Ansiotuloverotus – verojärjestelmämme kipupiste ja peruspilari

Valtiovarainministeriön verotyöryhmä julkaisi viime viikolla raporttinsa, jonka tarkoituksena oli tarkastella yritysverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Näihin liittyen työryhmä peilasi myös ansiotuloverotustamme.

Rajaveroaste 50 %:iin kaikilla tulotasoilla

Työryhmä toteaa raportissaan, että keskipitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla, että ansiotulojen rajaveroaste ei ylittäisi 50 %:a millään tulotasolla. Työryhmän tavoite on perusteltu, lisätulosta tulisi aina vähintään puolen jäädä tekijälleen käteen.

Valtiotalouden tiukan liikkumavaran puitteissa työryhmä esittää välittömästi toteutettavana toimenpiteenä rajaveron alentamista noin 50 prosenttiin 82.000 – 128.000 euroa ansaitsevien osalta. Tällöin alennus kohdistuisi ryhmään, jonka rajaveroaste on nykyisellään kaikkein korkein. Esitetty muutos keventäisi rajaveroasteita 7,5-9 prosenttiyksiköllä ja keskimääräistä veroastetta enimmillään 3 prosenttiyksikköä.

Työryhmän raportin suurimman huomion vei julkisuudessa ansaitusti esitetyt osinkoverotuksen kiristykset, jotka tuomittiin laajasti. Selvää onkin, että kilpailukykyä, talouskasvua ja tuottavuutta ei saada omistajayrittäjien verotusta kiristämällä. Vähemmälle huomiolle työryhmän työssä jäivät sen sinällään ansiokkaat esitykset ansiotuloverotuksen keventämiseksi. Vastakkain ansiotuloverokevennyksiä ja osinkoverotuksen kiristyksiä ei työryhmän tavoin tule kuitenkaan asettaa.

Työryhmän lähtökohtana oli tarkastella, minkälainen ansiotuloverotus tulevaisuudessa parhaiten palvelisi työllisyyden ja työvoiman tuottavuuden kehitystä sekä elinkeinorakenteen muuttumista. Asiaa pohdittiin ennen kaikkea siitä näkökulmasta, mikä taloudellinen kannustin ihmisillä on osaamispääoman kartuttamiseen.

 Työnverotusta kevennetty matalilla tulotasoilla

Työnverotusta on Suomessa viime vuosina kevennetty johdonmukaisesti matalimmilla tulotasoilla. Tämä on tehty kohdistaen vähennykset nimenomaisesti työnverotukseen, ei esimerkiksi sosiaalietuuksien päivärahoihin. Näin on pyritty, ja osin onnistuttukin, tekemään työn vastaanottamisesta kannattavaa suhteessa esimerkiksi työttömyysetuuksiin.

Samaan aikaan, kun työn verotuksen kevennysvara on kohdistettu matala- ja keskituloisille, on korkeammilla tulotasoilla verotusta kiristetty marginaaliveroasteita nostamalla. Tämä on tiukentanut ansiotuloverotuksemme progressiota entisestään.  Ns. solidaarisuusveron alarajaa on alennettu niin, että nykyisin solidaarisuusveron piiriin joutuu jo yli 70.000 euroa vuodessa ansaitseva työntekijä. Jo noin 50.000 euroa vuodessa ansaitsevilla rajaveroprosentti on jo yli 50.

Suomi tarvitsee koulutettua työvoimaa

Suomen kaltaiselle pienelle, avoimelle vientitaloudelle korkeasti koulutettu työvoima on avaintekijä tuottavuuden hyvälle kehitykselle ja korkealle työllisyydelle. Meidän on pystyttävä pitämään osaajistamme kiinni. OECD:n selvitysten mukaan koulutustason kehitys ennustaa osaltaan talouskasvua. Koulutettuun työvoimaan kohdistuu kansainvälisillä työmarkkinoilla kilpailua. Yhä useampi suomalainen, koulutettu aikuinen on valmis luomaan työuransa Suomen ulkopuolella. Globalisaatio ja digitalisaatio ovat omalta osaltaan helpottaneet ja madaltaneet kynnystä hakeutua töihin ulkomaille. Myös tilastot osoittavat, että korkeasti koulutettujen suomalaisten maastamuutto on lisääntynyt.

Ansiotuloverotuksemme tulee kannustaa ihmistä kouluttautumiseen ja työn tekemiseen. Koulutuksen ja lisäpätevyyden hankkimisen tulee olla houkuttelevaa ja taloudellisesti kannattavaa. Koulutuksen tuoma ansiotason nousu ei saa hukkua verojen maksuun. Työryhmä toteaa raportissaan osuvasti: ”Lähtökohtaisesti voidaan linjata, että lisätulosta, jonka ansaitsee tekemällä töitä enemmän, vastaanottamalla vastuullisempia tehtäviä tai lisäpätevyyttä hankkimalla, ei pitäisi joutua maksamaan yli puolta veroina”.

Työryhmän verokevennykset kohdistuisivat osuvasti juuri siihen korkeasti koulutettujen ryhmään, jonka osaamispääoman olemme kireällä verotuksella vaarassa menettää.  Näistä muutoksista on maan hallituksen syytä tehdä päätökset jo kevään puoliväliriihessä.

Työnantajan kustantamasta koulutuksesta ei verotettavaa etua

Työryhmä esittää muutosta myös ansiotuloverotuksen pitkäaikaiseen kummajaiseen: Siihen, että työnantajan kustantaman koulutuksen on tietyissä tilanteissa katsottu muodostavan työntekijälle verotettavan edun. Vallitsevan verotus- ja oikeuskäytännön mukaan ongelmallista näyttäisi olevan erityisesti sellainen koulutus, joka johtaisi lisäpätevyyteen, tutkintoon tai olisi tarpeen uuteen työtehtävään siirtymisen vuoksi. Siis juuri sellainen koulutus, jota talouskasvun ja työllisyytemme kaipaa!

Työryhmä esittää tähän suoraviivaista ja selkeää ratkaisua: Tuloverolakiin lisättäisiin nimenomainen säännös, jonka mukaan työantajan tarjoama, työnantajan intressissä tapahtuva koulutus olisi verovapaa etu.  Tällaista työantajan intressissä tapahtuvaa verovapaata koulutusta voisi olla myös peruskoulutus. Työryhmän esitys on tarpeellinen ja perusteltu.

Viikon kysymys: Mikä ero on palkansaajan ansiotulojen tuloveroasteella ja rajaveroasteella?

Viikon graafi: Palkansaajan ansiotuloverotus 2017

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi