Ei-taloudellisen informaation raportointivelvoitteet uhkaavat lisätä tilintarkastuskustannuksia

Euroopan komissio julkisti keväällä 2013 ehdotuksensa ns. ei-taloudellisten raportointivelvoitteiden lisäämisestä. Sen mukaan tietyn kokoluokan yritykset velvoitettaisiin kertomaan paitsi nykyvaatimusten mukaisesti ympäristöön ja työntekijöihin liittyvistä seikoista, vastaisuudessa myös ihmisoikeuksista, korruption vastaisesta toiminnasta sekä lahjontaan liittyvistä seikoista osana toimintakertomustaan.

Yrityksen pitäisi kuvata toimintalinjojaan ja niiden toteutumista sekä arvioida riskejään ja niiden hallintaa. Velvoite olisi ns. ”comply or explain” -tyyppinen eli jos yrityksellä ei olisi komission ehdotuksen mukaisia toimintalinjoja, sen pitäisi selittää, miksi näin on.

Erillistä kertomusta ei tarvittaisi, jos yritys laatii jo nyt yhteiskuntavastuuraportin jonkin kansainvälisen viitekehyksen mukaisesti (esimerkiksi YK:n Global Compact, ISO 26000 -standardi) ja raportti kattaa edellä mainitut aihepiirit. Komissio kuitenkin ehdottaa, että tämäkin raportti tulisi liittää osaksi yhtiön toimintakertomusta.

Myös tilinpäätöksen luettavuus voisi vaikeutua

Elinkeinoelämä pitää komission ehdotuksen erityisenä ongelmana, että yritysten tilintarkastuskustannukset uhkaavat kasvaa. Suomen lainsäädäntö määrittelee yhtiön toimintakertomuksen tilintarkastuksen kohteeksi ja jos tämä ei-taloudellinen informaatio olisi esitettävä osana toimintakertomusta, siitäkin tulisi pakollisen tilintarkastuksen kohde. Se lisäisi yritysten tilintarkastuskustannuksia.

Ei-taloudellisen informaation liittäminen osaksi yrityksen taloudellisia tunnuslukuja saattaisi myös vaikeuttaa tilinpäätöksen luettavuutta. Selkeän kuvan antaminen yrityksestä edellyttää, että tilinpäätös ja toimintakertomus muodostavat kokonaisuuden yhtiön taloudellisesta asemasta ja ei-taloudellinen informaatio esitetään tästä taloudellisesta informaatiosta erillään omana kokonaisuutenaan.

EK:n mielestä ei-taloudellisen informaation raportti voitaisiin julkistaa erillisenä asiakirjana myös vastaisuudessa, samalla tavoin kuin esimerkiksi selvitys yhtiön hallinto- ja ohjausjärjestelmästä.

Yritysten yhteiskuntavastuuraportointia ei myöskään pitäisi edistää lakiin kirjattavalla ns. yleisvelvoitteella, vaan joustavammin, esimerkiksi lisäämällä läpinäkyvyyttä niissä asioissa, jotka ovat kullekin yritykselle ja toimialalle ominaisia. Näin yritykset voisivat kohdentaa raportointiaan liiketoimintansa kannalta olennaisiin asioihin.

Elinkeinoelämä: raportoinnissa pitäisi voida keskittyä yrityksen kannalta olennaiseen tietoon

Suomi on muodostamassa parhaillaan kantaansa EU:n jatkoneuvotteluihin. Eduskunnan talousvaliokunta käsitteli syyskuun alkupuolella valtioneuvoston U-kirjelmää, jossa problematiikka toimintakertomuksen pakollisesta tilintarkastuksesta on otettu huomioon ja jossa todetaan, että muu kuin taloudellinen informaatio voitaisiin julkistaa tilinpäätöksestä erillisenä asiakirjana. Näin vältettäisiin tilintarkastuskulujen kasvu.

Valtioneuvosto kannattaa myös raportoinnin lisäämistä yrityksen toimintaan liittyvästä olennaisesta tiedosta. Kannasta ei tosin ilmene, tarkoitetaanko olennaisella tiedolla direktiiviehdotuksen sisältämää, varsin geneeristä velvoitetta kertoa ihmisoikeuksiin, lahjontaan ja korruptioon liittyvistä toimintalinjoista vai sitä, että vastaisuudessa jokaiselle yritykselle pitäisi antaa mahdollisuus päättää itse, mikä on sille olennaista informaatiota.

Sen sijaan kirjelmän toteamukseen, jonka mukaan valtioneuvosto sitoutuu välttämään elinkeinoelämälle koituvien lisäkustannusten tai sääntelytaakan lisäämistä, EK on tyytyväinen.

Lue lisää: Direktiiviehdotus