Penna Urrila: Julkisen talouden sopeutus on välttämätöntä ja myös realistista

Keskustelu Suomen julkisen talouden tilanteesta jatkuu vilkkaana. Julkisen talouden tasapainottamistarve ja sopeutukseen käytettävät keinot nousevat varmuudella ensi kevään eduskuntavaalien yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä ja jakolinjoista.

Uusi parlamentaarisesti neuvoteltu finanssipoliittinen laki eli ”velkajarru” antaa selkeät raamit käytävälle keskustelulle ja luo yhtenäistä tilannekuvaa kautta puoluekentän. Velkajarru edellyttää tulevalta hallitukselta alustavasti 8–11 mrd. euron tasapainotusta julkiseen talouteen – lopullinen tavoite kiinnitetään joulukuussa uusimpien talousennusteiden mukaiseksi.

Nyt nähty talouden kasvukäänne voi helpottaa urakkaa hieman, mutta Suomen julkisen talouden rahoitusongelmat ovat siinä määrin rakenteellisia, että tulevalla hallituksella on varmuudella merkittävä tasapainotustavoite edessään yksin EU:n uusien talouspolitiikan päätössääntöjenkin perusteella.

Jo haarukan alarajalla oleva 8 miljardin tasapainotus on kiistatta valtava summa, lähes 2½ prosenttia bruttokansantuotteesta. Onkin jo esitetty arvioita, ettei se ylipäänsä olisi edes mahdollinen tavoite yhdelle hallituskaudelle. Näin väitettäessä unohdetaan kuitenkin, että vastaavia ja paljon isompiakin korjausliikkeitä on tehty sekä Suomessa että verrokkimaissamme viime vuosikymmeninä.

Suomessa on 1990-luvun alun jälkeen useampikin hallitus tehnyt merkittäviä tasapainotuksia julkiseen talouteen. Kun summia suhteuttaa talouden kokoon, Lipposen I hallitus ja Kataisen hallitus tekivät kumpikin hieman suuremmatkin tasapainotukset kuin nyt puheena oleva 2½ prosenttia BKT:sta. Lama-aikana Ahon hallitus päätti moninkertaisesti suuremmista toimista – noin 40 miljardin markan tasapainotus oli suuruusluokkaa 7–8 % tuolloisesta BKT:sta.

Toisen vertailukohdan urakan suuruuteen saa Ruotsista ja Tanskasta. Niissä molemmissa tehtiin 1990-luvulla merkittävä julkisen talouden korjausliike, joka on vertailukelpoinen ja jopa suurempi kuin Suomen edessä oleva sopeutustarve. Tanska tasapainotti julkista taloutta 1990-luvulla IMF:n mukaan noin 4 prosentilla BKT:sta, ja Ruotsissa yhteenlaskettu tasapainotus ylitti peräti 10 prosenttia BKT:sta parin hallituskauden aikana.

Sekä Ruotsi ja Tanska ovatkin saaneet julkisen talouden ihailtavan vahvaan kuntoon. Maiden velkasuhde on matala ja luottoluokitus paras mahdollinen. Vahva julkistalous antaa liikkumatilaa yllättäviin kriiseihin, kuten käsillä olevaan tarpeeseen nostaa puolustusmenoja merkittävästi.

Suomen julkisen talouden näkymiä arvioitaessa on myös muistettava, että uudet finanssipoliittiset säännöt eivät suinkaan tuomitse meitä jatkuviin säästöihin ja vyönkiristyksiin. Kun julkiset menot on saatu oikaistua talouden kantokyvyn mukaiselle tasolle, jatkossa riittää normaali vastuullinen taloudenpito – sen estäminen, että menot karkaisivat kestämättömälle uralle. Mitä enemmän ja nopeammin talouden kasvupotentiaalia saadaan vahvistettua, sitä helpompaa tämä on.