EK:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi vuoden 2027 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sekä eräiksi muiksi verolaeiksi

Valtiovarainministeriö | VN/11306/2024 | 17.6.2026

Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiittää lausuntopyynnöstä tässä asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

TYÖSUHDEOPTIOIDEN JA HENKILÖSTÖANTIEN VEROTUSTA KOSKEVAT EHDOTUKSET

Hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan työsuhdeoptioedun verotus hetken lykkäämistä osakkeiden myyntiajankohtaan listaamattomissa yrityksissä. Listaamattomien yritysten henkilöstöantisäännöksen osalta ehdotetaan, että soveltamisalan rajaus vain nimenomaisen työnantajayhtiön osakkeisiin poistettaisiin. Optiosäännön muutoksella tavoitellaan verotuksen likviditeettiongelman helpottamista ja henkilöstöantisäännöksen muutoksella antien parempaa toimivuutta konsernitilanteissa.

Yhteenveto

Ehdotetut muutokset ovat pääperiaatteiltaan erittäin kannatettavia. Ehdotettujen säännösten eräitä yksityiskohtia on kuitenkin välttämättä korjattava jäljempänä esitetysti:

• Optioedun määrää on voitava oikaista konkurssi- ja arvonalenemistilanteissa niin, ettei veronalaisen optioedun määrä ylitä osakkeiden tosiasiallista luovutushintaa
• Ehdotettu uusi aikaraja option käyttämiselle on poistettava tarpeettomana tai vähintään yhdenmukaistettava TyEL 70 § kanssa – nyt sekä pituus että laskentatapa poikkeavat
• Omaisuuslajiedellytys on poistettava – se ei ole veronkierron estämiseksi tai muutenkaan tarpeen, ja työntekijän on käytännössä mahdotonta selvittää asiaa omaa verotustaan varten
• Lykkäyksen vaatimisen aikarajat on pidennettävä yhdenmukaisiksi – mahdollisuus esittää vaatimus normaalien muutoksenhakuaikojen mukaisesti
• Lykkäyssäännöksen soveltumisen osalta muutoksenhakuaikatulee laskea lykkäyksen vaatimisesta, vaikka veron vanhentumisaika muutoin alkaakin vasta lykkäyksen päättymisestä
• Ulkomaan veron hyvitys on varmistettava nimenomaisella säännöksellä

Yleistä ehdotetuista muutoksista työsuhdeoptioiden ja henkilöstöantien verotukseen

Osakepohjaisilla kannustinjärjestelmillä tavoitellaan henkilöstön motivointia ja sitouttamista sekä omistajien ja henkilöstön intressien samansuuntaistamista ja siten parempaa työn tuottavuutta. Kannustinjärjestelmät helpottavat myös kilpailua parhaista osaajista. Mikäli ehdotetuilla muutoksilla kyetään helpottamaan ja laajentamaan kannustinjärjestelmien käyttökelpoisuutta, muutos auttaisi yritysten kasvua ja tukisi siten osaltaan koko kansantaloutta.

Nykytilanteessa työsuhdeoptioedun käyttämiseen listaamattomassa yhtiössä liittyy veron rahoitusongelma: optioetu verotetaan jo option käyttöhetkellä, jolloin työntekijälle ei vielä muodostu rahatuloa. Optioilla merkittyjä osakkeita koskee tyypillisesti myös myyntikielto, jolloin veron rahoittaminen ei ole mahdollista osakkeiden myynnilläkään. Käytännössä optioetu listaamattomassa yhtiössä on nykyisin annettava siten, että optioedun lisäksi työntekijälle maksetaan option käyttöhetkellä ylimääräinen rahasuoritus verojen maksamiseksi.

Työsuhdeoptioedun verotuksen ehdotettu lykkääminen osakkeidenmyyntihetkeen voisi parhaimmillaan mahdollistaa optioedun myöntämisen ilman että tällainen etuun kytketty käteissuoritus on välttämätön. Tämä alentaisi olennaisesti kannustinjärjestelmien kustannuksia ja mahdollistaisi niiden huomattavasti laajemman käytön.

