EK:n lausunto luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi valtakunnallisista työvoimapula-aloista
Työ- ja elinkeinoministeriö | VN/19315/2026 | 26.8.2026
Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiittää mahdollisuudesta lausua ehdotuksesta valtioneuvoston asetukseksi valtakunnallisista työvoimapula-aloista. EK lähtökohtaisesti kannattaa työttömäksi jäävien ulkomaalaisten työnteko-oikeuden laajentamista työvoimapula-aloille. Asetus perustuu ulkomaalaislakiin.
Työnteko-oikeuden laajentaminen voisi palvella sekä Suomeen asettautuneita ulkomaalaisia että rekrytointiongelmista kärsiviä työpaikkoja. Sen sijaan työvoimapula-alojen valtakunnallinen tarkastelu ja yhteenveto johtavat siihen, ettei laajennuksella ole juurikaan merkitystä. Työmarkkinat eivät Suomessa ole valtakunnalliset vaan jakautuneet useisiin työssäkäyntialueisiin. Työvoimapulaa olisi tarkasteltava rekrytoivien työpaikkojen näkökulmasta ja aloja koskeva määrittely tulisi tehdä alueellisesti kuten työlupalinjaukset. Pula-ammattien valtakunnallisen kattavuuden alaraja 90% on liian korkea ja estää todellisten rekrytointiongelmien huomioimisen. Se näkyy myös siten, että tuloksena on ammatteja, jotka edellyttävät erityisosaamista tai ovat säänneltyjä ammatteja. Niin sanottu kohtaanto-ongelma on työnantajan näkökulmasta työvoimapulaa: työpaikkaan sopivia hakijoita ei ole. Muusta ammatista työttömäksi jäävä ei pysty työllistymään näihin ammatteihin kolmen tai edes kuuden kuukauden aikana. Edelliseen asetukseen verrattuna on positiivista, että listaukseen on lisätty metallien jalostuksen prosessinhoitajat ja maanviljelyn avustavat työntekijät.
Työmarkkinatilanteen ensisijaisena lähteenä käytetään Työmarkkinatorin tietoja avoimista työpaikoista ja työttömistä työnhakijoista. Tämä tilasto on ongelmallinen, sillä Työmarkkinatorille ilmoitetaan vain noin puolet avoimista työpaikoista ja toisaalta suuri osa työnhakijoista ei ole suoraan työllistettävissä avoimeen työpaikkaan. On hyvä, että määrittelyssä hyödynnetään myös alueellisia työlupalinjauksia, joissa pyritään tekemään myös työmarkkinoiden laadullista arviointia. On kuitenkin huomattava, että myös alueelliset työlupalinjaukset perustuvat paljolti Työmarkkinatorista saataviin tietoihin.
Valtakunnallisten työvoimapula-alojen määrittelyyn ei ole olemassa vain yhtä aukotonta ja vakiintunutta tapaa ja että listan kokoamiseen sisältyy erilaisia oletuksia ja rajauksia, jotka voidaan perustellusti määrittää toisin esimerkiksi erilaisessa työmarkkinoiden suhdannetilanteessa. Pidämme tärkeänä, että keskustelua aiheesta jatketaan ja työmarkkinoiden tarpeet pystytään ottamaan paremmin huomioon.