Mikael Ohlström bloggaa: Tarvitseeko uusiutuvaa energiaa enää tukea?

Nyt on aika harkita huolella uusiutuvan energian lisätukien tarpeellisuus sekä vaikutukset kansantalouteen ja energiajärjestelmään. Pelissä on jopa sähkön toimitusvarmuus.

Mikael Ohlström
Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja biotalouden teemoista.

Uusiutuva energia porskuttaa – osin tukien varassa

Suomella menee lujaa uusiutuvan energian lisäämisessä. Olemme ylittäneet EU:n Suomelle asettaman 38 %:n velvoitteen vuodelle 2020 jo toissavuonna. Viime vuonna osuus nousi jo lähes 40 %:iin energian loppukulutuksesta. Samalla olemme nousseet uusiutuvan energian osuudessa EU-maiden kakkoseksi Ruotsin jälkeen. Kun katsotaan sekä vuotuista kasvunopeutta että EU-velvoitteen toteutumista, oli Suomi viime vuonna koko EU:n ranking-ykkönen!

Lisäksi tänä ja ensi vuonna uutta tuulivoimakapasiteettia rakennetaan syöttötariffin avittamana arviolta yli 1000 megawattia, mikä tuplaa tuulivoiman määrän Suomessa. Uusiutuvasta energiasta kuitenkin valtaosa on bioenergiaa sekä myös vesivoimaa. Metsäteollisuus on investoinut tuotantoonsa paljon viime vuosina, mikä lisää bioenergian käyttömahdollisuuksia niin metsäteollisuudessa kuin energiateollisuudessakin. Uusien investointien myötä bioenergian tuotanto ja käyttö tulee lähivuosina kasvamaan edelleen useilla terawattitunneilla.

Näin ollen myös hallituksen kunnianhimoinen tavoite nostaa uusiutuvan energian osuus yli 50 %:in vuoteen 2030 mennessä on etenemässä hyvin. Tavoite voidaan saavuttaa markkinaehtoisesti – siis kustannustehokkaasti – lisääntyvien investointien myötä ja todennäköisesti kiristyvän päästökaupan lisääntyvästä ohjausvaikutuksesta.

Suomessa pitäisi jatkossakin luottaa markkinaehtoiseen uusiutuvaan energiaan, jolloin ei myöskään häiritä sähkö- ja päästöoikeusmarkkinoiden toimivuutta ja ohjausta. Bioenergian ohella myös maatuulivoima alkaa olla kannattavaa markkinaehtoisesti. Tämäkin vähentää jatkossa tukitarvetta. Kokonaisuudessaan uusiutuvan energian syöttötariffeista aiheutuneet kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti ollen viime vuonna yhteensä vajaat 150 miljoonaa euroa ja nousevat kuluvana vuonna arviolta noin 200 miljoonaan euroon.

Sähkön toimitusvarmuus uhattuna

Kansallisista tuista aiheutuu monenlaisia haasteita. Ensinnäkin ne ovat päällekkäistä ohjausta suhteessa päästökauppaan vesittäen sen tehoa. Koska uusiutuva sähköntuotanto on osa päästökauppasektoria, eivät uusiutuvaan sähköön kohdistuvat kansalliset tuet myöskään vähennä EU-laajuisen päästökaupan kokonaispäästöjä ja valuvat näin ollen osin hukkaan.

Tuet vaikuttavat myös sähkömarkkinoihin, sillä tuettu uusiutuva sähkö laskee sähkön tukkuhintaa ja syrjäyttää näin olemassa olevia muita voimalaitoksia, jopa energia- ja resurssitehokkaita yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP) laitoksia. Pitkään jatkuessaan tilanne on kestämätön sähkömarkkinoiden toimitusvarmuuden kannalta. Kasvava vaihtelevatuotantoinen uusiutuva sähkö näet tarvitsee tuekseen entistä enemmän säätö- ja varavoimaa – siihen asti kunnes asia voidaan hoitaa mm. sähkön varastoinnilla ja älykkäällä kysyntäjoustolla. Nykyoloissa tätä välttämätöntä säätö- ja varavoimaa ei kuitenkaan kannata enää markkinaehtoisesti ylläpitää saati varsinkaan rakentaa.

Tukea vain epäkypsille teknologioille

On siis paljon perusteita sille, miksi kypsille uusiutuvan energian teknologioille ei tulisi antaa enää tukia ensi vuosikymmenellä. Tämä säästäisi rahaakin ja se raha on käytettävissä vaikkapa päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden (kuten liikenne) yhä haastavampiin päästövähennysinvestointeihin ja uusien puhtaiden ratkaisujen demonstrointiin ja markkinoille tuontiin.

Jos jotain tukia ei-kypsille uusiutuvan energian teknologioille tarvitaan, EU:n päästökauppaa täydentäisi parhaiten (mahdollisesti kilpailutetut) investointi- ja demonstraatiotuet yhdistettynä t&k-panostuksiin. Investointituet vääristävät vähiten sähkömarkkinoita, koska ne ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suoraan sähkön hintaan.

Sen sijaan, että poliittisin päätöksin valitaan voittajateknologiat, on taloudellista tukea osoitettava uuden teknologian kehittämiseen niin uusiutuvien energialähteiden hyödyntämiseksi kuin energiatehokkuuden parantamiseksi. Uudet innovaatiot, niiden demonstrointi ja kaupallistaminen ovat askelia kohti tulevaisuuden kestäviä energiaratkaisuja!

Lue tarkemmin EK:n näkemyksistä liittyen kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan.

Ensi viikolla kirjoitamme, kuinka Suomi voisi kiriä energiatehokkuustoimissa EU:n kärkiin. Lue myös blogisarjan aiemmat kirjoitukset:

– Sari Siitonen: Huomio hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen.
Mikael Ohlström: Energiapäätöksiin tarvitaan pitkää sihtiä ja isoa kuvaa.
–  Kati Ruohomäki: Päästökaupassa minimoitava päästöjen ja teollisuuden siirtymisestä Euroopan ulkopuolelle 
–  Mikael Ohlström: Huomio tehon riittävyyteen sähkömarkkinoilla

 

Kirjoittaja:

Kommentit

Kommentoi