Jouni Välijärvi: Koulutustakuusta on syytä siirtyä osaamistakuuseen

Peruskoululaiset saavat eri puolilla Suomea yhdenvertaista opetusta. Kuitenkin oppimistulokset vaihtelevat suuresti. Tavoitteeksi on asetettava tasavertainen osaaminen niin, että jokainen nuori saa riittävät edellytykset rakentaa omaa tulevaisuuttaan.

‒ Koko ikäluokan tavoittava yleissivistys on peruskoulun pysyviä tehtäviä myös tulevaisuudessa. Työelämän ja teknologian muutos kuitenkin muuttavat käsitystä yleissivistyksestä, emeritusprofessori Jouni Välijärvi aloittaa.

‒ Yleissivistys on sitä, että löydät itsellesi paikan yhteiskunnassa ja ymmärrät, miten yhteiskunta toimii.

Jouni Välijärvi

  • professori emeritus, Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitos
  • tutkimuskohteita koulutuksen kansainvälinen arviointi (PISA), opetussuunnitelma, koulutusjärjestelmä, opettajuus
  • vaikuttanut merkittävästi peruskoulun, lukion ja opettajakoulutuksen kehittämiseen

Hyvien perustaitojen merkitys vain kasvaa

Välijärvi näkee, että työelämän muutos korostaa perustaitojen merkitystä entistä enemmän. Jatkuvan oppimisen vaade koskee kaikkia.

‒ Se tosiasia, että viidennes nuorista jää vaille toisen asteen koulutusta, haastaa myös peruskoulua. Osuus uhkaa kasvaa, jos emme osaa rakentaa peruskoulua uudelta pohjalta. Sellaista peruskoulua, joka auttaa nuoria löytämään paikkansa muuttuneessa maailmassa.

Ideaaliksi osaamisen tasa-arvo

Peruskoulun idea on tarjota kaikille tasavertaiset mahdollisuudet. Välijärven mukaan siinä on onnistuttu aikaisemmin hienosti, mutta enää ei yhtä hyvin.

Ideaaliksi on asetettava osaamisen tasa-arvo. Se tarkoittaa nykyistä enemmän yksilöllisiä polkuja, sillä riski syrjäytyä yhteiskunnasta heikon osaamisen takia kasvaa.

‒ Koulusta voi nykyisin päästä läpi melko heikollakin luku-, kirjoitus- ja laskutaidolla. Muoto eli oppivelvollisuus täyttyy, mutta tavoite, osaaminen, jää saavuttamatta.

Samanikäisten osaamisessa vuosien ero

Välijärvi nostaa esiin Suomen PISA-tulokset. Ne ovat edelleen erittäin hyvät, mutta suunta on laskeva.

Välijärvi tuntee PISA-tulokset läpeensä: hän on Suomen Mr. PISA. Välijärvi johti Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitosta kesään 2017 saakka ja samalla Suomen osalta PISAa, yhdeksäsluokkalaisten kansainvälistä oppimistulosten arviointiohjelmaa.

‒ Ysiluokkalaisten perustaidot ovat alkaneet selvästi eriytyä. Paras kymmenesosa on lukutaidossa ja matematiikan taidoissa lukion kakkosluokkalaisen tasolla. Heikoin kymmenesosa on suunnilleen kuudesluokkalaisen tasolla.

Kymmenesosa tarkoittaa noin 6000 oppilasta.

Minimiosaamistason alle jäävien osuus kaksinkertaistunut

‒ PISAssa on määritelty kuusi osaamistasoa. Tason 2 alapuolelle jäävällä oppilaalla on suurella todennäköisyydellä vaikeuksia jatko-opinnoissa ja työelämän vaateissa.

Niiden oppilaiden osuus, jotka eivät tavoita minimistandardeja, on Suomessa yli kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Vuonna 2006 meillä jäi tason 2 alapuolelle 4‒5 prosenttia oppilaista. Se oli maailman pienin osuus.

Nyt osuus on 13‒14 prosenttia. Kansainvälisesti se on edelleen kohtuullinen: OECD-maissa noin viidennes oppilaista jää minimitason alle.

Kehityksen suunta on Suomessa huono. Siksi Välijärvi perää keskustelua peruskoulun muutoksesta.

Opetus ja nuorten tarpeet eivät enää kohtaa

‒ Meidän pitää voida ajatella peruskoulun rakenteita ja toimintaa uusiksi. Muuten maksamme kovaa hintaa tulevaisuudessa. Kyse on kaikkien mahdollisuudesta osallistua yhteiskunnan toimintaan. Työelämän osaamisvaateetkaan eivät ainakaan vähene.

Heikkenevät oppimistulokset eivät kerro siitä, että opettamisen laatu olisi heikentynyt, Välijärvi painottaa.

Opetus ei vain enää kohtaa nuorten tarpeita samalla tavalla kuin aikaisemmin. Keskustelu digitalisaatiosta osoittaa, kuinka vaikeaa koulun perinteisiä toimintatapoja on sovittaa nykynuorten tarpeisiin.

Onko koulu myös minua varten?

Huono koulumenestys ja heikko lukutaito eivät automaattisesti tarkoita syrjäytymistä. Ne kuitenkin lisäävät sen uhkaa.

‒ Erityisesti osa pojista kokee, että koulu ei ole heitä varten. Jos emme osaa rakentaa heille siltaa oppimisen maailmaan, yhteiskunta menettää heidän potentiaalinsa.

‒ Osa nuorista kokee, että heillä ei ole paikkaa tässä yhteiskunnassa.

Voisiko koulupäivää katsoa toisin?

‒ Koulun tehtävä on antaa nuorille valmiuksia ja kykyjä ottaa vastuu itsestään. Tämä on myös taloudellinen ja yhteiskuntarauhakysymys, Jouni Välijärvi tähdentää.

‒ Voitaisiinko koulussa vietettävää aikaa katsoa enemmän nuoren omien tavoitteiden ja oppimisen näkökulmasta? Voisiko koulupäivässä olla monia erilaisia toimintoja, jotka tukevat oppimista? Sekoitettaisiin harrastustoimintaa ja koulua?

Oppivelvollisuusiän nostaminen ei ole ratkaisu

Oppivelvollisuusiän nostamista Välijärvi ei kannata.

‒ Se on poliitikoille helppo ratkaisu. Perinteinen hallinnollinen näennäisratkaisu. Kolme vuotta lisää koulussa istuttamista ei kohenna niiden nuorten tilannetta, joiden kyky kiinnittyä jatko-opintoihin on heikko.

Enemmän jouston mahdollisuuksia

Välijärvi haluaisi uudistaa peruskoulun rakenteita. Niillä on tavattoman suuri merkitys.

‒ Mitä ne viestivät ja millaista opetusta ne tukevat? Esimerkiksi tuntijako on historiallisten sopimusten tulos. Jos se tehtäisiin nyt puhtaalta pöydältä, tulos voisi olla hyvin erilainen. Tarvitaan enemmän joustoa niin, että kouluissa ja kunnissa voitaisiin ottaa enemmän huomioon erilaisia paikallisia tarpeita.

‒ Pitää myös uskaltaa kysyä, onko koulun keston oltava kaikille sama. Voisiko myös siirtymä kouluasteiden välillä olla joustava?

Tiukat raamit yritys vaalia yhtenäiskulttuuria

Tulevaisuuden peruskoulun pitäisi lähteä prosesseista, Välijärvi hahmottelee. Se olisi dynaaminen ja kykenisi reagoimaan yhteiskunnan muutoksiin.

‒ Toiminnan säätelyn pitäisi kannustaa koulut itse miettimään ja järjestämään opetuksensa.

‒ Maailma on eri tavalla erilainen kuin 1970-luvulla. Silloin voitiin ajatella, että on yksi Suomi, jossa muu maailma näyttäytyy kaikille samanlaisena.

‒ Tiukkaraaminen tuntijako ja opetussuunnitelma ovat yritys vaalia menneisyyden yhtenäiskulttuuria.

Tunne-tahto-motivaatio

‒ Tulevaisuuden osaaminen sisältää tietojen ja taitojen lisäksi entistä painokkaammin tunnepuolen ja tahdon, josta seuraa motivaatio. Se on päämäärä sinänsä, oppimistulos, johon koulu vaikuttaa ratkaisevalla tavalla, Välijärvi painottaa.

‒ Jatkuva oppiminen perustuu ihmisen halulle kehittää osaamistaan.

Muutos käy hitaasti, joten keskusteltava nyt

Peruskoulu onkin Välijärven mielestä täysin ratkaiseva nuoren tulevaisuuden kannalta. Siksi siitä pitäisi käydä keskustelua.

Samoin siksi, että koulu muuttuu hitaasti. Nykyrakenteet ovat pian 50-vuotiaita.

Juuri nyt on momentum-hetki.

Kolme kysymystä perusopetuksesta

  1. Mikä toimii perusopetuksessa hyvin?
  • Peruskoulu on sinänsä hyvässä kunnossa ja tavoittaa kaikki. Siinä se on hyvä. Se on myös laatunäkökulmasta tasalaatuisempi kuin nähdäkseni mikään muu koulujärjestelmä.
  • Suomalainen opettajuus toimii hyvin. Opettajat ovat hyvin koulutettuja, motivoituneita ja pääsääntöisesti innostuneita työstään. Sen varaan voidaan rakentaa. Meillä ajatellaan, että opettajat ovat aito akateeminen ammatti. Se on hyvin poikkeuksellista. Yhteiskunta arvostaa heitä.
  1. Mitä pitäisi kehittää?
  • Katsoa lainsäädäntöä. Perusopetuslaki asettaa hyvin paljon reunaehtoja, jotka tekevät koulutyön modernisoinnin melkein mahdottomaksi. Minusta tuntijaon yksityiskohtien pitäisi olla opetuksen järjestäjän päätettävissä. Lain tasolla pitää toki määrittää raamit: esimerkiksi, että luonnontieteitä on opetettava 25‒40 prosenttia. Paikallista päätäntävaltaa pitäisi olla siinä, mitä luonnontieteitä ja kuinka ne painottuvat.
  • Hyväksytään se, että meillä on hyvin koulutetut opettajat ja kohtuullisen hyvin toimiva hallinto. Hyödynnetään opettajien osaamista myös vähän laajemmassa kontekstissa.
  1. Mistä itse aloittaisit kehittämisen?
  • Uudistaisin opettajien palkkausjärjestelmän. Siinä on paljon todellisia ja symbolisia esteitä. Se estää koulun puolella ajattelua.
  • Uudistaisin myös opettajankoulutusta. Se on varsin lokeroitunutta. Rakentaisin siihen yhteisiä elementtejä riippumatta siitä, mikä opettaja opiskelijasta tulee. Kandivaihe olisi yhteistä opettajuutta rakentava, erikoistuminen tulisi maisterivaiheessa.

 

Teksti: Riitta Gullman/ Viestintätoimisto Asiaviesti
Kuva: Marjo Koivumäki/ Studio Apris

Kommentit

Kommentoi