Sairasloman pituus usein lyhenee omailmoituskäytännöllä

Omailmoituskäytäntö sairastumisissa ei tarkoita subjektiivista poissaolo-oikeutta, vaan työnantajalla on aina oikeus edellyttää työkyvyttömyydestä ja siihen liittyvästä poissaolotarpeesta hyväksyttävää selvitystä, yleensä siis lääkärintodistusta.

Useimmissa työehtosopimuksissa on määräys, jonka mukaan työntekijän on sairastuessaan toimitettava työnantajalle hyväksyttävä selvitys työkyvyttömyydestään edellytyksenä poissaoloajan palkanmaksulle. Tyypillisesti tällaisena hyväksyttävänä selvityksenä pidetään lääkärintodistusta tai työnantajan harkinnan perusteella myös muun terveydenhuollon ammattilaisen antamaa todistusta. Työnantaja voi edellyttää todistuksen toimittamista heti ensimmäisestä poissaolopäivästä lukien.

Viime vuosina yhä useammilla työpaikoilla on siirrytty ns. omailmoituskäytäntöön, jonka mukaisesti työntekijältä ei äkillisissä sairauksissa edellytetä todistuksen toimittamista heti sairauden alusta. Sen sijaan työntekijä ilmoittaa sairastumisestaan ja arvioimastaan työkyvyttömyydestä omalle esimiehelleen. Ilmoituskäytännöt ja omailmoituksen piirissä oleva aika vaihtelevat eri työpaikoilla. Tavallisin omailmoitusaika on enintään 3 työpäivää, mutta joillakin työpaikoilla käytäntö on ulotettu koskemaan 7 päivän sairauspoissaoloja. Osalla työpaikoista omailmoituskäytäntö koskee vain tiettyjä tavallisia lyhyitä poissaoloja aiheuttavia sairauksia, kuten nuhakuumeita, osalla työpaikoista käytännön piirissä olevia sairauksia ei ole rajattu. Olennaista on, että työkyvyttömyys aiheutuu nimenomaan sairaudesta.

Työnantaja voi nimetä lääkärin

Esimies ei ole lääkäri, vaan keskustelee työntekijän kanssa ja vastaanottaa poissaoloilmoituksen. Jos esimies ei pidä poissaoloa perusteltuna, hän voi aina edellyttää lääkärintodistuksen toimittamista edellytyksenä poissaolon hyväksymiselle ja palkanmaksulle. Poikkeustilanteissa henkilö voidaan myös osoittaa työnantajan toimesta nimetyn lääkärin arvioon.

Syyt omailmoituskäytännön yleistymiselle ovat ilmeiset. Käytäntö lisää luottamusta työpaikalla ja edistää sairauspoissaoloista ja ylipäätään työkyvyttömyydestä käytävää keskustelua. Työnantaja saa suoraa säästöä terveydenhuoltokustannuksissa, kun käyntejä työterveyshuollossa ei synny pelkästään todistuksen hakemisen vuoksi, eikä terveydenhuoltojärjestelmäkään kuormitu turhaan tilanteista, joissa sairaus ei edellytä varsinaista hoitoa.

Toisin kuin moni työnantaja toivoo, lääkärintodistuksen vaatiminen ei lyhyissä poissaoloissa yleensä nosta sairauspoissaolokynnystä, eikä myöskään lyhennä poissaolojen kestoa. Päinvastoin, useimmilla omailmoituskäytäntöön siirtyneillä työpaikoilla käytäntö on lyhentänyt poissaoloja esimerkiksi nuhakuumeissa, selkäkivuissa ja vatsataudeissa. Tämä selittyy sillä, että työntekijä arvioi esimiehelle ilmoitusta tehdessään poissaolotarvettaan tarkemmin kuin lääkäri, joka esim. nuhakuumeessa kirjoittaa yleensä 3 päivän poissaolotodistuksen koska toipumisaikaa on yksilötasolla vaikea ennustaa, eikä lääkäri halua potilaan käyvän vastaanotolla suotta vain uutta todistusta hakemassa. Suuri osa potilaista noudattaa lääkärin kirjaamaa poissaoloaikaa tunnollisesti, vaikka toipuisi oireistaan nopeammin, sillä työpaikoilla elää sitkeästi luulo siitä, että lääkärin kirjoittaman sairausloman aikana ei saa tulla töihin, vaikka näin ei ole.  Lääkärintodistus on asiantuntijalausunto työkyvyttömyydestä ja sen enimmäiskestosta, eikä estettä työhön paluulle kesken sairausloman ole.

Muut kuin lääketieteelliset syyt

Jos poissaolon taustalla ovat muut kuin lääketieteelliset syyt, kuten vaikkapa ristiriidat työpaikalla, päästään näistä omailmoitusmenettelyssä keskustelemaan suoraan tilanteen tuntevan esimiehen ja työntekijän välillä, kun taas lääkärin vastaanotolla nämä koetun poissaolotarpeen taustalla olevat syyt eivät välttämättä nouse lainkaan esille, tai asia jää pelkästään potilaan oman näkemyksen varaan. Parhaimmillaan esimiehen ja alaisen välisissä keskusteluissa pystytään ratkaisemaan tilanne ja estämään arkisen ristiriidan muuttuminen pitkittyväksi lääketieteelliseksi ongelmaksi.

On työnantajan vallassa päättää, vaaditaanko työpaikalla sairauden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä aina lääkärintodistus, vai siirrytäänkö lyhyiden poissaolojen osalta omailmoituskäytäntöön. Jos työnantaja päättää siirtyä omailmoituskäytäntöön, on käytäntö ja siihen liittyvät menettelytavat kuvattava työpaikalla selkeästi ja etenkin esimiehet on perehdytettävä uuteen toimintatapaan. Omailmoituskäytäntö ei tarkoita subjektiivista poissaolo-oikeutta, vaan työnantajalla on käytännöstä huolimatta aina oikeus edellyttää työkyvyttömyydestä ja siihen liittyvästä poissaolotarpeesta hyväksyttävää selvitystä, yleensä siis lääkärintodistusta.