EK:n lausunto luonnoksesta valtiovarainministeriön selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta
Valtiovarainministeriö | 27.5.2026 | VN/10766/2024
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta valtiovarainministeriön selvitykseksi liikuntapalvelujen arvonlisäverokohtelusta.
Verolainsäädännön on oltava ennakoitavaa
Elinkeinoelämän keskusliitto EK pitää ennakoitavuutta verolainsäädännön yhtenä tärkeimmistä tavoitteista. Tämänhetkinen oikeustila ei ole toimijoille ennakoitavaa eikä tarkkarajaista. Tämä on johtanut alan yrittäjien kannalta kohtuuttoman pitkiin oikeusprosesseihin ja epävarmoihin tulkintakysymyksiin. Jälkikäteinen tulkinta on johtanut tilanteisiin, joissa yrittäjien on itse pitänyt maksaa kulutusvero asiakkaidensa puolesta. Monet alan toimijat toimivat pienillä katteilla, ja tällaiset tilanteet ovat johtaneet taloudellisiin vaikeuksiin ja verojärjestelmän tarkoituksen vastaiseen veron kohdentumiseen.
Eri liikuntapalvelut ovat päätyneet korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi vuosien saatossa hyvin useasti näihin soveltuvan arvonlisäverokannan osalta. Korkein hallinto-oikeus on antanut ennakkopäätöksiä vauvauinnista agilityyn ja vatsatanssista ratsastukseen. Korkeimman hallinto-oikeuden seikkaperäistä oikeuskäytäntöä on käsitelty laajamittaisesti Verohallinnon syventävässä vero-ohjeessa liikuntapalvelujen arvonlisäverokannasta. Verohallinnon ohjeen pituus on omiaan kuvastamaan alalla olevaa epäselvyyttä ja tarkkarajaisuuden puutetta.
Jos tavoitteena on hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti arvonlisäverokohtelun selkiyttäminen liikkumiseen kannustavaksi ja liikuntaa tukevaksi, verolainsäädännön normien pitäisi olla mahdollisimman selviä ja tarkkarajaisia. Tämä edellyttää muun ohella sitä, että rajanveto alennetun ja normaaliverokannan välillä sidotaan objektiivisesti havaittaviin, toiminnan ulkoisiin tunnusmerkkeihin eikä esimerkiksi palvelun käyttäjien motiiveihin tai oletettuihin hyötyihin tai arviointeihin toiminnan luonteesta.
Liikuntapalveluja ei tule nostaa yleiseen verokantaan
Arvonlisäverotus perustuu EU:n yhtenäiseen ALV-direktiiviin. ALV-direktiivin liitteen III 13 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää soveltaa alennettuja verokantoja pääsyyn urheilutapahtumiin tai kyseisten tapahtumien suoratoistoon tai molempiin; urheilutilojen käyttöön ja urheilu- tai liikuntatuntien tarjoamiseen myös suoratoistona. Englanniksi kyseinen direktiivin kohta kuuluu: ”admission to sporting events or access to the live-streaming of those events or both; use of sporting facilities, and the supply of sport or physical exercise classes also when live-streamed”.
ALV-direktiivi ei pakota jäsenvaltiota käyttämään alennettuja verokantoja, vaan nii-den soveltaminen on jäsenvaltiolle vapaaehtoista. Jäsenvaltio voi kuitenkin käyttää alennettuja verokantoja ainoastaan ALV-direktiivin liite III:ssa mainittuihin tavaroihin ja palveluihin. Nämä liitteestä III löytyvät tavarat ja palvelut ovatkin hyödykkeitä, joiden yleistä verokantaa alemmalle verottamiselle löytyy laajamittaista tukea eri jäsenvaltioissa. Liikunnallisen elämäntavan laajamittaisista ja -alaisista hyödyistä on kiistatonta näyttöä ja EK pitää alennetun verokannan soveltamisen jatkamista perusteltuna. Liikuntapalveluja ei tule poistaa alennettujen verokantojen soveltamis-alasta, koska kulutusveroa korottamalla vaikutus hintoihin ja sitä kautta palvelujen kysyntään olisi hyvin ei-toivottu.
Alennetun ALV-kannan soveltamisen tulisi olla tarkkarajaista ja selkeää
EK kannattaa luonnoksessa esitettyä mahdollisuutta laajentaa liikuntapalvelujen alennetun ALV-kannan soveltamista. EK haluaa korostaa sen tärkeyttä, että soveltamisalan laajentaminen tulisi tehdä nimenomaisesti lainsäädäntömuutoksella, ei ainoastaan hallituksen esityksen perusteluilla. Jotta lainsäädäntömuutoksen jälkeen verotuskäytännössä aiempi korkeimman hallinto-oikeuden laaja-alainen oikeuskäytäntö voidaan sivuuttaa, on lainsäätäjän tahtotilan oltava kristallinkirkas.
Luonnoksessa ehdotetaan lisättäväksi AVL 85 §:n 6 momentiksi seuraavaa tarkennusta: ”Edellä 1 momentin 8 kohdassa tarkoitettuina urheilu- tai liikuntatuntien tarjoamisena pidetään myös palvelua, jolla annetaan mahdollisuus ohjatun liikunnan harjoittamiseen.” Jo nykyisessä verotuskäytännössä ohjatun liikunnan harjoittaminen on monissa tilanteissa katsottu alennetun verokannan soveltamisalaan sisältyväksi toiminnaksi. Näin ollen ehdotettu lainsäädäntötapa sisältää riskin siitä, ettei lainsäätäjän tarkoitus ennakoitavamman ja selkeämmän verokäsittelyn osalta toteutuisi. Asian jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomioita korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen sanamuotoihin ja varmistua siitä, ettei esimerkiksi opetuksen ja opastuksen määrä vaikuttaisi sovellettavaan verokantaan.