EK:n lausunto luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle koskien työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikoja

Työ- ja elinkeinoministeriö | VN/1045/2025 | 6.7.2026

EK:n lausunto Lausuntopalvelussa:

Yleiset huomiot

Pidämme esityksessä ehdotettavaa työaikalain, vuosilomalain ja työsopimuslain vanhentumis- ja kanneaikoja koskevan sääntelyn yhdenmukaistamista tarkoituksenmukaisena ja valittua ratkaisutapaa suhteellisen tasapainoisena. Valittu malli on käsityksemme mukaan yksinkertaisin ja selkein harkittavana olleista toteuttamisvaihtoehdoista.

Esitetty muutos poistaisi työoikeudellisiin vanhentumis- ja kanneaikoihin tällä hetkellä liittyvää oikeudellista epävarmuutta ja epäselvyyttä, joka on aiheutunut korkeimman oikeuden ja työtuomioistuimen erilaisista ratkaisulinjoista. Tällä hetkellä työnantajille ei ole kaikissa tilanteissa selvää, tulisiko työehtosopimusten työaikaan ja vuosilomaan liittyviin määräyksiin perustuviin saataviin soveltaa työaika- ja vuosilomalain mukaista kahden vuoden kanneaikaa vai työsopimuslain mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa. Ehdotettava yhtenäinen kolmen vuoden vanhentumisaika selkeyttäisi nykyistä oikeustilaa, vähentäisi oikeudellista epävarmuutta, parantaisi yritysten riskienhallintaa ja siten toimintaedellytyksiä.

Ehdotettu sääntely lisäisi esityksessä todetun mukaisesti myös järjestäytyneiden ja järjestäytymättömien työntekijöiden yhdenvertaisuutta yhtenäistämällä eri lakeihin perustuvia ja käsittelevästä tuomioistuimesta tällä hetkellä riippuvia eri mittaisia kanne- ja vanhentumisaikoja.

Ehdotus työoikeudellisten saatavien vanhentumis- ja kanneaikojen yhdenmukaistamiseksi

Jatkossa työsuhteen kestäessä noudatettaisiin kolmen vuoden katkaistavissa olevaa vanhentumisaikaa, joka alkaisi kulua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt.

Työsopimuslakiin ehdotettu kolmen vuoden vanhentumisaika koskisi kaikkia työntekijän palkkasaatavia riippumatta siitä perustuvatko ne työsopimukseen, työehtosopimukseen vai työsopimuslakiin. Tämä selkeyttäisi nykytilaa huomattavasti.

Työsuhteen kestäessä työaikalain ja vuosilomalain mukaisten saatavien kahden vuoden kanneaika muuttuisi ehdotetun lainsäädännön voimaan tultua katkaistavissa olevaksi kolmen vuoden vanhentumisajaksi. Tämä muutos johtaisi suoraan työaikalakiin ja vuosilomalakiin perustuvien saatavien vanhentumisajan pidentymiseen verrattuna tämänhetkiseen tilanteeseen.

Työsuhteen kestäessä kaikki saatavat raukeaisivat lopulta vasta 10 vuoden kuluessa, jollei kannetta ole tätä ennen nostettu. Näin pitkä saatavien voimassaoloaika kuitenkin edellyttäisi, että työntekijä katkaisisi vanhentumisen aina ennen kolmen vuoden vanhentumisajan päättymistä ja jäisi vuosiksi odottamaan kanteen nostamista. Tällaista tilannetta voidaan mielestämme pitää vieraana tavanomaiselle työelämälle.

Työsuhteen päättymistilanteissa noudatettavaan kahden vuoden kanneaikaan ei ole liittynyt oikeudellista epäselvyyttä, eikä siihen esitetä muutosta. Työsuhteen päättymisen jälkeen noudatettavan kanneajan tulee olla lyhyt ja selkeä. Esityksessä ehdotetaan kuitenkin muutosta tilanteeseen, jossa työntekijän saatavan perusteena olevia työehtosopimuksen määräyksiä olisi pidettävä ilmeisen tulkinnanvaraisina. Jatkossa tällaisiin saataviin sovellettaisiin kanneaikaa, jonka pituus olisi kolme vuotta työsuhteen päättymisestä. Tämä muutos selkeyttäisi nykytilannetta, sillä tämänhetkisen työsopimuslain säännöksen mukaan näissä tilanteissa tulee sovellettavaksi viiden vuoden vanhentumisaikaa.

Ehdotettu muutos johtaisi siten joidenkin saatavien osalta vanhentumisajan pidentymiseen, mutta toisten saatavien osalta vanhentumisaika lyhenisi nykyisestä. Tällaisia saatavia olisivat muun muassa sellaiset työaikaliitännäiset saatavat, jotka perustuvat työehtosopimukseen ja joiden työtuomioistuin on tulkinnut vanhenevan viidessä vuodessa. Viiden vuoden vanhentumisajan sijasta kolmen vuoden vanhentumisaika koskisi jatkossa myös palkkasaatavia, joita vaadittaisiin maksettavaksi työsopimuslain perusteella.

Ehdotettava lainsäädäntö yksinkertaistaisi saatavien voimassaoloa koskevaa sääntelyä myös siten, että vanhentumisaika alkaisi kulua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana saatava on erääntynyt, eikä esimerkiksi työsopimuslain tämänhetkisen määräyksen mukaisesti palkkasaatavan erääntymispäivästä.

Katkaisutoimi

Ehdotuksen mukaan työsuhteen kestäessä kuluva vanhentumisaika voidaan katkaista vapaamuotoisesti. Ehdotettu lainsäädäntö lähtee siitä, että vapaamuotoista katkaisutoimea ja velan yksilöintivaatimusta ei tarkemmin määriteltäisi, vaan riittävää olisi, että työntekijä yksilöisi saatavansa kuten vanhentumislaissa säädetään vapaamuotoisista katkaisutoimista. Kuten esitysluonnoksessa on todettu, vanhentuminen katkeaa vain, jos velka on riittävästi yksilöity. Yleisluonteiset muistuttamiset eivät riitä, vaan saatava tulee yksilöidä riittävän täsmällisesti. Oikeuskäytännössä on katsottu, että velallisen tulee voida päätellä mitä saamista velan vanhentumisen katkaiseminen tarkoittaa. Mielestämme olisi kuitenkin tarpeellista, että vähintään lakimuutoksen perusteluissa tarkemmin määriteltäisiin mitä yksilöinnillä työoikeudellisessa kontekstissa tarkoitetaan eli millä tarkkuudella velkojan asemassa olevan työntekijän tulisi yksilöidä vaatimuksensa työnantajalle.

Säilyttämisvelvollisuus

Vuosiloma- ja työaikakirjanpidon sekä työvuoroluetteloiden laissa edellytetty vähimmäisaika säilyttämiselle pitenisi muutosten myötä kolmen vuoden vanhentumisajan päättymiseen saakka. Vaikka säilytysvelvollisuus muutoksen myötä pitenisi, voidaan velvollisuuden osaltaan katsoa osaltaan myös selkeytyvän, kun vähimmäissäilytysaika muissa kuin työsuhteen päättymistilanteissa määritellään laskettavaksi sen kalenterivuoden päättymisestä, jota työvuoroluettelo tai työaikakirjanpito koskee tai jonka aikana loma olisi ollut annettava.

Siirtymäsäännökset

Pidämme esitettyjä siirtymäsäännöksiä riittävän selkeinä ottaen huomioon saatavien erilaiset erääntymisajankohdat suhteessa lain voimaantuloon. Jotta uusien määräaikojen soveltaminen olisi mahdollisimman selkeää, uutta ja vanhaa vanhentumis- ja kanneaikajärjestelmää ei voi pitkäaikaisesti soveltaa rinnakkain.

Siirtymäsäännöstä, joka koskee ilmeisen tulkinnanvaraiseen työehtosopimusmääräykseen perustuvia saatavia, tulisi täsmentää siten, että kyseisessä momentissa todettaisiin, samoin kuin edellisessä momentissa, että jos saatavan vanhentuminen katkaistaan, sovelletaan saatavan vanhentumiseen tämän jälkeen tätä lakia.