Oksala bloggaa: Kolmikanta ei sido hallituksen käsiä

Julkisuudessa käydään aika ajoin kovastikin keskustelua siitä minkälaiseen kolmikantayhteistyöhön Kilpailukykysopimus maan hallitusta velvoittaa. Osa keskustelijoista väittää Kilpailukykysopimuksen sitovan hallituksen kolmikantaiseen päätöksentekoon. Kun tarkemmin arvioi tämän väitteen esittäjiä, voi heidät jakaa kahteen ryhmään. Toiset väittävät näin, koska eivät halua hallituksen etenevän työelämän asioissa ilman ay-liikkeen lupaa. Toiset väittävät näin, koska haluavat kieltää hallituksen sisäiset ongelmat päätöksenteossa.

Todellisuudessa asia on kuitenkin toisin. KIlpailukykysopimuksessa todetaan sanatarkasti kolmikantavalmistelusta seuraavasti:

”Työmarkkinakeskusjärjestöt esittävät, että hallitus valmistelee työlainsäädäntöön ja ansiosidonnaiseen sosiaaliturvaan tehtävät muutokset yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa.”

Eli kysymys on yhdessä valmistelusta, ei yhdessä päättämisestä. Kun tekstin lukee, tulee asia täysin selväksi.

Hallitus tekee viisaasti (ja ILO-sopimuskin työlainsäädännön osalta tähän velvoittaa) kun se valmistelee työlainsäädännön ja työperusteisen sosiaalivakuutuksen, kuten työttömyysturvan ja eläketurvan, yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Jos tässä valmistelussa ei päästä eteenpäin, on maan hallituksen kyettävä tekemään päätöksiä.

Historiasta on esimerkkejä siitä, että kolmikantaisen, mutta tuloksettoman valmistelun jälkeen, maan hallitus on kyennyt etenemään asiassa. Viimeksi näin kävi lokakuussa 2015, kun maan hallitus teki päätökset ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisesta. Tätä päätöstä oli edeltänyt kolmikantainen valmistelu, jossa ei kuitenkaan päästy ratkaisuun.

Kolmikanta on aika ajoin tuottanut tuloksia, kuten eläkeratkaisussa syksyllä 2014. Tuolloin sovittiin toimista, joilla yritysten kustannusten nousupainetta leikattiin merkittävästi. Tämän ratkaisun hallitus otti ohjelmaansa ja eduskunta viime kädessä päätti asian.

On myös esimerkkejä siitä, että kolmikanta on päässyt vaikeissakin asioissa hyviin tuloksiin, kun hallitus on ollut taustalla aktiivinen ja ilmoittanut vievänsä asiaa eteenpäin, ilman kolmikantaista sopuakin.

Suurinta viisautta kaikki osapuolet osoittavat, kun lainsäädäntöä ja työehtosopimuksia kehitetään niin, että mahdollisimman monista asioista voidaan sopia suoraan työpaikoilla. Vain työpaikoilla tapahtuvaa sopimista lisäämällä voidaan talouteemme saada sitä ketteryyttä, joka luo työtä suomalaisille Suomessa.