Hankintalaki ei kannusta julkisten varojen vastuulliseen käyttöön: reilu kilpailu olisi koko Suomen etu

Hankintojen kilpailuttaminen on osa julkisten varojen vastuullista käyttöä. Vastuullinen toiminta näyttää kuitenkin jatkossa jäävän kunnissa ja hyvinvointialueilla harkinnanvaraiseksi. Korjaussarjan jälkeenkin hankintalaki antaa edelleen kuntien ja hyvinvointialueiden in-house -yhtiöiden paisua yksityisten yritysten kustannuksella, kirjoittavat EK:n kilpailuasiantuntija Annaliisa Oksanen ja vastuullisuusasiantuntija Elina Sonninen.

Suorahankinnat kuntien ja hyvinvointialueiden in-house -yhtiöiltä kasvavat tulevien hyvinvointialueiden myötä entisestään. Massiivisiksi paisuvat in-houseyhtiöt ovat valtaamassa selvityksen mukaan valtakunnallisesti tiettyjen toimialojen markkinat. Hankintalaki ei toimi.

Julkiset hankinnat kärsivät kroonisesti tarjoajien puutteesta. Merkittäviä syitä tähän on menettelyjen monimutkaisuus, sääntelyn tulkinnanvaraisuus sekä pinoutuvat velvollisuudet tarjoajille. Sekä hankintayksiköiden että yritysten hallinnollinen taakka on paisumassa tulevan hankintalain muutoksen takia entisestään. Hankintalain tavoitteena ei näytä miltään osin olevan markkinoiden toimivuuden parantaminen.

Hankintamenettelyjen monimutkaisuus on johtanut kuntien suorahankintojen merkittävään kasvuun vuodesta toiseen. Kuntien ja hyvinvointialueiden halu turvautua suorahankintoihin tukipalveluidensa hankkimisessa – ja näin itse asiassa välttyä kokonaan niiden kilpailuttamiselta – sotii räikeästi hankintalain henkeä ja sen kaikkia lähtökohtia vastaan. In-house korttia jopa markkinoidaan yhtiöiden toimesta sillä, että sen avulla vältetään vaivalloiset kilpailutukset.

Hankintalain tulevilla muutoksilla halutaan hallituksen esityksen mukaan parantaa hankintojen laatua ja hankintojen vastuullisuutta korostamalla ekologista, sosiaalista ja myös taloudellista kestävyyttä. Kysymmekin, vastaako hankintalaki lainkaan yhteiskuntamme ja markkinoidemme taloudellisen kestävyyden tavoitteisiin?

Kysymmekin, vastaako hankintalaki lainkaan yhteiskuntamme ja markkinoidemme taloudellisen kestävyyden tavoitteisiin?

Lain kirjain ei näy arjen todellisuudessa

Hankintalain korjaussarja kannustaa hankintayksiköitä painottamaan tarjouspyynnöissään vastuullisuutta edistäviä toimenpiteitä.

Lainsäädännön on kuitenkin oltava sellaista, että sen noudattaminen on mahdollista yrityskoosta riippumatta. Nykykehitys ajaa vääjäämättä pk-yrityksiä pois julkisten hankintojen markkinoilta. Kehityssuunta on kaikkea muuta kuin myönteinen. EK:n pk-vastuullisuusbarometri (2021) osoittaa, että pk-yritykset pitävät vastuullisuutta erittäin merkittävänä oman liiketoimintansa kannalta. Barometrin mukaan pk-yrityksillä ei esimerkiksi ole vastuullisuudesta vastaavaa johtajaa, saati sitten vastuullisuustiimiä, joka olisi perehtynyt vastuullisuuden laajaan kokonaisuuteen. Tämä asettaa merkittäviä haasteita tarjouksiin vastaamiseen ja julkisen sektorin mahdollisten tarjouspyyntöjen seuraamiseen.

Nykykehitys ajaa vääjäämättä pk-yrityksiä pois julkisten hankintojen markkinoilta.

Hankintayksiköiden kasvavat velvollisuudet ovat kuitenkin lähinnä kosmetiikkaa – kuten laadun perusteleminen päätöksissä. Jos hankinta tehdään suorahankintana valtavalta monikunnalliselta yhtiöltä, vastaavia laadullisia perusteluja ei edes edellytetä. Kuntien ja hyvinvointialueiden hankintayksiköiden resursseja olisi järkevämpää käyttää sen pohtimiseen, miten alueen hankinnat olisivat laadukkaita ja kustannustehokkaita – ja miten samalla saataisiin työpaikkoja pysymään Suomessa.

Terve kilpailu on Suomen etu

Korjattavan hankintalain puutteena voidaan edelleen pitää sitä, että kaikkien julkisten hankintojen kilpailuttamiseen ei tosiasiassa kannusta mikään instrumentti eikä säännös. Hankintayksikölle yksinkertaisinta näyttäisi olevan välttää kaikki kilpailuttamisen vaiva ja tyytyä suorahankintoihin in-house -yhtiöltä. Hankintalain tulisi edellyttää kaikissa olosuhteissa selvitystä siitä, mikä hankintalähde on laadukkain ja kustannustehokkain.

Taloudellinen vastuullisuus on kriittinen osa julkisia hankintoja. Terveestä kilpailusta hyötyy koko Suomi. On kovin inhimillistä mennä sieltä, mistä aita on matalin, kun on kiire eikä ole aikaa perehtyä. Kiusaus suorahankintoihin omilta yhtiöiltä on tällöin suuri. Taloudellisesta vastuullisuudesta joustaminen ei ole hyväksyttävää, kun kärsijänä on alueen elinvoima, talous ja työllisyys.

Hankintalakia tulisi muuttaa siten, että taloudellisen vastuullisuuden tavoite nousisi hankinnoista noudatettavaksi periaatteeksi lain 3 §:ään. Näin sen noudattaminen voitaisiin saattaa oikeusviranomaisen arvioitavaksi.