Ilari Kallio: EU-sääntelyn kansallisesta kuorruttamisesta sen kuorimiseen

EK:n Kasvun ReStart-ohjelmassa esitetään, että Suomi ei kiristä Euroopan unionin sääntelyä tai muita ylikansallisia normeja ja nykyisestä kansallisesta lisäsääntelystä luovutaan tavoitteellisesti. On tärkeätä pitää mielessä, että kyseessä ei ole kertaluonteinen tehtävä vaan jatkuva prosessi.

Päättäjät EU:ssa ja jäsenvaltioissa ovat heränneet siihen, että viime vuosien sääntelytulva on johtanut yritysten hallinnollisen taakan nopeaan kasvuun. Taakan kasvu haittaa suoraan eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä varsinkin, kun muu maailma ei ole seurannut EU:n esimerkkiä ja nk. Brussels effect on menettänyt tehoaan.

Suomessa ja monessa muussa jäsenvaltiossa EU-lainsäädäntöä on kuorrutettu kansallisilla vaatimuksilla, koska ylisääntely on ollut sallittua – tai sitä ei ole erikseen kielletty. Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmassa on sitouduttu kansallisen lisäsääntelyn välttämiseen ja EU-sääntelyn päälle lisätyn kansallisen sääntelytaakan purkamiseen.

Von der Leyenin 2. komission työtä ohjaavassa kilpailukykykompassissa on asetettu tavoitteeksi yritysten hallinnollisten velvoitteiden karsiminen 25 prosentilla ja pk-yritysten kohdalla 35 prosentilla. Komissio aikoo edistää tavoitetta yksittäisten asetusten ja direktiivien viilaamisen sijaan Omnibus-ehdotuksilla, joilla perataan koordinoidusti laajempia sääntelykokonaisuuksia.

Kun mainitut kaksi tavoitetta yhdistetään, käy ilmeiseksi, ettei kotimaista työtä voida tehdä umpiossa. On ensiarvoisen tärkeätä, että Suomessa valmistaudutaan ennakoivasti eurooppalaisen sääntelykehikon muutoksiin.

Kuvitellaan, että yrityksen on tehtävä raportti, jonka sisältö on määrätty direktiivissä ja muoto tulee kansallisesta laista. Jos muotovaatimukset karsitaan laista tänään, mutta huomenna direktiivi sallii yritysten päättää vapaammin, mitä raportoivat, on viimeistään ylihuomenna tehtävä sama Suomessa tai yrityksemme ovat jälleen kilpailijoita huonommassa asemassa.

EK ei esitä, että EU-sääntelyn tavoitetasosta tulisi yleisesti tinkiä. Sen sijaan on tärkeätä, että yrityksille jätetään tarpeeksi liikkumavaraa sekä kansallisesti että EU-tasolla, jotta nämä voivat valita tehokkaimmat ja edullisimmat keinot yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

Säästyvillä resursseilla voidaan lisätä investointeja, kehittää liiketoimintaa ja luoda uusia työpaikkoja.