Häkämies: Suomea uhkaa verovaara

Trumpin esittämät tullit ja siitä pahimmillaan seuraava kauppasota ei ole ainut uhka suomalaisyrityksille. Yritysten verotettavaa tuloa halutaan siirtää yhä enemmän verotettavaksi sinne missä asiakkaat ja markkinat ovat.  Tämä tarkoittaisi verotulojen siirtoa Suomesta suuriin talouksiin. Samalla se rokottaisi pieniä innovaatiovetoisia maita kuten Suomea, kirjoittaa Jyri Häkämies MTV:n nettikolumnissa.

Kansainvälinen verotus on monella tapaa myllerryksessä. Suomi ja suomalaiset yritykset ovat vuosikymmenten saatossa olleet monella tapaa globalisaation voittajia, mutta nyt verotukseen liittyy vaara, joka uhkaa yrityksiämme mutta myös hyvinvointiyhteiskuntamme rahoitusta – suuret maat haluavat isomman osan verokakusta ja sitä tavoitellaan pienten maiden kustannuksella.

Ensimmäinen osa tästä veromuutoksesta tapahtuu keskiviikkona eli huomenna kun EU:n komissio esittelee esityksensä digiverotuksesta. Esityksen synnyn taustalla on ymmärrettävä huoli ja harmistus siitä, että Yhdysvalloista toimivat digijätit, Google, Apple, Facebook, ja Amazon rohmuavat yhä suuremman osan Euroopan mediamarkkinoista maksamatta tänne veroja juuri lainkaan. Näillä yhtiöillä tuntuu olevan kovin erilaiset pelisäännöt kuin eurooppalaisilla kilpailijoillaan. Yhdysvaltain verouudistuksen tosin uskotaan muuttavan tilannetta.

Komission esityksellä verottaa näitä digijättejä on ymmärrettävät perusteet. Tapa, jolla tämä uudistus aiotaan toimeenpanna, ei sen sijaan sitä ole. Ennakkotietojen mukaan komissio ehdottaa väliaikaiseksi ratkaisuksi liikevaihtoon perustuvaa verotusta erikseen määritellyille digitaalisille toiminnoille. Näin siis myös tappiollinen yritys joutuisi maksamaan veroa ja se on vastoin sitä mitä olemme yritysverotuksessa tottuneet.  Yritysten verotus perustuu tehdyn voiton verotukseen ja näin asian tulee jatkossakin olla. Liikevaihdosta perittävä digivero olisi kuolinisku monille start upeille ja tuotekehitykseen panostaville yrityksille. Samaan aikaan kun EU korostaa teknologiakehityksen ja T&K -toimintojen tärkeyttä, on se toisaalla lyömässä verolekalla päähän juuri näihin panostavia yrityksiä.

Tähän, kiistatta heikkoon esitykseen nähden megalomaisempi uhka liittyy siihen keskusteluun, missä yrityksen arvon, erityisesti digitaalisen liiketoiminnan osalta, katsotaan syntyvän ja missä tehty voitto jatkossa verotettaisiin. Vaikka yksimielisyys tuntuukin vallitsevan siitä, että ”yrityksen voitto pitää verottaa siellä missä arvo syntyy”, niin iso kysymys on; Niin missä yrityksen arvo syntyy? Siellä, missä tehdään vuosien tuotekehitystyö vai markkinoilla, jossa asiakas on? Onko raakadatalla arvoa vai syntyykö arvo vasta, kun dataa jatkotyöstetään esimerkiksi yrityksen kehittämillä algoritmeilla?

Tämä verodebatti ei ole kaukana Trumpin kauppapolitiikasta. Myös arvon verottaminen markkinan koon ja asiakaskunnan perusteella lähtee isojen maiden ja talouksien kansallisista eduista. He haluavat kasvavan osan digitalouden muutoksesta ja tuloista.

Digitalisaatio muuttaa yritysten tapaa toimia radikaalilla tavalla. Kaikki alat ja ammatit digitalisoituvat enemmän tai vähemmän. Tätä kehitystä ei ole syytä hillitä vaan pikemminkin painaa kaasua. Suomella on monilla mittareilla erinomaiset edellytykset hyödyntää digitalisaatiota ja myös tekoälyä. Molemmat teknologiat murtavat maantieteellisiä rajoja ja siksikin se on etu suomalaisille yrityksille.

Suurten talouksien halu siirtää yritysverotuksen painopistettä innovaatiosta markkinoille on ymmärrettävä, mutta silti meidän tulee vastustaa tätä kehitystä voimakkaasti. Jos verotus tapahtuisi sen mukaan mikä on markkinoiden koko tai yrityksen työntekijämäärä, olisi se kohtalokasta Suomen kaltaiselle innovaatiovetoiselle maalle.

Tällainen uudistus olisi monella tapaa vahingollinen.  Se tarkoittaisi sitä, että Suomi kantaisi valtaosan yritysten tuotekehitystyöstä aiheutuvista kustannuksista, kun isot valtiot keräisivät alueellaan tapahtuvan myynnin perusteella verotulot. Esimerkiksi start up -yritysten alkutaipaleen tappiot jäisivät helposti kokonaan Suomeen, kun voitollista tulosta jakamaan kertyisi sitten jo joukko isojen markkinoiden valtioita.

Verotusoikeuden määrittäminen markkinan koon mukaan olisi iso muutos Suomen pääkonttoristrategialle, jolla tähdätään siihen, että maassamme on pääkonttoreita ja niissä tutkimus- ja kehitystoimintaa. Suomessa toteutettu yhteisöveron alennus vuonna 2014 on tehnyt Suomesta yritysverotuksessa kansainvälisesti kilpailukykyisen maan, mutta myös tämä etu valuisi hukkaan.

Verotuksessa ja verosuunnittelussa tulee olla yhtäläiset pelisäännöt kansainvälisesti. Veronkiertoa tulee kitkeä. Suomen tulee olla tässä aloitteellinen.

On tärkeää alleviivata, että kansainvälisen verotuksen pelisäännöt tulisi sopia ja päättää globaalilla, kansainvälisellä tasolla. Suomen tulee olla aktiivinen pelisääntöjen määrittelyssä EU-tasolla ja hakea samamielisten tukea. EU:n ei myöskään tule yksipuolisesti yrittää luoda globaaleja sääntöjä vaan siihen oikea foorumi on OECD, jossa työtä myös aktiivisesti tehdään. OECD ehättikin tulemana ulos omalla digitaalisen liiketoiminnan väliraportillaan jo viime viikon perjantaina. Kuin varoituksena EU:lle OECD totesi, että edellytyksiä väliaikaiselle ratkaisulle ei ole, vaan kansainvälisen verotuksen sääntöjä tulee muuttaa ratkaisuilla, jotka valmistellaan huolella, jotka kestävät aikaa ja jotka ovat laajasti hyväksyttävissä.

Suomessa tulee herätä tähän uhkaavaan vaaraan. Meidän tulee olla aktiivinen kaikilla foorumeilla – Pohjoismaisessa, EU:ssa, OECD:ssä sekä pyrkiä vaikuttamaan G20 -maiden linjauksiin EU:n kautta.

Kuvattu verovääntö on vasta alussa. Edessä on vuosien vaikuttaminen. Suomella ei ole varaa hävitä tätä taistelua, koska suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus on vaakalaudalla.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran MTV:n Nettivieras -palstalla 20.3.2018