EK:n lausunto hallituksen esitysluonnoksesta työaikalain ja eräiden muiden lakien muuttamiseksi
Työ- ja elinkeinoministeriö | VN/16669/2026 | 6.7.2026
EK:n lausunto Lausuntopalvelussa:
Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa. EK pitää tärkeänä esityksen tavoitetta puuttua tiukemmin työperäiseen hyväksikäyttöön. Ehdotetulla laiminlyöntimaksulla ei kuitenkaan saavutettaisi tehokkaasti haluttuja tavoitteita. Tämän vuoksi EK vastustaa esityksen toteuttamista.
Ehdotettu laiminlyöntimaksu ei kohdentuisi tehokkaasti niihin yrityksiin, joissa on ilmennyt merkittävimpiä väärinkäytöksiä. Tällaiset yritykset olisivat usein esimerkiksi ehtineet poistua maasta tai lopettaa toimintansa ennen kuin laiminlyöntimaksua olisi ehditty määrätä. Jo nykyisin kattavan seuraamusjärjestelmän laajentamisen sijasta tulisi varmistaa, että työsuojeluviranomaisella on nykyistä paremmat mahdollisuudet kohdentaa tehokasta valvontaa sinne, missä merkittävimpiä väärinkäytöksiä on tapahtunut.
EK pitää erittäin tärkeänä, että esityksellä ei rajoiteta työehtosopimusosapuolten mahdollisuuksia sopia toisin työvuoroluettelon laatimisesta. Toisinsopimisoikeuden rajoittamisella puututtaisiin perusteettomasti työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaan sekä voimassa olevien työehtosopimusten ja niiden perusteella tehtyjen paikallisten sopimusten sisältöön.
Työehtosopimukseen sidotut vastaavat nykyisin työehtosopimusmääräysten noudattamisen valvonnasta järjestäytyneessä kentässä. EK pitää yhdenmukaisuuden näkökulmasta erittäin tärkeänä, että valvontavastuu työvuoroluettelon laatimisesta on jatkossakin työehtosopimukseen sidotuilla, kuten muidenkin työehtosopimusmääräysten kohdalla. Järjestäytyneessä kentässä ei ole ilmennyt laiminlyöntejä työvuoroluettelon laatimiseen liittyen. Työehtosopimuksiin perustuvan tehokkaan valvontajärjestelmän kautta mahdolliset väärinkäytökset tulevat työehtosopimusosapuolten tietoisuuteen ja niihin puututaan, kuten esityksessä on tarkemmin kuvattu.
EK katsoo, että esitystä on välttämätöntä vähintäänkin tarkentaa seuraavilta osin. Esityksessä on määriteltävä täsmällisemmin, missä tilanteissa, ja minkä toiminnan seurauksena laiminlyöntimaksu voitaisiin määrätä. Myös laiminlyöntimaksun suhdetta muihin työsuojeluviranomaisen käytössä oleviin valvontakeinoihin ja seuraamuksiin on selkeytettävä. Kuten esityksessä on todettu, perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan laiminlyönti- ja seuraamusmaksut ovat lainvastaisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia. Perustuslakivaliokunta on todennut, että sanktioluonteisen hallinnollisen seuraamuksen määräämisessä on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä. Asiallisesti perustuslakivaliokunta on rinnastanut sanktioluonteisen hallinnollisen seuraamuksen rikosoikeudelliseen rangaistukseen. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää rangaistavan käytöksen täsmällistä määrittämistä. Sanktioluonteisten hallinnollisten seuraamusten tulee perustuslakivaliokunnan mukaan täyttää myös sanktioiden oikeasuhtaisuuteen liittyvät vaatimukset. Esitys ei tällä hetkellä kaikilta osin täytä näitä täsmällisyyden ja oikeasuhtaisuuden vaatimuksia.
