Saadaanko verokikkailu kuriin vai puretaanko populismin painetta?

Komissio antoi eilen 12.4. esityksen yritysten velvollisuudesta raportoida verotietojaan julkisesti. Tätä niin sanottua maakohtaista veroraportointia esitetään säädettäväksi osaksi tilinpäätösdirektiiviä.

Julkista veroraportointia on perusteltu erityisesti yritysten liiketoiminnan ja verojen maksun läpinäkyvyydellä. Heti komission esityksen julkistamisen jälkeen kansalaisjärjestöt ja poliitikot totesivat kannanotoissaan julkisen maakohtaisen veroraportoinnin ehkäisevän myös veronkiertoa ja aggressiivista verosuunnittelua. Odotukset julkisen veroraportoinnin osalta ovat siten kovat.

Pasanen Virpi
EK:n veroasiantuntija Virpi Pasanen bloggaa kansainvälisestä verotuksesta.

Mutta mitä uutta verotuksen toimittamiseen esitys tuo? Ei mitään sellaista tietoa, jota viranomaisilla ei jo ennestään olisi. Viranomaisilla on tähänkin asti ollut laajat tiedonsaantioikeudet verotuksen toimittamiseksi.   Lisäksi viranomaisten välinen, pitkälti automatisoitu tietojenvaihto ja OECD:n BEPS-hankkeen myötä viranomaisille tehtävän maakohtainen raportointi, turvaavat myös valtioiden välisen tiedonkulun.

Julkinen maakohtainen veroraportointi ei tuo siten mitään uutta viranomaisten välisiin toimiin. Onkin enemmän poliittista populismia väittää sen ehkäisevän veronkiertoa tai aggressiivista verosuunnittelua. Tätä työtä tehdään lainsäädäntö- ja viranomaistoimin, ei julkisuuden kautta.

Mitä uutta julkinen raportointi sitten tuo? Uusi asia on julkisuus. Komission perustelee esityksessään julkisuutta EU-kansalaisen oikeudella saada tietää yritysten verojen maksusta jäsenvaltioissa ja siitä missä ne toimintaansa harjoittavat.

Pahimmillaan tämä voi kuitenkin tarkoittaa sitä, että julkisesti raportoitavia lukuja analysoivat tahot, jotka eivät ehkä osaa edes analysoida omaa henkilökohtaista verotuspäätöstään. Vaikka monet yritykset jo nyt raportoivat verojenmaksuistaan vapaaehtoisesti julkisesti, toisi komission esitys saman kaavan kaikille yrityksille. Tällaisista luvuista on helppo vetää vääriä johtopäätöksiä.

Tosiasiassa tilinpäätöksen ja verotuksen analysoiminen edellyttää paitsi kyseessä olevien tilinpäätösstandardien niin myös kyseisen valtion verolainsäädännön sekä kansainvälisen verotuksen periaatteiden syvällistä osaamista. Esimerkiksi yritysten erilaiset liiketoimintamallit voivat johtaa hyvin erilaisiin lukuihin, joita vertaamalla ei voi kertoa paljoakaan yrityksen verojenmaksusta.

Säilyvätkö yrityssalaisuudet?

Toinen yrityksiä huolettava asia julkisessa maakohtaisessa veroraportoinnissa on yrityssalaisuuksien säilyminen. Erityisesti projektiluontoisissa toiminnoissa on vaarana, että julkisuuden myötä raportoidaan tosiasiassa yrityksen katteet ja hinnoittelu sekä asiakkaalle että kilpailijoille. Kansalaisten tai kansalaisjärjestöjen julkisuudennälkä ei saisi vaarantaa yritysten liiketoimintaedellytyksiä.

Komissio on pyrkinyt esityksessään turvaamaan EU-alueelta tulevien yritysten kilpailukykyedellytykset suhteessa kolmansista maista tuleviin yrityksiin.  Tämän vuoksi EU:n ulkopuolisten alueiden luvut raportoitaisiin yhtenä kokonaisuutena, ei siis maittain. Tämä turvaa EU-alueen yritysten kilpailukykyä suhteessa kolmansista maista tuleviin yrityksiin, jos toimintamaita on useampia.

Kuitenkin esimerkiksi tilanteessa, jossa suomalaisella konsernilla olisi toimintaa vain EU-maissa ja Venäjällä, tarkoittaisi esitys sitä, että Venäjän luvut tulisi direktiiviesityksen perusteella raportoida yhtenä kokonaisuutena. Kun venäläisillä saman toimialan yrityksillä ei vastaavaa velvoitetta Venäjän toimintojen osalta olisi, olisi tämä selkeä kilpailuhaitta suomalaiselle yritykselle.

Miten esitys liittyy PanamaPapers-vuotoon?

 PanamaPapers –vuoto jätti jälkensä myös direktiiviesitykseen. Viime hetkellä direktiiviin lisättiin esitys maakohtaisesta veroraportoinnista myös ns. veroparatiiseiksi luokiteltavien valtioiden osalta vaikka ne sijaitsisivat EU:n ulkopuolella. Komissiolla on siten edessään veroparatiiseiksi luokiteltavien valtioiden määrittely ja listaaminen.

Komission esityksen linkitys PanamaPapers –vuotoon on osoitus julkisesta poliittisesta paineesta. PanamaPapers ei mitenkään liity normaaliin yritystoimintaan. Siinä on kyse ennen kaikkea yksityishenkilöiden tai rikollisin toimin saatujen varojen piilottelusta. Yksityishenkilön on onnistunut halutessaan salata yhtiönsä Panamassa. Sen sijaan komission direktiiviesityksen piiriin kuuluvalla suurella, normaalia elinkeinotoimintaa harjoittavalla, tilintarkastuksen kohteena olevalla konsernilla ei tällaista mahdollisuutta ole.

Veroparatiisin sijoittautuminen ei käy myöskään suomalaisella konsernilla veropaosta, sillä nämä alhaisen verotuksen maahan sijoitetut yhtiöt tulevat verotetuiksi ns. väliyhteisölainsäädännön nojalla emoyhtiön kotivaltiossa. Kuitenkin juuri yksityishenkilöiden varojen piilottelua on käytetty uutena perusteena myös normaalin yritystoiminnan julkista raportointivelvoitetta perusteltaessa. Tämäkin omalta osaltaan osoittaa, miten vaikeasti hahmoteltava kokonaisuus kansainvälinen verotus on.

Viikon kysymys: Mikä on ulkomainen tytäryritys?

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi