Keikkasopimusten kieltäminen heikentäisi työllisyyttä

Eduskunnassa käsitellään tällä viikolla kansalaisaloitetta niin sanottujen nollatyösopimusten eli keikkasopimusten kieltämiseksi lailla. Aloitteen keskeisenä ideana on säätää laissa 18 tunnin viikoittaisesta vähimmäistyöajasta, jonka voisi alittaa vain poikkeuksellisesti. EK:n mielestä aloitteen hyväksyminen veisi työllisyyskehitystä negatiiviseen suuntaan.

– On vaikea ymmärtää motiiveja aloitteen takana. Kaikkien yhteisenä tavoitteena Suomessa tulisi olla työllisyyden lisääminen. Tämä aloite veisi kehitystä kuitenkin päinvastaiseen suuntaan. Niin sanottujen nollatyösopimusten kieltäminen ei lisäisi tarjolla olevan työn määrää, sanoo EK:n asiantuntija Katja Leppänen.

Yritysten työvoiman tarve määräytyy pitkälti seikoista, joita yritykset eivät voi itse ohjata. Palveluita ja kaikkia tuotteita ei voida tehdä varastoon, vaan ne on tehtävä silloin, kun asiakkaalla on niille tarve.

– Asiakas on aina oikeassa tässäkin suhteessa. Hän ratkaisee työvoiman tarpeen, ajan, määrän ja paikan. Näitä niin kutsuttuja nollatyösopimuksia käytetään vastaamaan tähän tarpeeseen, kuten poikkeuksellisten ruuhkahuippujen tasaamiseen ja äkillisten sairauslomien sijaisuuksiin. Väitteet siitä, että työnantajat vain ”pelaisivat” näillä sopimuksilla, eivät pidä paikkansa, toteaa Leppänen.

Lainsäädäntö turvaa jo nyt

Lainsäädäntö turvaa jo nykyisellään osa-aikaisia eli esimerkiksi myös niin sanotuilla nollatyösopimuksilla työskenteleviä. Työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätyötä osa-aikaisille työntekijöilleen ennen uusien työntekijöiden palkkaamista. Työsuhteen osa-aikaisuus ei voi myöskään pääsääntöisesti olla peruste tällaisten työntekijöiden jättämiselle työsuhde-etuuksien ulkopuolelle.

– Keikkatyöntekijöitä eli näitä niin sanottuja nollatyösopimuslaisia ei siis nykyisenkään lain nojalla voi palkata ja kohdella miten vaan. On myös muistettava, että keikkasopimuksia haluavat myös työntekijät itse. Työntekijöiden tarpeet ovat moninaisia, muistuttaa Leppänen.