Tero Honkavaara bloggaa: Sote-uudistuksen vanavedessä rohkeampi veroremontti

Sosiaali- ja terveydenhoidon rahoitusvastuun siirtyminen kunnilta valtiolle on merkittävä muutos Suomen julkisen sektorin rahoituksen kokonaisuuteen. Valtion tuloja on lisättävä ja kuntien tuloja vastaavasti vähennettävä siirtyvän rahoitusvastuun verran. Myös verotusta on rukattava.

Ehdotuksen mukaan valtion ansiotuloverotusta kiristettäisiin voimakkaasti. Jotta verotus ei kokonaisuutena kiristyisi, kaikki kunnat velvoitetaan alentamaan kunnallisveroa 12,3 prosenttiyksiköllä. Tämä turvaisi verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun uudistuksen yhteydessä. Verotusta koskevat muutokset pyritään toteuttamaan verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraalisti. Hyvä näin.

Toteutettavien veromuutosten päätavoitteena tulee olla se, että työn verotus ei kiristy eikä kokonaisveroaste nouse. Lisäksi on varmistettava, että nykyisin määräaikaisiksi säädetyt ansiotuloveron kiristykset puretaan alkuperäisen aikataulun mukaisesti. Tässä yhteydessä myös raippaverosta on siis päästävä eroon.

Valtion verotulojen kasvattaminen ja kuntien verotulojen pienentäminen ehdotetaan toteutettavaksi nykyisen verojärjestelmän sisällä muokkaamalla tuloveroasteikkoa sekä eräitä tuloverotuksen vähennyksiä ja alentamalla kunnallisveroprosentteja. Verojärjestelmän perusrakenne säilyisi ennallaan.
Verojärjestelmän näkökulmasta etenkin pidemmällä aikavälillä paras vaihtoehto olisi ansiotuloverotuksen laajempi uudistus, joka yksinkertaistaisi verojärjestelmää ja pienentäisi nimellisten ja efektiivisten kunnallisveroprosenttien välistä eroa.

Tuloverojärjestelmän rakenne on kehittynyt nykyiselleen pitkän ajan kuluessa, eikä se enää vastaa hyvän verojärjestelmän tavoitetta selkeydestä ja läpinäkyvyydestä. Ansiotuloverotuksen laajemman uudistuksen yhteydessä verojärjestelmää voitaisiin yksinkertaistaa veroprosentteja alentamalla ja vähennyksiä karsimalla. Järjestelmän yksinkertaistaminen parantaisi verovelvollisten asemaa. Sote-rahoitusuudistuksen vaikutukset ansiotuloverojärjestelmään ovat joka tapauksessa suuret, joten järjestelmän rakenteiden tarkoituksenmukaisuuden tarkastelu ja yksinkertaistaminen olisi perusteltua tässä yhteydessä.

Hallituksen ehdotuksessa kunnallisverotukseen luodaan vuosiksi 2020−2021 siirtymäkausi, jolloin kunnallisveroprosenttien korotukselle säädettäisiin enimmäisraja. Vuonna 2020 kunnallisveroprosentti voisi olla enintään 0,5 prosenttiyksikköä ja vuonna 2021 puolestaan enintään 1,0 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuoden 2019 tuloveroprosentti. Verokaton tavoitteena on, että kuntien talous vakiintuisi uuden rahoitusjärjestelmän mukaiseksi rajoituksen voimassaoloaikana.

Ehdotetun verokaton soveltamisaika on liian lyhyt. Lyhyen siirtymäkauden vaarana on se, että kunnallisveroprosentit nousevat hallitsemattomasti jo vuodesta 2022 alkaen. Jotta kuntien talous saadaan sopeutettua uuden rahoitusjärjestelmän mukaiseksi, siirtymäkausi tulee pidentää vuoteen 2024 asti ja siten, että kunnan tuloveroprosentti voisi olla enintään 0,25 prosenttiyksikköä edellisen vuoden veroprosenttia korkeampi.

Viikon kysymys: Mitä tarkoittaa efektiivinen veroaste kunnallisverotuksessa?

Viikon graafi: (tästä voit katsoa animaation uudelleen…)

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi