Yrittäjä Jukka Nummi: Kilpailukyvyn kiriminen on Suomen kohtalonkysymys

Vientimenestys on kilpailukyvyn lahjomaton mittari, muistuttaa EK:n Yrittäjävaltuuskunnan varapuheenjohtaja Jukka Nummi (Stalatube Oy). Nyt on tärkeää saada kurottua kiinni menetettyä vientikilpailukykyä ja virittää yrittäjyyden kannustimet oikein.

Viime aikoina puhuttu paljon Suomen kilpailukyvystä ja siitä, millainen kuilu meillä on tärkeimpiin verrokkimaihin. Miltä tilanne näyttää yrittäjän näkövinkkelistä?

Suosittelen tutkimaan vientitilastoja. Ne puhuvat karua kieltään: Suomen tavaraviennin arvo on pudonnut 20 prosenttia verrattuna aikaan ennen finanssikriisiä. Kehitys on erkaantunut huolestuttavalla tavalla suhteessa vaikkapa Ruotsiin ja Saksaan, jotka ovat ohittaneet jo reippaasti vuoden 2008 tason. Näiden tilastojen valossa meillä on kiistaton kilpailukykyvaje niin kauan, kunnes pystymme kirimään verrokkimaiden vientikehityksen kiinni!

Viennistä on syytä olla huolissaan myös suomalaisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Elintason nousu kun on riippuvainen viime kädessä viennistä. Puolentoista prosentinkaan talouskasvu ei pitkän päälle lämmitä, jos se tulee velkavetoisesta kulutuksesta tai kotimarkkinoiden rakennustoiminnasta.

Miten kilpailukykyeroa pitäisi sitten kuroa umpeen?

Kilpailukykysopimus oli tärkeä päänavaus, jolla kustannustasoa saadaan kiinni vuosien myötä 4–5 prosenttia. Vähintään yhtä ratkaisevaa on lähivuosien johdonmukainen kehitys maltillisten palkkaratkaisujen muodossa.

Palkat ovat kuitenkin vain osa kustannusyhtälöä. Julkiseen talouteen tarvitaan radikaaleja uudistuksia, jotta suomalaista korkeaa verotusta saataisiin alaspäin. 72 prosentin työllisyysastetavoitteesta ei ole varaa tinkiä ja siksi kannustinloukkujen purku on ensiarvoista.

Millä mielellä EK:n yrittäjät ovat seuranneet talven aikana viritettyä osinkoverokeskustelua?

Kyllä valtiovarainministeriön verotyöryhmän helmikuinen ehdotus oli kuin kylmä suihku. Sen mukaan yrittäjien osingot käytännössä puolitettaisiin ja jäljelle jäävänkin puolikkaan veroprosenttia kiristettäisiin!

Se oli hämmästyttävä esitys, kun samaan aikaan valtiovallan taholta kuitenkin vannotaan yrittäjyyden nimiin. Olisi ristiriitaista heikentää yrittäjyyden kannustimia, kun samanaikaisesti halutaan nostaa työllisyysastetta ja lisätä investointeja.

Mikä tekee osinkoverotuksesta niin kuuman perunan?

Päättäjien on tärkeää ymmärtää osingon käsite ja merkitys: osinko on ennen kaikkea yrittäjälle maksettava korvaus yritystoimintaan uhratusta pääomasta ja riskinotosta. Mennään isosti metsään, jos se rinnastuu verotusmielessä palkkatuloon tai riskittömän tuoton korkotasoon!

Osinkoverokeskustelu kuitenkin laantui. Oliko savua ilman tulta?

Pääministerin suulla on ilmoitettu, ettei hallitus osinkoverotusta aio kiristää. Vaarana kuitenkin on, että pelkkä julkisen keskustelun koepallo voi saada yrittäjät varpailleen. Jos tällaisia signaaleja heitetään ilmaan, niin moni voi joutua pohtimaan jo varasuunnitelmia entistä epävarmemman tulevaisuuden varalle. Ottaako nyt varmuuden vuoksi yrityksestä ulos korkeampia osinkoja ja jättää tästä syystä investointeja tekemättä? Vai kasvaako Viron vetovoima entisestään yrittäjäystävällisen verotuksen maana?  Vähintäänkin luottamus toimintaympäristön ennustettavuuteen heikkenee.

Mitä yrittäjät sitten odottavat valtiovallalta?

Nyt tarvitaan ennen muuta tehokkaita kannusteita, jotka eivät silti saa maksaa mitään. Ja jotta niillä kuitenkin saataisiin haluttua vipua, on tärkeää käydä perusteellista keskustelua eri toimenpiteiden vaikutusmekanismista. Ja siitä, millaisella aikajänteellä eri uudistukset purevat.

Otan esimerkiksi taannoisen yhteisöveron alennuksen 20 prosenttiin. Yritys pääsee hyötymään sen myönteisestä vaikutuksesta vasta siinä vaiheessa, kun liiketoiminnan tulos on jo saatu tehtyä. Kakku pitää kuitenkin ensin pystyä leipomaan ennen kuin sitä jaetaan eli verotetaan! Sama taannehtiva vaikutus koskisi investointivarausta – sekin puree vasta 5–10 vuoden aikajänteellä.

Jos taas halutaan vaikuttaa nopeasti yritysten kykyyn investoida ja työllistää, niin tarvitaan ihan eri lääkkeet. Investointien vapaat poisto-oikeudet olisi tällainen tehokas ja nopeavaikutteinen vipu. Eikä se olisi pois yhteiskunnalta: yritys kyllä parantaisi kassavirtaansa ja alentaisi verorasitustaan investointivuonna mutta maksaisi enemmän veroa myöhemmin.

Horisontissa on paljon epävarmuuksia, mutta mikä on suomalaisen yrittäjän yleistunnelma?

EK:n Yrittäjävaltuuskunnassa toimin luottamustehtävässä, jossa ajan koko pk-kentän etua. Silloin täytyy tuoda esille yhteisiä huolia. Samaan aikaan näen paljon mahdollisuuksia ja uskon suomalaiseen yrittäjyyteen. Monessa suhteessa asiat ovat meillä hyvin – huolehditaan siis yhdessä, että vahvuuksia vahvistetaan ja ongelmakohtiin löydetään rakentavat ratkaisut!

Valokuvat: Henrik Kettunen