Tiina Haapasalo: Kriisinkestävyys keskiöön EU:n liikennerahoituksessa

Uudessa maailmantilanteessa on välttämätöntä kohdentaa liikenneinfran EU-rahoitusta eritoten toimintavarmuutta ja häiriönsietokykyä parantaviin hankkeisiin. Ruotsin ja Norjan kautta kulkevat maayhteydet ovat Suomelle tärkeä vaikuttamisen kohde, kirjoittaa johtava asiantuntija Tiina Haapasalo.

EU:n jäsenmaat ovat juuri sopineet eurooppalaisten pääteiden ja -ratojen laatutavoitteista, joilla tähdätään vuoteen 2050. Tähtäin on vuosikymmenten päässä, koska infran rakentaminen ja modernisointi on kallista ja hidasta.

Jäsenmaat ovat valtavan rahoitushaasteen edessä. Saatavilla on kyllä EU:n yhteisiä varoja, mutta rahoituksen kysyntä ylittää moninkertaisesti tarjolla olevat varat.

Edessä on siis ennennäkemättömän vaikeita priorisointeja. Seuraavan EU-kauden tuhannen taalan kysymys liittyykin varojen viisaaseen kohdentamiseen.

EK:ssa korostamme laatutavoitteiden rinnalla voimallisesti myös turvallisuutta ja kriisinkestävyyttä. Uudessa maailmantilanteessa ne on pakko ottaa aiempaa tärkeämmäksi perusteeksi liikenneväylien rahoituspäätöksissä.

Nämä näkökohdat ovat erityisen ajankohtaisia Suomelle ja Ruotsille. Esimerkiksi Nato-jäsenyys ja liikenneinfran kaksoiskäyttö sotilaallisiin kuljetuksiin asettaa infralle uudenlaisia vaatimuksia. Sotilaallinen liikkuvuus on siis nostettava uudella tavalla keskiöön.

Koko EU:n turvallisuus paranee, kun infrarahoituksen kohdentaminen vahvistaa Suomen ja Ruotsin kriisinkestävyyttä. Brysselissä on syytä muistuttaa, että Suomi huolehtii yli tuhannen kilometrin pituudelta maarajasta Venäjän kanssa.

Mihin rahoitusta siis konkreettisesti tarvitaan? Suomen näkökulmasta keskeisiä ovat tie- ja rautatieyhteydet länteen ja pohjoiseen. Mikäli Itämeren kuljetusreitit häiriintyisivät, pitäisi vaihtoehtoisia reittejä saada avattua juuri maayhteyksillä Ruotsiin ja Norjaan. Näihin liittyvillä infrainvestoinneilla on siis ilmeinen merkitys sekä turvallisuudelle että toimintavarmuudelle.