Digituotteiden arvonlisäverokohtelu murroksessa

Viime toukokuun (11.5.2016) talouskeskiviikossa kirjoitin digituotteiden nykyisestä arvonlisäverokohtelusta ja myös siitä, miten EU:n komissiossa oltiin työstämässä direktiiviehdotusta lainsäädännön muuttamiseksi paperisten painotuotteiden ja digituotteiden välillä. Olemme viimein saaneet lisävalaistusta tähän asiaan, sillä 1.12. komissio julkisti lainsäädäntöehdotuksen, joka on nyt annettu jäsenvaltioille kannanottoja varten. Nyt on oikea hetki päivittää tilanteen taustat ja myös hieman kerrata mitä ongelmia nykymuotoiseen sääntelyyn on liittynyt.

Arvonlisäverodirektiivi nykymuodossaan sallii jäsenvaltioiden soveltaa alennettua verokantaa vain painettujen lehtien ja kirjojen myyntiin. Sen sijaan esimerkiksi vastaavien tuotteiden näköisversiot sähköisenä on verotettava vakioverokannalla. Tämän sääntelyn taustalla on ollut lähinnä se, että nykymuotoinen arvonlisäverodirektiivi on alun perin säädetty jo noin 40 vuotta sitten eli kauan ennen kuin oli käytännössä mitään käsitystä sähköisestä kaupankäynnistä internetissä.

Koska kuluttajat maksavat tuotteiden ostohinnoissa arvonlisäveron, voitaneen perustellusti väittää, että korkeampi verorasitus on osaltaan jopa hidastanut näiden palveluiden myyntivolyymin kehittymistä. Myös veroneutraalisuus on kärsinyt, kun käytännössä samaa tuotetta verotetaan eri tavalla riippuen sen jakelumuodosta.

Eräs konkreettinen arvonlisävero-ongelma palvelun tuottajan kannalta on liittynyt siihen, miten asiakkaalle luovutetusta lehtitilauksesta suoritetaan arvonlisäveroa oikeamääräisenä tilanteessa, jossa paperilehden (alennettu verokanta 10 %) tilaaja saa samalla oikeuden myös lehden sähköiseen versioon (normaaliverokanta 24 %). Yksi hinta voi siten oikeuttaa arvonlisäveromielessä eri tyyppisiin palveluihin. Tätä problematiikkaa pohti syksyllä keskusverolautakunta ja totesi, että sähköistä näköislehteä on pidettävä itsenäisenä tuotteena, johon ei voida soveltaa alennettua alv-kantaa.

Komissio julkisti toukokuussa 2015 digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, jonka yhteydessä se antoi konkreettisen lupauksen aikatauluineen nyt 1.12. julkistetusta direktiivimuutosehdotuksesta. Ennen nyt julkistettua ehdotusta, komissio kysyi laajalti eri intressiryhmien mielipiteitä muun muassa uudistuksen tarpeellisuudesta ja sisällöstä. Käytännössä noin 90 % vastaajista kannatti alennettua verokantaa myös sähköisille julkaisuille – tahtotila oli siis selvä.

Mikäli alv-direktiivin muutosehdotus hyväksytään, jäsenvaltioilla olisi jatkossa mahdollisuus saattaa sähköiset julkaisut samalle verokannalle kuin vastaavat painetut tuotteet. Suomessa tämä tarkoittaisi jatkossa näiden sähköisten tuotteiden verottamista 10 %:n verokannalla nykyisen 24 %:n asemasta. Sellaiset teokset, jotka perustuvat kokonaan tai valtaosin musiikki- tai videosisältöön, jäisivät kuitenkin edelleen verotettavaksi normaaliverokannalla. Jäsenvaltiot voisivat itse tarkemmin määritellä rajanvedot näiltä osin.

Suomen hallitus on jo ilmoittanut kannattavansa uudistusta ja ratkaisevaa läpimenon kannalta onkin, että kaikki jäsenvaltiot asettuvat tässä samalle kannalle. Uskomme, että aika on nyt tälle tärkeälle uudistukselle kypsä.

*******************************

Lue myös Talouskeskiviikon blogi 19.10.2016:  EK aktiivisesti kehittämässä ALV-järjestelmää EU:ssa

Viikon kysymys: Mikä on arvonlisäveron raportointiin liittyvä One Stop Shop?

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)