Listaamattomien yhtiöiden henkilöstöanteja koskeva TVL 66a § on ollut voimassa vuoden 2021 alusta lukien. Säännökseen on alusta lähtien liittynyt merkittävää tulkinnanvaraisuutta. Verohallinto otti säännöksen soveltamisalaan hyvin tiukkoja kantoja, ja veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö lisäksi riitautti verotuksen eräissä tapauksissa. Oikeustila oli sangen epäselvä kesällä 2023 annettuihin korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjaratkaisuihin KHO 2023:65 ja 2023:66 saakka.

Kasvuyhtiön sijoittajat ja rahoittajat edellyttävät, että yrityksen toiminta on kaikilta osin ehdottomasti lainmukaista. Siten kannustinjärjestelmä voidaan ottaa käyttöön vain, jos siihen ei liity oikeudellista riskiä. Edellä kuvatun tulkinnanvaraisuuden ja oikeusprosessien vuoksi henkilöstöantien käyttökelpoisuus jäi useiksi vuosiksi hyvin rajalliseksi. Lainsäätäjän tarkoitus toimivan uuden kannustinjärjestelmämallin luomisesta jäi pitkäksi aikaa toteutumatta.

EK katsoo, että TVL 66a §:n edellä kuvatusti osin epäonnistuneesta käyttöönotosta on tehtävä johtopäätöksiä, kun nyt esitetään merkittäviä muutoksia henkilöstöantien ja työsuhdeoptioiden verotukseen.

Kehysriihissä 2025 ja 2026 päätetysti valtiovarainministeriö on laatinut selvityksen Euroopan parhaiden kannustinjärjestelmien luomisesta Suomeen, ja selvitys on sittemmin laadittu tämän hallituksen esitysluonnoksen muotoon. Kuten luonnoksen kansainvälisestä vertailuosasta ilmenee, tavoite Euroopan kilpailukykyisimmistä kannustinjärjestelmistä jää ehdotetuilla muutoksilla melko kauas.

Vaikka tavoitetta Euroopan kilpailukykyisimmistä kannustinjärjestelmistä ei saavuteta, on vähintäänkin varmistettava, ettei ehdotetuilla, kilpailukyvyn paranemista tavoittelevilla muutoksilla miltään osin heikennettäisi kannustinjärjestelmien kilpailukykyä nykytilanteesta eikä luotaisi uusia veroansoja, jotka tosiasiassa estävät tai haittaavat kannustinjärjestelmien käyttämistä.

TVL 66a §:n käyttöönoton yhteydessä kävi ilmi, että osakepohjaisten kannustinjärjestelmien verotusta muutettaessa Verohallinto ja veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö riitauttivat jokaisen hiemankin tulkinnanvaraisen soveltamisedellytyksen.

Jotta nykytilaa ei heikennettäisi ja uusien veroriitojen määrä minimoitaisiin, on olennaista, että ehdotettujen säännösten soveltamisalan tulee olla mahdollisimman yksiselitteinen ja yksinkertainen. On lisäksi varmistettava, että ehdotettuihin muutoksiin liittyvät uudet veroriitaprosessit kohdistuvat sellaiselle verovelvolliselle, joka voi asiaa tosiasiassa selvittää, ja sellaisessa aikataulussa, että asian selvittäminen on vielä mahdollista.

Erittäin tärkeää on, että säännökset eivät saa johtaa konfiskatorisen kaltaiseen kohtuuttomaan verotukseen.

Seuraavassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin em. huomioiden edellyttämiä muutoksia esitysluonnokseen.

Työsuhdeoptioiden verotus – konkurssi- ja arvonalenemistilanteiden konfiskatorinen verokohtelu on ehdottomasti korjattava

Vain osa voimakasta kasvua tavoittelevista yrityksistä onnistuu menestymään ja kasvamaan. Korkeaan kunnianhimon tasoon liittyy myös korkea riski. On täysin tavanomaista, että kasvuyritys päätyy selvitystilaan, jolloin osakkeet menettävät arvonsa. Kannustinjärjestelmän on toimittava järkevästi ja kohtuullisesti tällaisessakin tilanteessa. Näin ei esitysluonnoksessa ehdotettujen sääntöjen osalta ole.

Jos ehdotetut muutokset hyväksytään sellaisenaan, työnantajan konkurssitilanteessa:

1) Option käyttöhetkellä arvioidun osakkeen arvon mukaan laskettu optioedun vero laukeaa maksuun, koska konkurssi rinnastuu osakkeiden luovutukseen.
2) Arvottomat osakkeet katsotaan konkurssissa luovutetuksi tappiolla, jolloin työntekijälle vahvistetaan luovutustappio. Luovutustappiota ei voi vähentää optioedusta.

EK katsoo, että tällainen lopputulos – veron maksuunpano arvottomista osakkeista työnantajan konkurssin perusteella mahdollisesti vuosia työsuhteen päättymisen jälkeen – on työntekijälle yllättävä ja kohtuuton. Kun vero ylittää 100 % optioilla merkittyjen osakkeiden arvosta, verotusta voi perustellusti pitää konfiskatorisena: vero on rahoitettava muilla tuloilla, omaisuutta myymällä tai ottamalla lainaa.

Vastaava tilanne voi muodostua muulloinkin kuin konkurssissa. Vero maksuunpannaan, jos arvonsa menettäneet osakkeet jäävät esimerkiksi perinnöksi työntekijän kuollessa, tai jos ne myydään tai lahjoitetaan. Työntekijäosakkeiden pakkomyynnit ovat tavanomaisia yrityskauppojen yhteydessä. Työntekijöillä on yrityskauppatilanteessa yleensä osakassopimukseen perustuva velvollisuus myydä optioilla hankkimansa osakkeet samanaikaisesti ja samaan hintaan pääomistajan kanssa (ns. dragalong -ehto) – osakkeen arvonkehityksestä riippumatta.

Vastuullinen työnantaja ei voi tarjota työntekijöilleen kannustinjärjestelmää, johon liittyy tällainen katastrofaalinen veroriski yksittäiselle työntekijälle mahdollisesti vuosia tai vuosikymmeniä työsuhteen jälkeen.

Säännöksiä on tältä osin välttämättä korjattava, jotta ehdotettu uusi menettely on käytännössä käyttökelpoinen.

EK ehdottaa, että ehdotettuihin säännösmuutoksiin lisätään säännös, jonka mukaan lykätyn optioedun veronalainen määrä oikaistaan osakkeiden luovutushinnan suuruiseksi, jos työntekijä osoittaa, ettäosakkeiden toteutunut luovutushinta on alempi kuin optioedun vahvistettu veronalainen määrä. Tällöin optioetuna verotetaan vain se tulo, jonka työntekijä on lopulta todellisuudessa saanut.

Oikaisumahdollisuus on tärkeä sikälikin, että optioedun veronalainen määrä perustuu listaamattomassa yhtiössä lähinnä arvioon, joka voi osoittautua virheelliseksi. Vastaavaa menettelyä sovelletaan esimerkiksi perintöverotuksessa – perintöveroa voidaan oikaista, jos peritty omaisuus on sittemmin myyty ja myyntihinta osoittautunut perukirja-arvoa alemmaksi.

EK toteaa vielä, että arvonalenemistilanteiden verokohtelun sinänsä jo nykyiselläänkin olemassa oleva ongelma korostuu lykättäessä optioedun verotus osakkeiden luovutushetkeen. Nykyjärjestelmässä osakkeen arvon aleneminen ei ole yhtä suuri ongelma siksi, että optioedun vero on jouduttu maksamaan jo option käyttöhetkellä – edellä kuvatusti joko optioedun lisäksi maksetulla rahasuorituksella tai osakkeita heti myymällä.

Nyt ehdotetun muutoksen nimenomaisena tarkoituksena on laajentaa kannustinjärjestelmien käyttöä ja alentaa niiden kustannuksia parantamalla kannustinjärjestelmäsääntelyä niin, ettei veron maksuun tarvittaisi ylimääräistä rahasuoritusta tai osakkeiden välitöntä myyntiä.
Tämä uudistuksen päätavoite jää toteutumatta, jos ylimääräinen rahasuoritus veron maksua varten jää sittenkin käytännössä välttämättömäksi työnantajan konkurssin tai osakkeiden arvonmenetyksen varalta.

Tämä uudistuksen päätavoite jää toteutumatta, jos ylimääräinen rahasuoritus veron maksua varten jää sittenkin käytännössä välttämättömäksi työnantajan konkurssin tai osakkeiden arvonmenetyksen varalta.

Työsuhdeoptioiden verotus – aikaraja poistettava tai yhdenmukaistettava 12 kuukauteen

Esitysluonnoksessa esitetään 24 kuukauden aikarajaa yhdeksi veronmaksulykkäyksen edellytykseksi. Aikaraja laskettaisiin option myöntämisestä option sallitun käyttöajan alkamishetkeen. Tarkoituksena on estää järjestelyt, joissa palkkaa vain maksettaisiin toisessa muodossa verotuksellisista syistä.

EK katsoo, että jää epäselväksi, millä tavoin palkkaa voitaisiin maksaa moitittavalla tavalla ”toisessa muodossa verotuksellisista syistä”, jos tällaista aikarajaa ei olisi, tai miten ehdotettu aikaraja tällaiseen suunnitteluun vaikuttaisi. Jos kyseessä olisi merkittävä veronkevennys, jokin aikaraja voisi olla ymmärrettävä, mutta nyt ehdotetussa mallissa on kyse vain veronmaksun lykkäyksestä. Ilman ehdotettua aikarajaakaan työntekijän ei ole mahdollista saada mitään rahasuorituksia vallintaansa ilman täyttä verotusta, sillä vero tulee aina maksettavaksi viimeistään silloin, kun osakkeet myydään ja rahatulo realisoituu.

Edellä kuvatusti EK suhtautuu yleisesti erittäin torjuvasti esitysluonnokseen sisällytettyihin erilaisiin potentiaalisesti tulkinnanvaraisiin lisäedellytyksiin (ennen muuta ehdotetussa 5 momentissa). Kansantalouden kannalta olisi tärkeää, että ehdotettuja uusia kannustinjärjestelmiä voitaisiin tosiasiassa alkaa käyttää jo tällä vuosikymmenellä. Tämä vaarantuu, jos lakimuutoksia seuraa pitkällinen oikeudenkäyntien aalto sääntelyyn ympättyjen lukuisten, heikosti perusteltujen lisäedellytysten tulkinnasta.

Edellä lausutuin perustein EK katsoo, että ehdotettu aikaraja on tarpeeton ja tulee poistaa ehdotetusta säännöksestä.

Mikäli lainsäätäjä kuitenkin pitää aikarajaa välttämättömänä, se on EK:n näkemyksen mukaan ehdottomasti säädettävä yhdenmukaiseksi työsuhdeoptioetuja jo nykyisellään koskevan TyEL 70 §:n aikarajan kanssa. Kyseinen aikaraja on yksi vuosi laskettuna option antamisesta sen käyttämiseen (ei siis sallitun käyttöajan alkamishetkeen, kuten ehdotetussa säännöksessä). Olisi erittäin huonoa lainsäädäntöä säätää samalle kannustinjärjestelmälle eri lakeihin eri pituisia ja vielä eri tavoin laskettavia aikarajoja.

Työsuhdeoptioiden verotus – työnantajayhtiön varojen omaisuuslajia koskeva edellytys poistettava

Esitysluonnoksessa esitetään veronmaksulykkäyksen edellytykseksi nykyisistä työsuhdeoptioiden verotusta koskevista säännöksistä poiketen myös, että option kohdeyhtiön omaisuuden tulisi option käyttöhetkellä muodostua pääosin muusta kuin EVL 12a §:ssä tarkoitetusta ns. muusta omaisuudesta. Tarkoituksena on kohdentaa sääntely yrityksiin, joiden omaisuus koostuu pääosin elinkeinotoiminnan varallisuudesta.

Kysymys yrityksen eri varojen oikeasta omaisuuslajista voi olla erittäin tulkinnanvarainen. Merkittävä osa yritysten veroriidoista koskee tätä kysymystä. Käytännössä ei ole myöskään poikkeuksellista, että yrityksen varojen oikeaa omaisuuslajia koskeva veroriita alkaa vuosia jälkeenpäin verotarkastuksen tai veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen seurauksena.

Ehdotettu sääntely tarkoittaisi, että kunkin työntekijän olisi otettava omalla veroilmoituksellaan option veronmaksulykkäystä vaatiessaan samalla kantaa työnantajayhtiönsä taseessa olevien varojen oikeaan
omaisuuslajiin. Mikäli Verohallinto olisi asiasta eri mieltä, jäisi työnanta jan taseen rakennetta koskeva veroprosessi ja mahdolliset rikosoikeudelliset seuraamukset väärän veroilmoituksen johdosta kunkin yksittäisen työntekijän kannettaviksi.

Ehdotettu sääntely johtaisi työntekijöille hyvin yllättäviin ja kohtuuttomiin oikeudellisiin riskeihin. Yksittäisellä työntekijällä on vain hyvin rajalliset edellytykset työnantajayrityksen verotusta koskevan veroprosessin käymiseen. Verolainsäädäntö tulee laatia siten, että veroriidat kohdistuvat oikeaan verovelvolliseen.

Lisäksi jää epäselväksi, millä perusteella on ylipäänsä katsottu välttämättömäksi kohdentaa ehdotettu optioiden veronmaksulykkäys työnantajiin, joilla on tietynlainen taserakenne, tai joiden varallisuus koostuu tietyistä omaisuuslajeista.

EK katsoo, että omaisuuslajia koskeva edellytys on poistettava ehdotetusta säännöksestä.

Työsuhdeoptioiden verotus – veronlykkäyksen vaatimisen määräajat yhdenmukaistettava

Esitysluonnoksessa esitetään, että työntekijän olisi vaadittava veronmaksulykkäystä ennen verotuksen päättymistä. Toisaalta vuosittain annettava ilmoitus siitä, että osakkeita ei ole tosiasiassa luovutettu, olisi mahdollista tehdä paitsi veroilmoituksella, myös myöhemminkin verotuksen muutoksenhakuaikojen mukaisesti.

EK toteaa, että Verohallinnon nykyisessä menettelyssä verotus päättyy eri verovelvollisilla eri aikaan. Verovelvollisen ei ole mahdollista tietää tai vaikuttaa verotuksen päättymisajankohtaan. Jo päättynyt verotus saatetaan tietyissä tapauksissa avata myös uudestaan. Tähän nähden ei enää nykyisellään ole ylipäänsä hyvää lainsäädäntötekniikkaa kytkeä merkittäviä verovelvollisen oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä aikarajoja verotuksen päättymiseen.

Verotuksen muutoksenhakuaika on nykyisellään kolme vuotta verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta. Normaalitapauksissa lykkäystä epäilemättä vaadittaisiin heti veroilmoituksen antamisen yhteydessä. Erilaisissa poikkeustilanteissa voi kuitenkin johtaa kohtuuttomuuteen, jos oikeus vaatimuksen tekemiseen lopullisesti menetetään mahdollisesti melko vähäisenkin viivästyksen johdosta.

EK katsoo, että veronmaksun lykkäystä koskeva vaatimus tulisi voida tehdä verotuksen normaalien oikaisuaikojen rajoissa samoin kuin esitysluonnoksessa on esitetty myöhempinä vuosina tehtävän osakeluovutusilmoituksen osalta.

Työsuhdeoptioiden verotus – lykätyn veron vanhentumisaika

Esitysluonnoksen mukaan lykätyn veron vanhentumisaika alkaisi lykkäyksen päättymisvuoden verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta.

VML 64 § mukainen oikaisuvaatimuksen määräaika lasketaan verovuoden päättymistä seuraavan vuoden alusta, eikä enää verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Lykätyn veron vanhentumisajan alkuhetki olisi johdonmukaista määrätä alkamaan saman periaatteen mukaisesti lykkäyksen päättymisvuotta seuraavan vuoden alusta.

Ottaen huomioon veronmaksulykkäyksen mahdollisesti hyvinkin pitkä kesto on kuitenkin oikeusturvan ja verotuksen ennakoitavuuden sekä asian selvittämismahdollisuuksien kannalta kestämätöntä, jos Verohallinto tai veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö lähtee kyseenalaistamaan lykkäyssäännöksen soveltumisen kokonaisuudessaan vasta sen jälkeen, kun jonkin yksittäisen työntekijän veronmaksulykkäys päättyy. Tällaisessa tilanteessa mahdollisesti suurikin joukko verovelvollisia olisi saattanut antanut jälkikäteen virheelliseksi katsottuja veroilmoituksia vuosittain ehkä pitkänkin ajan. 5 momentin mukaisten edellytysten soveltumisen selvittäminen esimerkiksi 20 vuotta myöhemmin olisi myös käytännössä erittäin vaikeaa.

Tällaisten tilanteiden estämiseksi on EK:n käsityksen mukaan aiheellista säätää erikseen, että muutoksenhakuaika siltä osin, myönnetäänkö 4 momentissa tarkoitettu veronmaksun lykkäys vai ei, alkaa kuitenkin sitä vuotta seuraavan vuoden alusta, jona veronmaksun lykkäystä on ensimmäisen kerran vaadittu.

Työsuhdeoptioiden verotus – ulkomaan veron hyvittäminen

Kansainvälisesti toimivien kasvuyritysten osakepohjaisten kannustinjärjestelmien verotuksessa on hyvin tavanomaista, että työntekijä työskentelee option ansainta-aikana eri valtioissa, jolloin verotusoikeus optioetuun jakautuu eri maille.

Ehdotettu ja edellä todetusti hyvin kannatettava veronmaksun lykkäys voi johtaa tulkinnanvaraisiin tilanteisiin ulkomaanveron hyvityksen myöntämisen osalta, sillä hyvitettävän ulkomaan veron määrä ei voi ylittää Suomessa samasta tulosta maksettavan veron määrää.

EK katsoo, että ottaen huomioon esityksen tavoite mahdollisimman kilpailukykyisten kannustinjärjestelmien luomisesta ja uusien verotuksellisten ongelmien ja ansojen minimoimisesta olisi tärkeää varmistaa, että kansainvälinen kaksinkertainen verotus tulee lykkäystilanteessakin aina tehokkaasti poistettua.

Menetelmälakia voitaisiin tarkistaa säätämällä nimenomaisesti, että veronhyvitys työsuhdeoptiosta ulkomailla maksetusta verosta myönnetään option käyttövuoden verotuksessa riippumatta siitä, onko veronmaksua lykätty vai ei.

Henkilöstöanteja koskeva säännös

Listaamattomien yhtiöiden henkilöstöanteja koskevasta TVL 66a §:stä ehdotetaan poistettavaksi vaatimus, että annissa annettavien osakkeiden on oltava nimenomaan ko. työntekijän työnantajana toimivan yhtiön osakkeita. Tämä rajaus on tehnyt anneista hyvin vaikeita tai mahdottomia toteuttaa silloin, kun työnantaja toimii konsernimuodossa, ja työntekijät työskentelevät tytäryhtiössä.

Ehdotus on erittäin kannatettava, ja parantaisi merkittävästi henkilöstöantien käyttömahdollisuuksia konsernimuodossa toimivilla työpaikoilla.

EK kuitenkin huomauttaa, että samalla olisi perusteltua poistaa TVL 66a §:stä vaatimus kohdeyhtiön omaisuuden koostumisesta muusta kuin EVL 12a § mukaisesta omaisuudesta samoin perustein kuin on edellä todettu optioedun osalta. Samoin kuin optioiden osalta, myöskään henkilöstöanneissa vaatimukselle on ylipäänsä vaikea nähdä mitään todellisia perusteita. Ellei rajausta poisteta, epävarmuus tämän kysymyksen osalta kasvaisi merkittävästi, kun anneissa olisi ehdotettujen muutosten jälkeen mahdollista antaa myös konsernin emoyhtiön osakkeita. Juuri konsernin emoyhtiöiden osalta voi omaisuuslajiin liittyen helposti syntyä erityisen tulkinnanvaraisia tilanteita.

MUUT ESITYSLUONNOKSEEN SISÄLTYVÄT EHDOTUKSET

Ansiotuloveroperusteet

Esityksessä ehdotetaan vuoden 2027 ansiotuloveroperusteisiin tehtäväksi indeksitarkistus kaikilla tulotasoilla 3,2 prosenttiyksikön mukaan ja pieni- ja keskituloisten verotusta kevennettäväksi 230 miljoonalla eurolla. Työn verotus on Suomessa kireää. EK kannattaa toimenpiteitä verotuksen keventämiseksi ja vähintäänkin sen kiristymisen estämiseksi. Ehdotettu täysimääräinen indeksitarkistus estää työn verotuksen kiristymisen inflaation ja keskimääräisen ansiotason muutoksen vuoksi, ja on siten erittäin tärkeä ja kannatettava toimi. Myös ehdotettutyön verotuksen maltillinen keventäminen on hyvä ja kannatettava toimi, joka osaltaan parantaa työnteon kannustimia ja vahvistaa kotimaista ostovoimaa.

Yrittäjävähennys ja yhteisetuuden tuloveroprosentti

Yhteisöveron kevennykseen liittyen ehdotetaan yrittäjävähennystä ja yhteisetuuden verokantaa tarkistettaviksi. Muutokset ovat kannatettavia.

Pullopanttien verotus

Juomapakkausten kerääjän panteista saama tulo ehdotetaan säädettäväksi verovapaaksi tuloksi nimenomaisella säännöksellä.

Koska pullopanteista ei ole kertynyt minkäänlaista mainittavaa verotuloa, ehdotettua muutosta on pidettävä veronkevennyksen sijaan tarpeettomien normien purkuna ja verojärjestelmän yksinkertaistamisena. Muutos on erittäin kannatettava.

Muutoksella korjattava epäkohta on kuitenkin osa laajempaa ongelmaa: viranomaistoiminnassa on taipumusta tehdä teoreettisesti oikeita, mutta käytännön elämälle vieraita ratkaisuja. Näiden seurauksena yksinkertaiset ja pienet kysymykset mutkistuvat niin, että niiden ratkaiseminen kuluttaa kohtuuttomasti julkisen vallan ja kansalaisten aikaa ja resursseja. Suomen julkishallinnon on kyettävä järkiperäisempään toimintaan.

