Ilkka Oksala: Miksi tarvitsemme vientivetoisen palkkamallin?

Maan hallitus on antanut eduskunnalle esityksensä vientivetoisesta palkkamallista. Se on tarkoitus hyväksyä eduskunnassa tämän syksyn aikana. Hallitusohjelman kirjaukseen perustuva esitys antaa hyvät edellytykset juuri käynnistyvälle työmarkkinakierrokselle. Palkkaratkaisujen yleisen tason mitoittaminen kansainväliselle kilpailulle alttiin viennin mukaan turvaa kilpailukykymme ja sitä kautta vahvistaa työllisyyttä. 

Hallituksen esitystä on kritisoitu monin eri perustein, joihin tässä blogissa vastataan. 

 Väite 1. Julkinen sektori on palkkakuopassa 

Selvää on, että eri tehtävissä niin julkisella kuin myös yksityisellä on korjattavaa palkkauksessa. Selvää on myös se, että eri tehtävissä ja eri osissa Suomea on tarvetta korjata palkkausta johtuen rekrytointivaikeuksista. Mutta selvää on myös, että asian yksinkertaistaminen pelkäksi julkinen vastaan yksityinen ei anna ongelmasta oikeaa kuvaa.  Eri sektoreiden kokopäivätöistä maksamat kokonaispalkat tuovat asian esille: 

yksityinen 3 800 €/kk 

valtio 4 112 €/kk 

kunta/hyvinvointialueet 3 313 €/kk

Erot eri sektoreiden sisällä ovat huomattavasti suuremmat kuin sektoreiden välillä. 

Yksityisen ja julkisen sektorin palkkoja verrattaessa on myös otettava huomioon tehty työaika. Tähän hyvin oleellisesti vaikuttaa julkisen sektorin ylipitkät vuosilomat, joita pääsääntöisesti yksityisellä sektorilla ei ole. Yli 15 vuotta töissä olleen työtunnit eri aloilla ilmentävät eron: 

Yksityinen sektori (kuukausipalkkainen) 1 701 tuntia 

Kuntasektori  1 636 tuntia 

Valtiosektori  1 550 tuntia 

Väite 2. Vientivetoinen palkkamalli johtaa miesten ja naisten palkkaerojen kasvuun 

Ruotsissa on vientivetoista palkkamallia sovellettu jo vuodesta 1997 alkaen. Malli ei ole johtanut miesten ja naisten välisten palkkaerojen kasvuun. Itse asiassa miesten ja naisten väliset palkkaerot Ruotsissa ovat vähentyneet vientimallin ollessa voimassa. 

Väite 3. Valtakunnallisilla työehtosopimuksilla kyetään sopimaan alojen välisten palkkaerojen kaventamisesta 

 Valtakunnalliset työehtosopimukset ovat erittäin huono tapa korjata palkkauksen rakenteita. Valtakunnallisin työehtosopimuksin tapahtuvat laajat korotukset eivät huomioi eri palkanmaksajien taloudellista tilannetta. Ne eivät myöskään huomioi tehtäväkohtaisia rekrytointihaasteita. Nämä haasteet voidaan parhaiten huomioida yritys-, kunta-, hyvinvointialue-, työyksikkö- tai työntekijäkohtaisin ratkaisuin. 

Kun kesällä 2022 sovittelulautakunnan esityksestä julkisesta sektorista tehtiin palkkajohtaja, kommentoi Teollisuusliiton varapuheenjohtaja syntynyttä ratkaisua toisten reppuselässä ratsastamiseksi. Sovittelulautakunnan ratkaisua ei todellakaan otettu vastaan kätten taputuksin yksityisen sektorin työntekijäliitoissa. 

Myöskään kaikki julkisen sektorin työntekijäliitot eivät olleet tyytyväisiä sovittelulautakunnan esitykseen. Super ja Tehy hylkäsivät muiden julkisen puolen liittojen hyväksymän esityksen. Super ja Tehy lähtivät siitä, että muut saavat tehdä oman sopimuksensa ja hoitajat jäävät taistelemaan muita parempien korotusten puolesta. 

Hyvin selväksi kävi tuolloin, että palkansaajajohtajien keskeinen tavoite on saada jäsenilleen enemmän kuin muut tai ainakin varmistaa, että muut palkansaajajohtajat eivät saa jäsenilleen suurempia korotuksia. 

Ratkaisun synnyttyä korostettiin, että sillä ei ole heijastusvaikutuksia muille aloille. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kuntaratkaisua yritettiin tuoda sellaisenaan monille yksityisen sektorin toimialoille. 

Vientimallista on säädettävä lailla 

Ennen kesää 2022 vaikutti siltä, että vientivetoinen työmarkkinamalli, kaikesta vastustuksesta huolimatta, vakiintuu käytännön myötä. Kilpailukykysopimuksen jälkeen toteutetut liittokierrokset vahvistivat tätä käsitystä. Kesän 2022 epäonnistuminen ja sen vaikutukset työmarkkinajärjestelmämme uskottavuudelle johtivat tarpeeseen kirjata asiasta lakiin. Työmarkkinamallista olisi hyvä ollut sopia järjestöjen kesken, mutta valitettavasti osa palkansaajaliitoista lähti neuvottelupöydästä ennen kuin neuvottelut kunnolla ehtivät edes alkaa. 

Lisää tietoa Pohjoismaiden palkkamalleista saa ekonomisti Lauri Vuoren tekemästä EK:n selvitys: Pohjoismaiden palkanmuodostus