Kati Ruohomäki bloggaa: Päästökaupassa minimoitava riski teollisuuden ja päästöjen siirtymisestä Euroopan ulkopuolelle

EU valmistelee toimia vuodelle 2030 asetetun ilmastotavoitteen saavuttamiseksi. Suomen kannalta on tärkeää, että päästökaupassa olevat vientiyritykset pystyvät kilpailemaan mahdollisimman tasaveroisesti maailman markkinoilla.

Asiantuntija Kati Ruohomäki seuraa EK:ssa energia-, ilmasto- ja materiaalitehokkuusteemoja.
Asiantuntija Kati Ruohomäki seuraa energia-, ilmasto- ja materiaalitehokkuusteemoja.

Päästökauppa on puhuttanut EU:ssa koko sen 11-vuotisen olemassaolonsa ajan. Vaikka epäilyt päästökaupan toimivuudesta eivät ole vaimentuneet, on se kuitenkin vakiinnuttanut asemansa teollisuuden ja energiantuotannon ensisijaisena ”päästövähennyskoneena”, joka varmistaa tavoitteiden saavuttamisen vuosille 2020 ja 2030.

Komissio ehdottaa jyrkemmin alenevaa päästökattoa ja niukkenevaa ilmaisjakoa

Osana EU:n energiaunionia komissio esitti muutoksia päästökaupan seuraavalle kaudelle 2021–2030. Muutokset keskittyvät ns. hiilivuotoriskin torjuntaan eli estämään päästöjen siirtymistä teollisuustuotannon mukana Euroopan ulkopuolelle. Näitä toimia tarvitaan niin kauan, kunnes hiilipäästöjen hinnoittelu on kansainvälisesti kattavaa.

Päästöoikeuksien määrä vähenisi nykyistä jyrkemmin eli 2,2 % vuodessa. Yritykset saisivat päästöoikeuksia edelleen ilmaiseksi tai ostamalla huutokaupassa. Ilmaisjaon määrä kiinnitettäisiin kuitenkin 43 %:iin, vaikka ilmaisten päästöoikeuksien tarve olisi tätä suurempi ja vielä lisääntyisi talouskasvun mahdollisesti elpyessä Euroopassa. Lisäksi yhä harvemmat toimialat olisivat hiilivuotoriskin uhkaamina oikeutettuja 100 %:n laskennalliseen ilmaisjakoon. Loput toimialat, kuten kaukolämpö, olisivat 30 %:n ilmaisjaossa.

Yksittäisten laitosten olisi myös täytettävä kahdesti kauden aikana kiristyvät vertailuarvot (ns. benchmarkit) saadakseen päästöoikeuksia täysimääräisesti. Huolestuttavaa on, että ilmaisjaon määrän joustamattomuuden takia parhaidenkin yritysten ilmaisia päästöoikeuksia leikattaisiin vielä ns. C-vähennyskerrointa käyttäen.

”Vain muutamalle toimialalle mahdollisuus 100 % ilmaisjakoon”; ehdotus toisi merkittäviä kustannuksia Suomelle tärkeille toimialoille

Päästökaupan muutosten käsittely parlamentissa on alkanut harvinaisen hitaasti. Ympäristövaliokunnan raportoija Ian Duncan (ECR) ilmoitti viime syksynä, että aiheeseen tartutaan Pariisin ilmastoneuvottelujen jälkeen. Samalla on ehkä odoteltu, miten ei-päästökauppasektorilla edetään jäsenmaiden taakanjaon suhteen. Teollisuus- ja energiavaliokunnassa aloituskeskustelu käytiin toissa viikolla.

Neuvostossa jäsenmaat ovat tuoneet jo viisi erilaista muutosehdotusta keskusteluun. Ensimmäisenä oli Belgia, joka ehdotti huutokaupan ja ilmaisjaon osuuksiin hieman erilaista laskentaa. Tällöin ilmaisjako riittäisi parhaille toimijoille, eikä kaikilta leikkaavaa korjauskerrointa tarvittaisi. Tämä vaikuttaa hyvinkin kannatettavalta, koska siinä puututaan ongelman ytimeen eli ilmaisjaon riittämättömään määrään.

Päähuomio on kuitenkin siirtynyt seurausten korjaukseen näennäisnäppärällä keinolla. Iso-Britannia ja Ranska ehdottivat ilmaisjaon kiristämistä niin, että hiilivuototoimialat jaettaisiin useampaan ryhmään (ns. tiering). Tällöin 100 % ilmaisjakoryhmässä olisi vain muutama toimiala, ja muiden toimialojen parhailtakin yrityksiltä maksuttomia päästöoikeuksia leikattaisiin suuresti.

Tällöin melkein kaikki Suomelle tärkeät toimialat, mm. koko metsäteollisuus, tippuisivat pois 100 % ryhmästä, jolloin kustannukset sekä hiilivuotoriski nousisivat merkittävästi. Toivottavasti Suomen ja muiden maiden neuvottelijat pitävät päänsä kylmänä tässä tiering-huumassa!

Epäsuorien kustannusten kompensointi tarvitaan täysimääräisesti Suomessakin

Eurooppalaiselle teollisuusyritykselle tulee kustannuksia päästöoikeuden ostamisen lisäksi sähkölaskussa, koska päästöoikeuden hinta siirtyy sähkön hintaan. Tämä lisää hiilivuotoriskin mahdollisuutta, joten EU-maat voivat hyvittää kustannuksia sähköintensiivisille toimialoille esimerkiksi huutokauppatuloista.

Hyvitysohjelman valmistelussa Suomessa tulisi muistaa, että EU:n sallimassa enimmäismäärässä on jo vähennystä verrattuna todellisiin sähkön lisäkustannuksiin. Kaikille tuen piirissä oleville yrityksille tulisikin myöntää hyvitys komission ohjeen mukaisesti ja takautuvasti vuoden 2015 vuoden alusta.

—————————————————–

Ensi viikolla kirjoitamme, kuinka sähkömarkkinoiden tehon riittävyys tulisi huomioida energiapolitiikassa.  Lue myös blogisarjan aiemmat kirjoitukset:
– Sari Siitonen: Huomio hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen.
Mikael Ohlström: Energiapäätöksiin tarvitaan pitkää sihtiä ja isoa kuvaa.

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi