EK:n pääekonomisti kysyy pääministerin teettämien vaikutuslaskelmien perusteita

24.10.2018

Pääministeri Juha Sipilä totesi, että määräaikaisten palkkaamisen helpottaminen ei työllistäisi yhtä paljon kuin ns. irtisanomislaki. Hallituksen itsensä tilaamat laskelmat eivät kuitenkaan tue pääministerin väitettä, arvioi EK:n pääekonomisti Penna Urrila.

Kiistely hallituksen kaavaileman ns. irtisanomislain vaikutuksista ja vaihtoehtoisista malleista on hallinnut viime päivien uutisvirtaa. Pääministerin mukaan hallitus on avoin eri vaihtoehdoille, kunhan niillä saavutetaan vähintään sama vaikutus kuin suunnitellulla lakihankkeella on.

Mitä taloustieteellinen analyysi sanoo irtisanomiskynnyksen ja määräaikaisuuksien vaikutuksesta työllisyyteen?

Hallituksen esityksen taustamateriaaleissa on kolme kattavaa arviota aiheeseen liittyvästä taloustieteellisestä tutkimuksesta (Antti Kauhanen, ETLA, Merja Kauhanen, PT sekä valtiovarainministeriö). Irtisanomiskynnystä on kaiken kaikkiaan tutkittu melko paljon, mutta tutkimusten tekoa haittaa usein vertailukelpoisen koeasetelman puute sekä vaikeudet yleistää tutkimustuloksia maasta toiseen.

Tutkimusnäyttö irtisanomisten helpottamisen vaikutuksesta on vaihtelevaa, ja vaikutukset työllisyyteen jäävät hallituksen kaavailemalla mallilla vähäisiksi. Sen sijaan vaikutukset työmarkkinoiden dynamiikkaan ja tuottavuuteen voisivat olla merkittävämpiä. Tämä todetaan selkeästi hallituksen esityksen perusteluissa (kohta 5.2.).

”… taloustieteellisen tutkimuksen perustella toimet eivät nostaisi työllisyysastetta merkittävässä määrin. – – Työllisyysvaikutusta suurempi vaikutus lakimuutoksella on täten sen vaikutus työmarkkinoiden dynamiikkaan, työvoiman vaihtuvuuteen ja työn tuottavuuteen.”

Entä sitten määräaikaisten työsopimusten käytön vapauttaminen pienissä yrityksissä? Esityksen taustamateriaaleissa käydään läpi myös tähän liittyvää tutkimusta. Tässäkin tutkimustulokset vaihtelevat, mutta vaikutuksen voi todeta olevan samankaltainen kuin irtisanomislailla: työmarkkinoiden dynamiikka kasvaa, mutta kokonaisvaikutus työllisyyteen ei ole merkittävä.

Yleisen taloustieteellisen evidenssin osalta mallien välillä päädytään siis aika lailla tasapeliin. Ainakaan tutkimusnäytön perusteella ei voida sanoa, että määräaikaisten sopimusten joustavoittaminen olisi heikompi vaihtoehto kuin kaavailtu irtisanomislaki. Todettakoon vielä se, että hallitus on itse aktiivisesti pyrkinyt joustavoittamaan määräaikaisten työsopimusten käyttömahdollisuuksia useaan otteeseen, ensiksi hallitusohjelmassa ja viimeksi keväällä 2018.

Mitä kyselytutkimukset kertovat yrittäjien ajatuksista?

Hallituksen kaavaileman irtisanomislain perusteluna on käytetty myös Suomen Yrittäjien tekemän kyselytutkimuksen tuloksia, joiden mukaan yrittäjät työllistäisivät enemmän, jos irtisanomiskynnys laskisi.

Myös EK on muuten tehnyt yrityskyselyn aiheesta jo vuonna 2016. Silloin tehdyssä yrittäjyysselvityksessä vastaajia pyydettiin arvioimaan erilaisia työmarkkinauudistuksia ja niiden vaikutusta työllistämiseen. Esitetyistä vaihtoehdoista (määräaikaisuudet, koeaika, takaisinottovelvollisuus) juuri määräaikaisuuksien helpottaminen nousi kärkeen.

Olen itsekin tehnyt pitkään kyselyitä työkseni, ja pidän niistä saatavaa dataa arvokkaana ja aivan varmasti vastaajajoukon tunnelmia kuvastavana. Silti suppeisiin otoksiin perustuvien ja kysymysten muotoiluille alttiiden kyselytutkimusten käyttöön yhteiskunnallisen päätöksenteon tietopohjana pitää suhtautua aina varauksella.

