Blogissa: Maantieteelliset merkinnät hiertävät Washingtonia

Kauppaneuvotteluissa osapuolet ovat omasta mielestään enemmän tai vähemmän aina oikeassa. Virheet on helpompi löytää toisen osapuolen käytännöistä ja laeista kuin omistaan, kirjoittaa EK:n kauppapolitiikan harjoittelija Lauri Kangasniemi.

Tämä tuntuu olevan totta myös ajankohtaisissa TTIP-neuvotteluissa.

EU-jäsenmaat eivät ole voineet ymmärtää, miksei eurooppalaisilla yrityksillä ole ollut pääsyä kuin noin kolmannekseen julkisista hankinnoista Yhdysvalloissa. Buy American Act, Jones Act, Recovery Act ja muut julkisten hankintojen markkinoita rajaavat lait ovat vaivanneet eurooppalaisia toimijoita jo pitkään.

EU suojelee kinkkujaan taidolla

Yhdysvalloissa puolestaan ihmetellään EU:n GMO-politiikkaa, joka Washingtonissa tulkitaan epätieteelliseksi. Toinen vähemmälle huomiolle jäänyt yhdysvaltalaisten päänvaiva ovat elintarvikkeiden maantieteelliset merkinnät (Geographical Indications, GI).

GI:t ovat merkkauksia, joilla suojellaan tuotteiden erityistä maantieteellistä alkuperää. Feta-juusto on fetaa vain Kreikassa valmistettuna, eikä schwarzwälder-kinkkua voi tuottaa muualla kuin Saksan Scwarzwaldissa.

EU on taitavasti suojellut maantieteellisiä merkintöjään. TTIP-neuvottelujen lomassa unioni on tavoitellut jäsenyyttä World Intellectual Property Organization WIPO:ssa. Jos EU onnistuu, sen kaikki yli 700 GI-merkattua tuotetta lisättäisiin WIPO:n Lissabonin sopimuksen rekisteriin (WIPO:n Lissabonin sopimusta ei tule sekoittaa EU:n Lissabonin sopimukseen). Tämä tarjoaisi entistä vahvemman selkänojan EU:n GI-politiikalle.

Blogiin kirjoitti EK:n kauppapolitiikan harjoittelija Lauri Kangasniemi.

Perinneruoka on perinneruoka Yhdysvalloissakin

Suomalaiselle elinkeinoelämälle maantieteelliset merkinnät eivät ole olleet taloudellisesti merkittävä kysymys. Suomalaisia tuotteita, jotka tätä suojaa nauttivat ovat esimerkiksi karjalanpiirakka, Lapin Puikula ja Puruveden muikku.

EU:n GI-politiikassa on epäilemättä protektionismin makua. On pohdinnan arvoinen kysymys, miten pitkälle suojeleva politiikka riittää kansainvälisessä kilpailussa. Etelä-Euroopan jäsenmaat ovat olleet ehkä turhankin herkkiä viiniensä ja juustojensa suhteen.

Yhdysvalloissa EU:n toiminta aiheuttaa harmaita hiuksia. Paikalliset tuottajat ovat vuosikymmenet valmistaneet hyvillä mielin tuotteita, joiden nimet on EU:ssa suojattu. Yhdysvallat näkee, että esimerkiksi fetan, asiagon tai parmesanin kaltaiset juustojen nimet ovat luonteeltaan yleisiä, eikä niitä sen tähden tule erikseen ”patentoida” ja suojella.

Yhdysvaltojen positiota tukee myös se tosiasia, että usein sikäläiset tuottajat ovat eurooppalaisten maahanmuuttajien jälkeläisiä. Euroopasta Pohjois-Amerikkaan siirryttyään he ovat vain jatkaneet perinneruokiensa valmistamista.

Tekijänoikeuksia vai kaupanesteitä?

EU:n näkökulmasta GI-asiassa on pohjimmiltaan kyse perinteikkäiden tuotteiden tekijänoikeuksista. Yhdysvallat taas näkee järjestelmän keinotekoisena kaupanesteenä.

Kyse on erilaisista näkökulmista, jotka ovat vakiintuneet vuosien varrella. Kiistakysymyksiä vapaakauppasopimusneuvotteluissa riittää, mutta yhteisymmärryksen lisääminenkin voidaan nähdä arvokkaana päämääränä.