Lakiasiainjohtaja Äimälä: Yt-lakiselvitys lisäisi työnantajavelvoitteita ja byrokratiaa

Selvityshenkilöt Katarina Murto ja Rauno Vanhanen julkistivat yt-lain kehittämistä koskevan selvityksensä tänään. Selvityksessä ei ehdoteta yksinkertaistamista tai joustavoittamista nykyisen lain suurimpaan ongelmaan eli hyvin jäykkään työvoiman vähentämismenettelyyn. Sen sijaan suuri osa ehdotuksista aiheuttaisi yrityksille merkittäviä uusia velvoitteita ja lisäisi byrokratiaa.

Nykyisen yhteistoimintalain kritiikki liittyy ennen kaikkea työvoiman vähentämistä koskeviin yt-neuvotteluihin. Laissa säädetty neuvottelumenettely on toivottoman byrokraattinen ja jäykkä. Pienestäkin menettelyvirheestä voi lisäksi seurata työnantajalle erittäin mittavat hyvitysseuraamukset. Niinpä yt-neuvotteluissa käytetään usein liian paljon aikaa ja energiaa muotomääräysten noudattamiseen ja valvomiseen sen sijaan, että keskityttäisiin etsimään yhdessä keinoja välttää tai rajoittaa työvoiman vähentämisiä tai lieventää niiden vaikutuksia.

Selvityksessä ei kuitenkaan esitetä ratkaisua edellä kuvattuihin ongelmiin. Päinvastoin muotosäännöksiä lisättäisiin hyvin merkittävästi entisestään. Vaikka selvityksessä muutoin ehdotetaan työpaikkakohtaisen sopimismahdollisuuden lisäämistä, se ei näyttäisi koskevan työvoiman vähentämismenettelyä.

Työvoiman vähentämiseen liittyvät neuvottelut halutaan selvityksessä erottaa muusta yt-menettelystä siirtämällä ne toiseen lakiin. Ehdotus ei ole uusi. Se oli esillä muun muassa nykyisen yt-lain valmistelun yhteydessä. Ajatuksena on ollut, että ikävät työvoiman vähentämisasiat siirrettäisiin muualle antamasta huonoa mainetta yt-laille. Tämä muistuttaa jossain määrin pään työntämistä pensaaseen. Aikoinaan päädyttiin siihen, että tämän kaltaisesta ratkaisusta ei kuitenkaan olisi juuri hyötyä. Lisäksi siitä aiheutuisi lakiteknisesti melkoisia haasteita.

Hyvin yllättävänä voidaan pitää selvityksen ns. muutosturvaa koskevaa ehdotusta. Nykyistä työnantajan velvollisuutta kustantaa irtisanotulle työntekijälle tietyin edellytyksin arvoltaan kuukauden palkkaa vastaava koulutus lisättäisiin dramaattisesti. Työnantajalla olisi velvollisuus tarjota irtisanotulle työntekijälle tilaisuutta osallistua työnantajan kustantamaan koulutukseen irtisanomisaikaa vastaavan keston mittaisen ajan. Tämä merkitsisi velvollisuuden moninkertaistumista.

Ehdotuksessa ei ole oikein mitään järkeä. Se nostaisi työnantajien irtisanomiskustannuksia merkittävästi, mikä vaikuttaisi työllistämiskynnykseen ja yritysten mahdollisuuksiin sopeutua toimintaympäristön muutoksiin. Ehdotuksessa oleva rajaus, jonka mukaan velvollisuus koskisi tuotannollisia ja toiminnan uudelleenjärjestelyyn liittyviä perusteita mutta ei taloudellisia perusteita, on käytännölle vieras. Nämä kolme perustetta kietoutuvat usein erottamattomasti yhteen. Voi olla esimerkiksi, että taloudelliset syyt pakottavat tekemään tuotannollisia muutoksia.

Selvityksessä ehdotetaan myös yt-lain soveltamisalan laskemista 20 työntekijän yrityksestä 10 työntekijään. Jo nykyinen 20 työntekijän raja on varsin alhaalla. Parempi ratkaisu olisi ollut nostaa nykyistä soveltamisrajaa 50 työntekijän yrityksiin EU:n yt-direktiivin mukaisesti ja antaa sitä pienempien yritysten järjestää yhteistyö henkilöstönsä kanssa kuhunkin yritykseen sopivalla tavalla.

Positiivista on kuitenkin, että vähentämisneuvottelut koskisivat vain tilanteita, joissa kyse on vähintään viiden työntekijän vähentämistä. Tämä vastaa monessa muussa maassa noudatettavaa perusajatusta siitä, että neuvotteluiden kohteena olisivat kollektiiviset eivätkä vain yksittäistä työntekijää koskevat vähentämiset.

Ehdotuksessa muita kuin työvoiman vähentämistä koskevaksi laiksi on positiivista se, että siinä annettaisiin laaja mahdollisuus sopia menettelyistä työpaikkakohtaisesti. Suurena ongelmana on kuitenkin se, että ilman toisin sopimista uuden lain säännökset johtaisivat varsin byrokraattisiin ja raskaisiin yt-velvoitteisiin.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi