Mika Susi bloggaa: Turvallisuus on nousemassa vaaliteemaksi − eikä turhaan!

Viime päivinä turvallisuus on jälleen puhuttanut. Erityisesti poliisin resurssit ovat olleet laajan huolen kohteena. Samaan aikaan yksityisen ja julkisen sektorin työnjakoa erilaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa on pohdittu varsin vaihtelevin tuloksin.

Viimeaikaisen uutisoinnin mukaan poliisi on joutunut priorisoimaan voimakkaasti niin sanottujen massarikosten tutkintaa. Kansalaisiin ja yrityksiin kohdistuneita rikoksia ei ole kyetty tutkimaan, vaan monet tapaukset on keskeytetty käytännössä ilman tutkintatoimenpiteitä. Viesti on ollut, että voimavarat eivät kerta kaikkiaan riitä arkipäivän rikosten tutkintaan.

Ilmiö on yrityksille tuttu. Yritysjohdolle suunnatun turvallisuustutkimuksemme  keskeisenä johtopäätöksenä oli, että yritysten näkökulmasta poliisin palveluiden saatavuus on heikentynyt. Samoin olemassa olevien voimavarojen suuntaamisessa nähtiin olevan toivomisen varaa. Tästä huolimatta poliisiin luotettiin yritysten piirissä edelleen erittäin vahvasti ja tuki riittävälle resursoinnille osoitettiin selvästi.

Järjestelmän toimivuus mitataan joka päivä

Turvallisuuden ylläpitäminen, rikosten tutkiminen ja toimiva seuraamusjärjestelmä on meille kaikille tärkeää. Mikäli jokin ketjun lenkki ei toimi, koko järjestelmän uskottavuus voi olla koetuksella. Esimerkiksi sakon muuntorangaistuksen poistamisen jälkeen yritysten innokkuus omaisuusrikoksista ilmoittamiseen laski. Miksi ilmoittaa rikoksesta, jos tekijälle ei ole siitä seuraamuksia? Nyt on esitetty kysymys: jos rikoksia ei tutkita, miksi niistä pitäisi ylipäätään ilmoittaa poliisille? Kysymys on perusteltu. Ikävänä seurauksena voi olla paheneva kierre, jossa arkipäivän tilanne ja rikostilastot etääntyvät toisistaan. Sillä taas on väistämättä vaikutuksensa voimavarojen määrään ja laatuun.

Poliisin varsin synkeään tilanteeseen ovat vaalien alla heräämässä ilahduttavasi myös monet puolueet. Poliisin resursseista ollaan huolissaan läpi poliittisen kartan. Samaa huolestuneisuuden viestiä saimme viime keväänä yrityspäättäjiltä tutkimuksessamme. Asiasta vaikuttaa siis vallitsevan yksimielisyys − poliisin voimavarat on saatava tasolle, joka riittää turvaamaan ympäröivän yhteiskunnan asettamat tarpeet. Lisäksi nämä voimavarat on tietenkin suunnattava tehokkaasti turvallisuustilanne ja -ympäristö huomioiden.

Turvallisuus ei ole nollasummapeliä

Turvallisuus on tärkeä ja perinteinen julkisen sektorin toiminta-alue. Myös yksityinen turva-ala on kasvanut jo vuosikymmeniä ilahduttavasti. Kasvu ei kuitenkaan ole tapahtunut julkisen sektorin kustannuksella. Molemmilla on omat tehtävänsä ja työnjako on ollut varsin selkeä. Rajallisten voimavarojen käyttöä on myös kyetty tehostamaan hyvällä yhteistyöllä. Turvallisuuden eteen on tehtävä yhdessä töitä joka päivä. Siihen tarvitaan niin julkisen kuin yksityisenkin puolen turvallisuuden ammattilaisia.

Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva reservipoliisilaki on aiheuttanut huolta yksityisen turvallisuusalan piirissä. Poliisi tarvitsee epäilemättä reservin, mutta esitetty lainsäädäntö ei ole ongelmaton.

Uhkana on turva-alan ammattilaisten siirtyminen varsin epämääräisesti määritellyissä häiriötilanteissa julkisen sektorin palvelukseen reservipoliiseina. Tämä tarkoittaisi merkittävän turvallisuusvajeen syntyä yksityisen sektorin hoitamalle turvallisuuden alueelle. Turvallisuuden ammattilaiset uhkaisivat tällöin kadota esimerkiksi sairaaloista, julkisista virastoista, huoltovarmuuskriittisistä yrityksistä tai vaikkapa ydinvoimaloista ja muista kriittisen infrastruktuurimme avainkohteista. Hyvästä tarkoituksestaan huolimatta lainsäädäntö siis pahimmillaan syventäisi häiriötilannetta.

Turvallisuus ei parane siirtämällä voimavaroja julkisen sektorin käyttöön, vaan se syntyy ennen kaikkea yhdessä tehden. Tämän saimme pari vuotta sitten käytännössä nähdä ja kokea esimerkiksi kiivaimman maahantulijoiden aallon aikana, jolloin niin sanottujen ensivaiheen järjestelykeskusten perustaminen ja hallinnointi hoidettiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä. Se vähensi ja sujuvoitti selvästi poliisin työtä ja siten mahdollisti poliisin keskittymisen varsinaisiin tehtäviinsä.

Turvallisuustilanteemme ei ole itsestäänselvyys

Suomi menestyy edelleen hyvin erilaisissa turvallisuustutkimuksissa, mutta on hyvä kysyä, kuinka kauan ja millä mittareilla.

Vertaamme elinkeinoelämässä Suomen tilannetta muihin Pohjoismaihin kilpailukykyä mittavaalla IMD-indeksillä. Missiomme on saada Suomi toimintaympäristönä muiden pohjoismaiden tasolle. Jos turvallisuuskysymyksissä mittarina käytetään poliisien määrää asukasta kohden, olemme todella rankasti muita Pohjoismaita jäljessä. Tuota eroa ei kurota kiinni hokkus-pokkus -tempuilla, vaan määrätietoisella ja suunnitelmallisella ohjelmalla, jossa poliisille turvataan riittävät voimavarat ja ne suunnataan oikein. Sille vaikuttaa nyt olevan yhteiskunnassa laaja tuki. Viimeistään kevään vaalien mitataan, kuinka vahva tahtotila todella on ja kuinka hyvin siinä onnistutaan.

Kuten keväisessä tutkimuksemme eräs yrityspäättäjä totesi: turvallisuus ei sellaisenaan välttämättä ole kilpailuetu, mutta ilman sitä on turha edes yrittää kilpailla. Viisaasti sanottu. Se pätee niin yhtä hyvin yrityksissä kuin koko Suomenkin tasolla.