Kansallinen energia- ja ilmastopolitiikka – päätöksiä vuosikymmenten päähän

Tulosta

Suomi on juuri valmistellut kauaskantoisia energia- ja ilmastovalintoja. Kansallisen energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman toimenpiteissä on elintärkeää ottaa huomioon yritysten toimintaedellytykset, hyödyt kansantaloudelle ja päästöjen vähentäminen maailmanlaajuisesti.

EK:n näkemys

  • Energia- ja ilmastopolitiikan (mukaan lukien ohjauskeinojen, kuten verotuksen) on oltava pitkäjänteistä ja kilpailukykyä edistävää, jotta yritykset voivat suunnata liiketoimintaansa ja tehdä kauaskantoisia investointeja.
  • Hiilipäästöjen hinnoittelun tulisi olla kansainvälistä ja EU:n päästökaupan kanssa päällekkäisiä ohjauskeinoja tulee myös kansallisesti välttää.
  • Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden toimivuus on varmistettava muun muassa siirtoyhteyksiä parantamalla, jotta riittävä tehon ja energian saanti voidaan turvata kaikissa olosuhteissa.
  • Uusiutuvaa energiaa on edistettävä teknologianeutraalisti, markkinaehtoisesti ja kansantalouden kokonaisedun mukaisesti. Mahdolliset tuet tulisi kohdistaa ei-kypsille teknologioille ja ketjun alkupäähän, ei tuotannon tukemiseen.
  • Energiatehokkuustoimien mahdollisuudet tulisi hyödyntää nykyistäkin paremmin, ja näin synnyttää kilpailuetua suomalaisyrityksille.
  • Luodaan cleantech-ratkaisujen kehittämiselle ja viennille parhaat edellytykset ja kannustimet. T&k-toimintaan sekä demohankkeisiin tarvitaan kotimarkkinoilla vahvoja lisäpanostuksia.

Energiaa yhteiskuntaan, hyvinvointia Suomeen

Tavoitteena tulee olla energia- ja ilmastopolitiikan päätösten virittäminen siten, että Suomi menestyy ja luo uutta hyvinvointia. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan pitkäjänteistä ja kilpailukykyä edistävää politiikkaa, joka luo yrityksille kannustavan toimintaympäristön ja vahvat kotimarkkinat. Tällöin kohtuuhintainen ja toimitusvarma energia on avainasemassa. Näin Suomeen saadaan elinvoimaisia yrityksiä, jotka investoivat, työllistävät, luovat kestävää talouskasvua sekä pärjäävät vienti- ja kotimarkkinoilla.

Päästövähennysten ohella tarvitaan keinoja vauhdittaa suomalaista cleantech-vientiä, jolloin Suomen rooli globaalien ilmastopäästöjen vähentämisessä voi olla paljon kokoaan suurempi.

Kansallisen energia- ja ilmastopolitiikan keskeiset suuntaviivat

1) Pitkää sihtiä ja kilpailukykyä

Riittävä, kohtuuhintainen ja toimitusvarma energia on välttämätön edellytys suomalaiselle hyvinvoinnille. Niin energian käyttäjät, tuottajat kuin energiateknologian kehittäjät tarvitsevat kilpailukykyiset toiminta- ja investointiedellytykset. Energia- ja ilmastopolitiikan on oltava pitkäjänteistä ja kilpailukykyä edistävää, jotta yritykset voivat suunnata liiketoimintaansa ja tehdä kauaskantoisia investointeja. Lue lisää.

2) Ilmastonmuutoksen hillintää kansainvälisellä yhteistyöllä

EU:n tulisi jatkaa ilmastodiplomatiaansa, jotta Pariisin sopimus saadaan toimeenpantua ja päästöt aidosti laskuun kaikkialla maailmassa. Kasvihuonekaasupäästöille tarvitaan ”hintalappu” ja tämän hinnoittelun tulisi olla kansainvälistä. EU:n päästökaupan kanssa päällekkäisiä ohjauskeinoja tulee välttää. Lue lisää.

3) Toimivat sähkömarkkinat – keino turvata energian saatavuus

Energiapolitiikan tulee vastata perustehtäväänsä eli varmistaa kohtuuhintaisen ja vähäpäästöisen sähkön saatavuus. Pohjoismaisten sähkömarkkinoiden toimivuudesta on huolehdittava, jotta riittävä tehon ja energian saanti voidaan turvata kaikissa olosuhteissa. Lue lisää.

4) Uusiutuvaa energiaa markkinaehtoisesti ja kestävästi

Uusiutuvaa energiaa on edistettävä teknologianeutraalisti, markkinaehtoisesti ja kansantalouden kokonaisedun mukaisesti. Mahdolliset tuet tulisi kohdistaa ei-kypsille teknologioille investointi- ja demotukien avulla, ei tuotantotuilla.

Uusiutuvan energian prosenttitavoitteita tärkeämpää on saada Suomeen energiapaletti, joka huomioi tasapainoisesti niin yritysten, ympäristön kuin kansantalouden edun. Kestävän metsätalouden edellytykset on turvattava niin Suomen, EU:n kuin myös YK:n päätöksenteossa. Lue lisää.

5) Energiatehokkuudesta kilpailuetua ja ilmastohyötyjä

Energiatehokkuustoimien mahdollisuudet tulisi hyödyntää nykyistäkin paremmin, ja näin synnyttää kilpailuetua suomalaisyrityksille. Energiatehokkuutta tulee edistää EU:ssa joustavasti (esimerkkinä yritysten vapaaehtoiset energiatehokkuussopimukset) ja kestävä talouskasvu mahdollistaen. Lue lisää.

