”Whistle blowing” -lailla pelisäännöt väärinkäytöksistä ilmoittamiseen
Oikeusministeriön viime viikolla julkaisemassa työryhmämietinnössä ehdotetaan, että Suomeen säädettäisiin uusi laki ilmoittajan suojaksi. Lain tarkoituksena on suojata henkilöä, joka ilmoittaa työnsä yhteydessä havaitsemistaan väärinkäytöksistä. Sääntelyn taustalla on ilmoittajansuojelua koskeva EU-direktiivi, joka tulee saattaa kansallisesti voimaan joulukuuhun 2021 mennessä.
Ehdotettu sääntely velvoittaisi vähintään 50 työntekijän yrityksen perustamaan sisäisen ilmoituskanavan, jota käyttäen työntekijä tai muu työnsä kautta yritykseen yhteydessä oleva henkilö voi tehdä ilmoituksen yrityksen toiminnassa havaitsemastaan rikoksesta tai rikkomuksesta, sääntelyssä rajatuille oikeudenaloille kuuluvissa tilanteissa. Yli 250 työntekijän yritysten sisäisen ilmoituskanavan tulisi olla perustettuna jo sääntelyn astuessa voimaan ja 50-250 työntekijä yritysten on perustettava kanava 2023 joulukuuhun mennessä.
Sääntelyllä olisi direktiiviä vastaavasti tarkkaan rajattu soveltamisala ja ainakin tässä vaiheessa on hyvin perusteltua pysyttää kansallisen lain soveltamisala mahdollisimman lähellä direktiivin mukaista soveltamisalaa, jotta sääntely saadaan voimaan sille asetetussa määräajassa ja jotta yritykset pystyvät täyttämään niille asetetut velvoitteet määräajassa. Ilmoittajan suojelua koskeva sääntely on uusi asia Suomen oikeusjärjestelmässä ja ehdotettu sääntely herättää jo sellaisenaan laajan joukon kysymyksiä, joihin se ei välttämättä anna suoraan vastausta. Sääntelyn toimivuutta tuleekin jatkossa seurata ja arvioida, onko soveltamisalaan tai muuhun sisältöön mahdollisesti tarpeen tehdä muutoksia, kun sääntelyn toimivuudesta kertyy kokemusta.
Yritysten kannalta on olennaisen tärkeää, että sääntely rakennetaan siten, että ilmoitus tulee tehdä ensisijaisesti yrityksen sisäiseen kanavaan, kuten työryhmän mietinnössä ehdotetaankin tehtäväksi. Näin yrityksellä on mahdollisuus korjata ilmoituksen kohteena oleva ongelma mahdollisimman pian. Usein ilmoitettavissa asioissa on kyse yritysten luottamuksellisiin liikesalaisuuksiin liittyvistä seikoista, joiden käsittely ja pysyminen ensisijaisesti yrityksen sisällä on hyvin perusteltua. Ilmoituksen voisi tehdä viranomaiskanavaan tai tietoja julkistaa vain sääntelyssä mainituin edellytyksin.
Lisäksi on tärkeää, että kansallinen sääntely mahdollistaa erilaiset ja yrityksen koon huomioivat ratkaisut sisäisen ilmoituskanavan perustamisessa, eikä aiheuta yrityksille tarpeettomia kustannuksia tai hallinnollista taakkaa. Ehdotetussa sääntelyssä sisäiselle ilmoituskanavalle asetetut minimivaatimukset olisikin mahdollista täyttää varsin kevyilläkin toimilla, kuten kirjepostilaatikolla. Halutessaan yritys voi ottaa käyttöön myös tietoteknisesti rakennetun ilmoituskanava-alustan. Sääntelyssä mahdollistettaisiin myös konsernitasoisen sisäisen ilmoituskanavan käyttö.
Sääntely antaa vahvan suojan vilpittömässä mielessä ilmoituksen tehneelle henkilölle ja ilmoittajaa suojataan kaikilta ilmoituksen kohteen vastatoimilta. Ehdotukseen on jäänyt valitettava aukko sisäiseen ilmoituskanavaan vastaanotettujen ilmoitusten tietojen säilyttämisvelvollisuuden osalta, joka aiheuttaa yrityksille merkittävää hallinnollista lisätaakkaa. Käytännössä ehdotettu sääntely velvoittaisi käännetystä todistustaakasta johtuen yrityksen säilyttämään ilmoitusta koskevat tiedot ikuisesti, jopa yrityksen toiminnan lakkaamisen jälkeen, koska vastatoimiväitteiden esittämiselle ei ole säännelty vanhentumisaikaa. Tämä aukko tulisi ehdottomasti korjata asian jatkovalmistelussa ja säätää tietojen säilyttämiselle selkeä määräaika.
Direktiivi velvoittaa säätämään ilmoittajan ja ilmoituksen kohteen suojaksi tehokkaista, oikeasuhtaisista ja varoittavista seuraamuksista. Vastatoimista ilmoittajalle ja perättömästä ilmoituksesta yritykselle aiheutunut vahinko tuleekin korvata lähtökohtaisesti täyden korvauksen periaatteella. Ehdotettuun sääntelyyn on lisätty ilmoittajan suojaksi tiettyihin tilanteisiin direktiivistä tulevat velvoitteet ylittävä kiellettyihin vastatoimiin liittyvä hyvitysseuraamus. Tältä osin sääntely ei ole direktiivin edellyttämällä tavalla yhdenmukainen, koska vastaavaa seuraamusta ei ole säädetty ilmoituksen kohteensuojaksi tahallisesti tehtyjen väärien ilmoitusten osalta. Hyvitysseuraamus tulisikin ensisijaisesti poistaa kokonaan seuraamusvalikoimasta tai vaihtoehtoisesti säätää se molemminpuoliseksi.
Vapaaehtoisesti perustettuja ilmoituskanavia on EK:n jäsenkentässä käytössä jo jonkin verran erityisesti isommissa yrityksissä, ja ne ovat merkityksellinen osa yritysten riskien hallintaa ja vastuullista toimintaa, jotta ongelmatilanteet tulisivat tietoon ja niihin päästäisiin puuttumaan mahdollisimman varhain. Ilmoituskanavia on käytössä lisäksi lainsäädännön vuoksi jo jollain aloilla, erityisesti finanssialalla. Jäsenyritystemme mukaan sisäisiin ilmoituskanaviin on tullut yrityksestä koosta riippuen muutamia ilmoituksia vuodessa, joten voitaneen olettaa, että ilmoitusten määrä ei tule jatkossakaan olemaan yrityskohtaisesti merkittävä. Uusi sääntely on kuitenkin hyvä keino edistää väärinkäytösten tulemista yritysten tietoon nykyistä matalammalla kynnyksellä.