielessä paikallinen sopiminen tarkoittaa työehtosopimusten perusteella työpaikoilla tapahtuvaa työsuhteen ehtoja koskevaa sopimista. Laajassa mielessä se kattaa työpaikoilla toiminnan, jolla pyritään lisäämään työntekijöiden ja työnantajan välistä yhteistyötä ja yhteisymmärrystä.

Paikallinen sopiminen voi perustua yleiseen sopimusvapauteen, lain antamaan mahdollisuuteen poiketa työlainsäädännön säännöksistä tai työehtosopimuksen antamaan mahdollisuuteen sopia tietyistä työsuhteen ehdoista työpaikka- tai yritystasolla työnantajan ja työntekijöiden kesken.

Paikallisen sopimisen rajat ja menettelytavat ovat joissakin työehtosopimuksissa täsmällisesti määriteltyjä ja joissakin yleisluonteisia ja väljiä. Työehtosopimus voi antaa mahdollisuuden sopia paikallisesti esimerkiksi työajoista ja työaikajärjestelyistä, palkkamääräyksistä tai työhön liittyvästä matkustuksesta.