Yrittäjyystohtorin merkintöjä – vaikuttajan krapulahetki
Kaikilla vaikuttajilla ja päättäjillä on varmasti omat kokemuksensa työn henkisistä krapulahetkistä. Hetkistä, joissa lähtökohtaisesti hyvä aikomus muuttuu tekojen ja ajan myötä kysymyksiksi siitä, mitä oikein tulikaan tehtyä, kirjoittaa EK:n johtava asiantuntija Jari Huovinen.
Ehkä muistettavin oma krapulahetkeni ajoittuu finanssikriisin vuosiin, jolloin teimme säännöllisesti yritysten rahoitus- ja maksuvalmiuskyselyjä. Kun yritysten rahoitusvaikeudet yleistyivät, viestimme tilanteesta tietysti aktiivisesti julkisuudessa. Myöhemmin havaitsimme, että ns. ”discouraged borrowers” -ilmiö alkoi levitä yritysten keskuudessa. Käytännössä siis yritysten joukossa esiintyi yhä enemmän sellaisia lainarahoitusta tarvitsevia yrityksiä, jotka eivät koskaan edes hakeneet rahoitusta, koska olivat kuulemansa ja lukemansa perusteella varmoja, ettei lainaa niille myönnettäisi.
Muistan elävästi, kuinka valaistumisen hetkellä ihoni läpi puski soijaa enemmän kuin pahimmassa krapulassa. Olimmeko itse sinänsä hyvää tarkoittavalla toiminnallamme osin myötävaikuttaneet epäedullisen tilanteen syntymiseen? Entä oliko yritysten investointeja jäänyt toteutumatta tämän vuoksi?
Tämä kokemus on entistä ajankohtaisempi nyt kun populismi on yleistynyt ja poliitikot puolueesta riippumatta kalastelevat äänestäjiltä irtopisteitä puolihuolimattomilla heitoilla julkisuudessa. Somesta on tullut entistä tärkeämpi johtamisen ja varsinkin harhaanjohtamisen väline. Siellä on lähes kaikkien pakko nyt viisastella ja toisiaan sättiä. Aikaisemmin itse twiittasin kintaalla, mutta nyttemmin omakin lusikkani on yhä syvemmällä kiisselimäisessä somesopassa.
Tätä kirjoitusta ei pidä ymmärtää väärin. Ongelmat täytyy nostaa rohkeasti esille. Välillä kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, onko julkisuus, Twitter tai muu sosiaalisen median kanava sittenkään aina paras foorumi haasteiden ratkaisemiseksi. Joskus voi olla hyvä hakea ratkaisuja rakentavasti ihan kasvotusten asianosaisten kesken. Nykymenolla omatuntoiset päättäjät tulevat lähitulevaisuudessa kohtaamaan omat krapulahetkensä entistä varmemmin ja viipymään niissä yhä pidempään.