6) Kannusteet puhtaille teknologioille ja älykkäille ratkaisuille

Cleantech on Suomelle paitsi ainutlaatuinen tilaisuus kasvattaa vientiä nopeasti kasvavilla globaaleilla markkinoilla, myös mahdollisuus moninkertaistaa pienen maan positiiviset ilmastovaikutukset. Lue lisää.

Toimenpidesuosituksia Suomen päättäjille

  • Yritysten kilpailukyky ja kansalaisten hyvinvointi tulee turvata varmistamalla energian toimitusvarmuus, kohtuuhintaisuus sekä nykyistä suurempi energiaomavaraisuus. Mitään vähähiilistä ja kustannustehokasta energiantuotantomuotoa ei saa sulkea pois keinovalikoimasta.
  • Kansallista lisäsääntelyä ja kustannuskuormaa on vältettävä etenkin, kun EU:n velvoitteet joka tapauksessa jatkuvasti tiukentuvat.
  • Energiaverotusta on tarpeen kääntää laskuun viime vuosien veronkiristysten jälkeen. Palvelujen sähköveroa on alennettava asteittain teollisuuden sähköverotasolle.
  • Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla erityisesti talviaikainen tehotilanne on kasvava ongelma. Riittävän tuotantokapasiteetin varmistamiseksi tarvitaan myös maiden rajat ylittävää koordinaatiota sekä sähkönsiirtoyhteyksiä.
  • Kypsille energiamuodoille ei tule antaa tuotantotukea. Jos uusiutuvaa energiaa on välttämätöntä tukea, soveltuu tarkoitukseen parhaiten investointi- ja demonstraatiotuet yhdistettynä t&k-panostuksiin.
  • Päästökaupan ulkopuolella, kuten rakentamisessa ja liikenteessä, voidaan käyttää normiohjausta ja tukia uusiutuvan energian edistämiseksi, mutta politiikan on oltava pitkäjänteistä ja teknologianeutraalia sekä kustannustehokasta.
  • Biomassan riittävyys ja saatavuus eri käyttökohteisiin on analysoitava ja löydettävä kilpailua vääristämätön ratkaisu.
  • Cleantechiä tulee edistää materiaali- ja teknologianeutraalisti, markkinaehtoisesti sekä päällekkäistä sääntelyä purkamalla.
  • Julkiset cleantech-panostukset voidaan moninkertaistaa, jos valtio kärkihankkeiden rinnalla kohdentaa myös julkisia hankintoja innovatiivisiin ja vähäpäästöisiin ratkaisuihin.

Millaista energia- ja ilmastopolitiikkaa Suomen tulisi ajaa EU:ssa

  • Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tulee olla ilmastopolitiikan ainoa sitova tavoite ja sen kunnianhimon taso tulee suhteuttaa EU:n ulkopuolisten maiden päästövähennyssitoumuksiin.
  • EU:n päästökaupan aiheuttamat kilpailuhaitat on hyvitettävä hiilivuotosektorin yrityksille, kunnes tasapuoliset globaalit ilmastovelvoitteet ovat voimassa. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien, sektoreidensa parhaiden yritysten tulee saada tarvitsemansa määrän päästöoikeuksia maksutta.
  • Päästökauppasektorin ilmastotoimet on toteutettava markkinaehtoisesti ja vältettävä muuta päällekkäistä ohjausta.
  • Suomen ei-päästökauppasektorille asetettavan vuoden 2030 päästötavoitteen tulee olla oikeudenmukainen suhteessa muihin maihin huomioiden hyvä lähtötasomme sekä jäljellä olevien päästövähennyspotentiaalien kustannustehokkuuden.
  • Liikenteen ohjauskeinojen tulisi olla tasavertaisia jäsenmaiden kesken, jotta vältetään EU:n sisäiset kilpailuvääristymät.
  • Biomassan kestävyysmäärittelyjen tulee mahdollistaa kestävä puunkäyttö jatkossakin, ilman ylimääräistä kustannus- tai hallintotaakkaa. Biomassan hiilineutraaliuden on säilyttävä kansainvälisissä ja EU:n määrittelyissä.
  • Energiatehokkuustavoitteiden tulisi mahdollistaa kestävä talouskasvu nykyistä joustavammin. Yritysten vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvia sopimusjärjestelmiä tulee voida hyödyntää myös EU:n energiatehokkuusdirektiivin uudistuessa.

Mitä EU:n ja Suomen tulee ajaa kansainvälisesti?

  • EU:n tulisi panostaa kansainväliseen ilmastodiplomatiaan, jotta Pariisin sopimus saadaan toimeenpantua mahdollisimman globaalisti ja tasapuolisesti. Lisäksi tulee kannustaa Euroopan ulkopuolisia maita hiilipäästöjen hinnoittelun laajentamiseen.
  • Olennaista on kehittää sopimuksessa tarvittavia sääntöjä ja työkaluja (mm. kansainvälinen päästöoikeusyksikkö, hiilinielujen laskentasäännöt sekä päästöjen läpinäkyvä mittaus, raportointi ja todentaminen).
  • Merenkulun ja lentoliikenteen päästöjen sääntelyssä tulisi saada aikaan kansainväliset sopimukset siten, että ne eivät lisää sijainnista johtuvaa suomalaisyritysten kilpailuhaittaa.