Pullopanttien osalta Verohallinto on EK:n tietojen mukaan katsonut, ettei sillä soveltuvan säännöksen puuttuessa ole ollut toimivaltaa tulkita pullopantteja verovapaiksi silloin, kun kyse on toisen henkilön kuin verovelvollisen itsensä ostamista juomapakkauksista. Asiasta vastaaville viranhaltijoille lienee ollut sinänsä selvää, ettei pullopanttien verottamisessa ole mitään järkeä hallinnollisten kustannusten ylittäessä moninkertaisesti panteista mahdollisesti saatavat vähäiset verotulot. Käytännössä Verohallinto ei ole näissä tilanteissa juurikaan maksuunpannut veroja, eivätkä verovelvolliset ole itsekään yleisesti ilmoittaneet pantteja veronalaisena tulonaan. Tästä huolimatta on tulkittu, että pantitovat teoriassa veronalaisia tuloja.

Yhteiskunnan yleisen lainkuuliaisuuden kannalta on ongelmallista, jos jokin normi on tällä tavoin voimassa teoriassa, mutta ei käytännössä. Tästäkin näkökulmasta on tärkeää, että epäkohta tulee ehdotetulla muutoksella korjatuksi.

EK toteaa, että vastaavia tilanteita voi tulla jatkossakin tarkasteltavaksi. Esimerkiksi verikokeen jälkeen lapselle sairaalassa annettava mehu- ja jäätelölahjakortti sairaalan kanttiiniin on verovapauden perustelevan nimenomaisen säännöksen puuttuessa tiettävästi tulkittu lapsen veronalaiseksi ja tulorekisteri-ilmoittamisen alaiseksi tuloksi.

Niukkojen lainvalmisteluresurssien järkevän käytön kannalta ei ole tarkoituksenmukaista, että jokainen vastaava vähäinen kysymys ratkaistaisiin omalla lakimuutoksellaan. Erilaisten vähäisten kilpailupalkintojen osalta asia on ratkaistu jo aiemmin säätämällä TVL 84a §. Verohallinnolle tulee jatkossa antaa riittävä säännöspohja pragmaattisemman ja kohtuullisemman ohjeistuksen antamiseen muidenkin vähäisten ja satunnaisten tulojen veronalaisuuden osalta.

Ehdotettua säännöstä olisi perusteltua täydentää laajentamalla se muihinkin satunnaisiin ja hyvin vähäisiin tuloihin kuin pullopantteihin. Hyvin vähäisellä tulolla tarkoitettaisiin esimerkiksi enintään 100 euron suuruista tuloa TVL 84a §:n kanssa yhdenmukaisesti. Lisäksi edellytettäisiin, että tulo on satunnainen, eli se ei ole toistuva, ja että se ei ole palkkaa, työkorvausta eikä elinkeinotoiminnan tuloa. Tällaisia eriä voisivat pullopanttien ja edellä kuvatun terveyden- ja sairaanhoidon yhteydessä annetun tavanomaisen ja vähäisen juoma- ja välipalatarjoilun ohella olla esimerkiksi erilaiset vähäiset palkkiot kyselyyn tai tieteelliseen tutkimukseen osallistumisesta taikka harrastustoimintaan liittyvät hyvin vähäiset palkkiot. Säännöksen tarkoituksena olisi keventää hallinnollista taakkaa antamalla Verohallinnolle riittävä toimivalta ratkaista eri aikoina ja eri tilanteissa esiin nousevien moninaisten hyvin vähäisten tuloerien verokohtelu joustavasti ja kohtuullisesti suoraan viranomaispäätöksellä.

Ehdotetun TVL 89a §:n sanamuotoa voisi täydentää esimerkiksi seuraavasti: Juomapakkausten kerääjän panteista saama tulo taikka muu satunnainen ja hyvin vähäinen tulo ei ole veronalaista tuloa.

Verovapaat sosiaalietuudet

Ehdotetut selkeytykset eräiden sosiaalietuuksien verovapauteen ovat kannatettavia.

Muilta osin EK:lla ei ole asiassa lausuttavaa.