Katja Miettinen: Raskaus- ja perhevapaasyrjintäsuoja Suomessa korkealla tasolla
Tasa-arvolain muutoksia valmistelleen työryhmän juuri lausunnoille avatussa mietinnössä esitetään useita raskaus- ja perhevapaasyrjintäsuojaa edistäviä muutoksia tasa-arvolakiin. Osa ehdotuksista selkeyttää sääntelyä ja lisää tietoisuutta syrjintäsuojan sisällöstä, mitä voidaan pitää myönteisenä. Kaikki esitetyt muutokset eivät kuitenkaan ole oikeasuhtaisia tai perusteltuja suhteessa nykytilaan ja sääntelyn tavoitteisiin.
Suomalainen työelämää koskeva tasa-arvo- ja syrjintäsääntely on jo nykyisellään korkealla tasolla. Tasa-arvolain syrjintäkielto sekä raskaana olevien ja perhevapaita käyttävien työntekijöiden suoja muodostavat kattavan kokonaisuuden, joka ulottuu työnhausta työsuhteen voimassaoloon ja päättymiseen. Sääntely täyttää kansainväliset velvoitteet ja ylittää monilta osin EU-lainsäädännön vähimmäisvaatimukset, esimerkiksi työhön paluun suojan osalta.
Myös työntekijöiden käytettävissä olevat oikeussuojakeinot ovat Suomessa laajat ja toimivat. Työsuojeluviranomaiset ja tasa-arvovaltuutettu tarjoavat matalan kynnyksen väyliä tilanteisiin, joissa syrjintää epäillään. Tätä kokonaiskuvaa tukevat työelämän tasa-arvoa ja perhevapaita koskevan työryhmän teettämä oikeudellinen selvitys, jossa ei tunnistettu merkittäviä puutteita raskaana olevien tai perhevapaata käyttävien työntekijöiden syrjintäsuojassa.
Erityisen ongelmallinen työryhmän esityksistä on ehdotettu uusi työnantajan selvitysvelvollisuus, jonka mukaan työnantajan tulisi antaa kirjallinen selvitys työnantajan mahdollisuudesta jatkaa työsuhdetta aina, kun määräaikainen työsuhde päättyy ja työntekijä on raskaana tai hänellä on perheenhuoltovelvollisuus. Käytännössä tämä tarkoittaisi suurta osaa työvoimasta ja lisäisi merkittävästi työnantajien hallinnollista taakkaa.
Hallinnollinen taakka lisääntyisi erityisesti niissä tilanteissa, joissa työntekijä työskentelee lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa esim. tarvittaessa työhön kutsuttavan puitesopimuksen perusteella, jolloin jokainen työntekijän kanssa sovittu yksittäinen työvuoro muodostaa oman erillisen määräaikaisen työsopimuksen. Hallinnollinen taakka lisääntyisi merkittävästi myös mm. aloilla, joilla on työn kausiluonteisuuden tai toistuvien sijaisuustarpeiden vuoksi paljon määräaikaisia työntekijöitä.
Lisäksi on otettava huomioon, että työnantajalla on jo nykyisin velvollisuus antaa kirjallinen selvitys menettelynsä perusteista, jos työntekijä katsoo tulleensa syrjityksi. Velvollisuuden laajentaminen koskemaan myös tilanteita, joissa työntekijäkään ei epäile syrjintää ja menettely on ollut lainmukaista ei ole tarkoituksenmukaista. Mikäli uuden selvitysvelvollisuuden lisääminen katsottaisiin välttämättömäksi, sen soveltamisalaa tulisi rajata merkittävästi.
Myös työryhmän mietinnössä esitetty kanneajan keskeyttäminen tasa-arvolautakuntakäsittelyn ajaksi, kunnes asiaan on saatu lainvoimainen ratkaisu venyttää kanneaikoja kohtuuttomasti, jopa useilla vuosilla ja heikentää oikeusvarmuutta.
Tasa-arvon toteutuminen työelämässä myös raskaus- ja perhevapaatilanteissa on ehdottoman tärkeää. Tämä edellyttää ensisijaisesti toimia perhevapaiden nykyistä huomattavasti tasaisemman jakautumisen edistämiseksi. Perhevapaiden ja hoitovastuun tasaisempi jakautuminen vanhempien kesken tukisi naisten työmarkkina-asemaa, nopeuttaisi työelämään paluuta, lisäisi tasa-arvoa ja jakaisi perhevapaista aiheutuvat kustannukset työnantajien kesken nykyistä tasaisemmin.