Kaikki dataan liittyvät varaumat huomioiden voi mielestäni silti todeta, että kyselyt eivät kallista vaakaa kummankaan mallin puoleen. Yrittäjäkenttä on osoittanut arvostavansa työlainsäädännön joustavuutta, ja kyselydata vahvistaa, että koettu rekrytointikynnys laskisi pienissä yrityksissä kummallakin mallilla.

Vaikutukset työelämän tasa-arvoon?

Julkisuudessa on esitetty arvioita, että määräaikaisten sopimusten vapaampi käyttö pienissä yrityksissä heikentäisi naisten työmarkkina-asemaa. Tämä huoli on syytä ottaa tosissaan, mutta nähdäkseni kyse on lähinnä väärinkäsityksestä.

Naisilla (ja erityisesti työuran alussa olevilla naisilla) on selvästi miehiä enemmän määräaikaisia työsuhteita. Suurimpana syynä on kuitenkin työskentely julkisella sektorilla, jossa määräaikaisuudet ovat paljon yleisempiä kuin yksityisellä. Lisäksi Suomessa perhevapaat jakautuvat valitettavan epätasaisesti, ja myös perhevapaiden määräaikaiset sijaiset ovat hyvin usein naisia.

Ajatus määräaikaisten sopimusten sääntelyn vapauttamisesta koskisi vain pienimpiä yrityksiä, joissa työvoiman sukupuolijakauma on muutenkin suhteellisen tasainen. Kyse on melko pienestä osasta Suomen työmarkkinoita: alle 10 hengen yrityksissä työskentelee noin 300 000 henkeä, eli karkeasti vain 1/5 yrityskentän koko työvoimasta. Kolmanneksi, lain huolellisella muotoilulla voidaan tehokkaasti karsia selvät ylilyönnit määräaikaisuuksien käyttämisestä pois.

Kaiken tämän huomioiden määräaikaisten sopimusten vapauttamiseen pienissä yrityksissä ei nähdäkseni sisälly vahvaa sukupuolinäkökulmaa. Naisten määräaikaiset sopimukset ovat iso tasa-arvokysymys, mutta toimivina ratkaisuina ovat tasa-arvoinen perhevapaauudistus sekä julkisen sektorin johtamiskäytäntöjen kehittäminen. EK tukee voimakkaasti työelämän tasa-arvon edistämistä. Jos määräaikaisten työsopimusten käyttöä pienissä yrityksissä vapautetaan, muutoksen vaikutuksia työllisyyden lisäksi myös työelämän tasa-arvoon olisi seurattava huolellisesti.

Miksi määräaikaisuuksien helpottaminen olisi sitten parempi valinta?

Jos näitä kahta työelämälakia ja niiden talousvaikutuksia puntaroidaan, vaaka kallistuu voimakkaasti määräaikaisten työsuhteiden vapaamman käytön puoleen kahdesta syystä.

Ensinnäkin sen vaikutukset saavutettaisiin välittömästi ja ilman oikeudellista epävarmuutta, kun taas irtisanomisen laillisuuteen vaikuttaa lakitekstin lisäksi myös oikeuskäytäntö. Hallituksen kaavaileman lakimuutoksen todellinen vaikutus yritysten arkeen muovautuisi vasta vuosien kuluessa, kun oikeustapauksia olisi kertynyt riittävästi. Monet arvostetut työoikeuden asiantuntijat kuten työtuomioistuimen entinen presidentti Jorma Saloheimo ovat lisäksi todenneet, että esityksen oikeudellinen merkitys jää vähäiseksi, koska yrityksen koko otetaan jo nyt huomioon irtisanomisen laillisuutta arvioitaessa.

Kaikkein tärkein peruste on kuitenkin sinänsä pienestä asiasta syntynyt, mutta kohtuuttomat mittasuhteet saanut kiista Suomen työmarkkinoilla. Määräaikaisuuksien vapauttamisesta olisi löydettävissä malli, jonka tosiasialliset talousvaikutukset olisivat samat tai paremmat ja joka lisäksi laukaisisi tämän pattitilanteen. Jo tähän mennessä koettujen työrauhahäiriöiden talousvaikutukset ovat useita kymmeniä miljoonia euroja. Maksajina ovat suomalaiset yritykset ja välillisesti koko kansakunta. En usko näkeväni mitään vakuuttavaa perustetta sille, miksi tämän lukon purkaminen ja työelämän joustavoittaminen määräaikaisten sopimusten käyttöä vapauttamalla ei olisi Suomen etu.