Kati Ruohomäki bloggaa: Suomi Euroopan kärkeen energiatehokkuustoimissa

EU miettii keinoja, joilla se saavuttaa vuoden 2030 ilmastotavoitteet. Energiatehokkuussopimukset ovat merkittävin niistä keinoista, joilla Suomi vastaa haasteeseen.

Asiantuntija Kati Ruohomäki seuraa EK:ssa energia-, ilmasto- ja materiaalitehokkuusteemoja.

Energian tuotannon ja käytön tehokkuus lisäävät yritysten kilpailukykyä, minkä lisäksi yritykset tarjoavat energiaan liittyviä ratkaisuja toisilleen, julkisille palveluille ja kotitalouksille. Energiatehokkuustoimissa on merkittävänä mahdollisuutena vähentää kasvihuonekaasupäästöjä energialaskun lisäksi. Lisäksi energiatehokkuutta edistäville teknologioille ja palveluille on kysyntää vientimarkkinoilla. Esimerkiksi älyverkoilla ja mittaroinnilla voidaan lisätä tietoisuutta energian käytöstä ja sitä kautta energian käyttö tehostuu.

EU:n energiatehokkuustavoitteen tulee sallia talouskasvu

EU:ssa ollaan määrittelemässä tärkeitä suuntaviivoja energiatehokkuuden parantamiselle, sillä se liittyy keskeisesti niin ilmastotavoitteen kuin energiapolitiikankin toteuttamiseen. Alla muutamia keskeisiä havaintoja, jotka energiatehokkuusdirektiivin uudistamisessa tulisi EK:n mielestä huomioida.

Energiatehokkuuteen ohjaa tällä hetkellä monta ja osin päällekkäistä tavoitetta ja direktiiviä. Eurooppa-neuvosto päätti vuonna 2014 EU:n ohjeellisesta 27 % energiatehokkuustavoitteesta vuodelle 2030, ja tämä päätös tulisi pitää ennallaan pitkäjänteisen ja ennakoitavan politiikan vuoksi.

Ongelmallista kuitenkin on, että tavoite perustuu absoluuttiseen primäärienergiankulutukseen, mikä ei kuvaa energian käytön tehostumista. Energiankulutushan voi kasvaa esimerkiksi siinä toivottavassa tilanteessa, että talous lähtisi voimakkaaseen kasvuun. Energiatehokkuustavoitteen tulee siis sallia energian käytön kasvu, jos tuotantomäärät nousevat tai syntyy uutta energiaa käyttävää liiketoimintaa.

Suomen tulisi osaltaan olla tarkkana ja vaikuttaa joustavuuden lisäämiseksi, kun energiatehokkuusdirektiiviä uusitaan loppuvuonna. Loppuenergian myyntiä koskevasta sitovasta 1,5 % vuosittaisesta säästötavoitteesta tulisi luopua vuoden 2020 jälkeen, koska se menisi päällekkäin sekä mahdollisen kansallisen tavoitteen että päästökaupan kanssa.

Energiatehokkuussopimukset – menestystarina jo pitkään

Yritysten vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvat, kattavat sopimusjärjestelmät ovat olleet energiatehokkuustoiminnan perusta Suomessa jo 1990-luvulta lähtien. Uuden sopimuskauden 2017–2025 valmistelu on elinkeinoelämän osalta loppusuoralla. Pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle kurottava sopimuskausi siirtää Suomen kertaheitolla EU:n kärkeen tehostamistoimissa. Siksi tällainen hyviä tuloksia tuottava toimintamalli tulee olla mukana keinovalikoimassa, kun EU:n energiatehokkuusdirektiiviä uudistetaan.

Miten energiatehokkuus paranisi liikenteessä?

Liikenteen energiatehokkuustoimia on voinut hyväksyttää säästöiksi nykyisessä energiatehokkuusdirektiivissä – toivottavasti tämä on mahdollista myös jatkossa.

Liikenteessä energiatehokkuus paranee ennen kaikkea moottoriteknologian kehittyessä, kun uusien ajoneuvojen ominaiskulutukset jatkuvasti alenevat. Kehitys on samansuuntainen energialähteestä riippumatta – tässä keskeistä on päästöjen alentamiseen kannustava verotus.

Myös hyvin suunnitelluille ja toteutetuille autokannan energiatehokkuuden parantamistoimille toivoisi jatkoa: valtion ja autokaupan viimevuotista romutuskampanjaa arvioitaessa tuntui löytyvän vain voittajia. Suomen iäkkään autokannan uudistamisessa on edelleen mahdollisuuksia kustannustehokkaille päästövähennystoimille.

Lue tarkemmin EK:n näkemyksistä liittyen kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan.

Ensi viikolla kirjoitamme, kuinka Suomi voi moninkertaistaa ilmastovaikutuksensa cleantech-viennillä. Lue myös blogisarjan aiemmat kirjoitukset:

– Sari Siitonen: Huomio hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen.
– Mikael Ohlström: Energiapäätöksiin tarvitaan pitkää sihtiä ja isoa kuvaa.
–  Kati Ruohomäki: Päästökaupassa minimoitava päästöjen ja teollisuuden siirtymisestä Euroopan ulkopuolelle
–  Mikael Ohlström: Huomio tehon riittävyyteen sähkömarkkinoilla
–  Mikael Ohlström: Tarvitseeko uusiutuvaa energiaa enää tukea?