Terveysperusteinen vero ei johda kulutusmuutoksiin

Vero on vastaus, joka tuntuu yksinkertaiselta ratkaisulta vaikeaan kysymykseen. Sitä se ei kuitenkaan lähes koskaan ole.

Ylipaino ja liikkumattomuus johtavat haasteisiin sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Minkään yksittäisen ruoka-aineen demonisointi ei ole oikotie onneen, koska ihmisen terveys on moninainen kokonaisuus. Kansanterveyden kannalta tärkeää on kuluttajien informointi ja valistus sekä laadukkaiden elintarvikkeiden saatavuus.

Terveysvero saattaa johtaa elintarvikkeiden hintojen nousuun, kotimaisen tuotannon kaventumiseen ja jopa tavoitteensa kannalta päinvastaiseen lopputulokseen.

Viime päivinä on esitetty kannanottoja elintarvikkeiden terveysperusteisen veron säätämisen puolesta. Terveysperusteinen vero on helppo heittää ajatuksena monitahoiseen ongelmaan. Ihmisen terveys on kuitenkin moninainen kokonaisuus, eikä yksittäinen ainesosa ruokavaliossa ole avain onneen tai portti epäonnistumiseen. Monipuolinen ravintorikas ruokavalio voi sisältää monista eri raaka-aineista valmistettuja tuotteita ilman rajoituksia.

Tutkimuksen perusteella ei ole näytetty, että mikään yksittäinen ainesosa olisi syypää liikalihavuuteen. Ihminen tarvitsee elääkseen suolaa ja rasvoja. Kuitujen saannin vähäisyys on suomalaisten keskeinen ravitsemusongelma, eikä sokerin, rasvan tai suolan verotus lisäisi kuitujen määrää lautasella. Hedelmät sisältävät huomattavia määriä luonnollista sokeria, mutta toimivat samaan aikaan erinomaisina vitamiinien lähteinä.

Lainsäädännön tasolla luonnollisen ja lisätyn sokerin verottaminen eri tavoin on äärimmäisen haastavaa, ellei mahdotonta. Tärkeää on myös huomioida, että EU-säännökset asettavat rajoituksia samanlaisten tuotteiden erilaiselle verokäsittelylle.

Kotimainen elintarviketuotanto on jo pelkästään huoltovarmuuden kannalta tärkeä asia. Kotimainen tuotanto kilpailee tuontielintarvikkeiden kanssa kuluttajien suosiosta. Pahimmillaan terveysperusteinen vero asettaa kotimaiset toimijat kilpailullisesti mahdottomaan asemaan. Läheskään kaikissa pakkaamattomissa elintarvikkeissa, esimerkiksi kahviloissa myytävissä leivonnaisissa, ei myöskään ole ainesosamerkintöjä. Tuotteiden kirjo on laaja, ja tuotekehittely on jatkuvaa.

Hyvä verojärjestelmä on ennakoitava, ja veron keräämisen kustannukset ovat suhteessa siitä saatavaan tuottoon. Jotta terveysperusteinen vero johtaisi hintaohjaukseen, olisi veron määrän oltava huomattavan suuri. Tämä jo itsessään vaikuttaisi negatiivisesti kotimaiseen ruokatuotantoon.

Makeisverosta vuonna 2019 tehty tutkimus kyseenalaistaa, että valmisteveroilla voisi ohjata kuluttajien käyttäytymistä. Jos käytetään eduskunnan hyväksymän virvoitusjuomaveron sisältämän sokerin verotaulukkoa, suklaapatukan hinta nousisi pari senttiä, mikä tuskin ohjaisi kulutusta pois makeisista. Elintarviketeollisuudelle ja verottajalle se kuitenkin aiheuttaisi merkittävän hallinnollisen taakan.

Jos terveysveron ensisijainen tavoite on fiskaalinen, siihen on olemassa tehokkaampia keinoja kuin ruuan valmisteverot. Jos tavoite on terveydellinen, veron vaikuttavuudesta ei ole takeita.

Epävarmuus toimintaympäristössä on omiaan lykkäämään yritysten investointeja. Verojärjestelmällemme vieraan veron ilmoille heittely aiheuttaa jo itsessään epävarmuutta, jota ei markkinoilla kaivata. Hallitusohjelman tavoitteena on kasvun ja elintarvikeviennin vahvistaminen sekä sääntelyn purkaminen. Terveysperusteinen vero sotisi näitä kaikkia hallituksen omia tavoitteita vastaan.

Lisätietoja:

veroasiantuntija Tiina Ruohola, Elinkeinoelämän keskusliitto, tiina.ruohola@ek.fi, 040 5198868

yhteiskuntasuhdejohtaja Jukka Ihanus, Elintarviketeollisuusliitto, jukka.ihanus@etl.fi, 050 463 9929