Esityksessä on todettu, että työaika- ja vuosilomakirjanpidon vähäisten sisällöllisten puutteiden korjaamiseksi olisi jatkossakin käytettävissä työsuojelun valvontalain 13 §:n mukaiset ohjauskeinot, joita ovat työsuojeluviranomaisen antama toimintaohje ja kehotus. Laiminlyöntimaksu voisi yksittäistapauksellisen kokonaisharkinnan perusteella tulla kyseeseen niissä vakavimmissa tilanteissa, joissa puutteen korjaamiseksi on annettu kehotus. Esityksessä on todettava yksiselitteisesti, että laiminlyöntimaksua ei voitaisi määrätä niissä lievemmissä tilanteissa, joissa puutteen korjaamiseksi on annettu vain toimintaohje, eikä kehotusta. Oikeusministeriön seuraamussäännöksiä koskevan asiakirjan mukaan lainsäädäntöön ei tule ottaa säännöksiä voimakkaammista ohjauksen ja valvonnan keinoista kuin rikkomuksen vakavuus ja muut asiaan vaikuttavat seikat kussakin tapauksessa välttämättä edellyttävät . Laiminlyöntimaksun soveltamisala tulisi näin ollen rajata vain suurinta moitittavuutta osoittaviin tekoihin.
Esityksessä on myös todettava täsmällisemmin, että laiminlyöntimaksu voitaisiin määrätä yksittäistapauksellisen kokonaisharkinnan perusteella vain siitä samasta toiminnasta, jonka korjaamiseksi on annettu kehotus, mutta jota ei ole kehotuksesta huolimatta korjattu. Työsuojeluviranomaisen toiminnan ensisijaisena tarkoituksena on valvonnan, neuvonnan ja ohjeistuksen keinoin saada puutteellinen toiminta korjattua. Kevyempien ohjauskeinojen tulisi siten aina olla ensisijaisia sanktioluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin nähden. On myös huomioitava, että rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä on jatkossakin käytössä kaikista vakavampien laiminlyöntien varalta.
Esityksen mukaan ns. kaksoisrangaistavuuden kielto estää laiminlyöntimaksun ja rikosoikeudellisen seuraamuksen määräämisen samassa asiassa. Sen sijaan laiminlyöntimaksun ja työsuojeluviranomaisen käytössä olevan uhkasakon välinen suhde jää esityksessä epäselväksi. Esityksessä on todettu, että niissä tilanteissa, joissa laiminlyöntimaksu olisi päätetty määrätä, voitaisiin sen määrää harkittaessa ottaa huomioon myös muut samaan laiminlyöntiin liittyvät viranomaisseuraamukset siltä osin kuin niillä on merkitystä seuraamuksen oikeasuhtaisuuden arvioinnissa. Jos työnantaja on saman laiminlyönnin johdosta tuomittu maksamaan huomattavan uhkasakon, voitaisiin tämä ottaa huomioon laiminlyöntimaksun määrää alentavana seikkana kokonaisarvioinnissa. EK kiinnittää huomiota siihen, että laiminlyöntimaksun ja uhkasakon välisen suhteen arviointi ei ole olennaista ainoastaan oikeasuhtaisuuden näkökulmasta, vaan arvioinnissa on otettava huomioon myös kaksoisrangaistavuuden kielto.
Kuten esityksessä on todettu, Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS) sitoo Suomea kansainvälisenä ihmisoikeusvelvoitteena. EIS:n 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa määrätään kaksoisrangaistavuuden kiellosta (ne bis in idem), joka tarkoittaa, että ketään ei saa panna syytteeseen tai rangaista rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä kiellon soveltamisala ei rajoitu vain varsinaisiin rikosoikeudellista rangaistusta koskeviin tuomioihin, vaan se ulottuu myös erilaisiin rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin. Niin ikään perustuslakivaliokunta on korostanut, että jos hallinnollinen seuraamus on rangaistusluonteinen, on sitä pidettävä rikosoikeudellisena seuraamuksena kaksoisrangaistavuuden kieltoa arvioitaessa. Nyt ehdotettu laiminlyöntimaksu on tällainen rangaistusluonteinen hallinnollinen seuraamus. Myös uhkasakossa on rangaistusluonteisen hallinnollisen seuraamuksen piirteitä. Se voidaan määrätä sanktiona silloin, jos työnantaja ei ole korjannut laiminlyöntiin johtanutta virheellistä toimintaa velvoitteesta huolimatta.
Kaksoisrangaistavuuden kielto huomioon ottaen, EK katsoo, että esitystä tulisi muuttaa siten, ettei laiminlyöntimaksua ja uhkasakkoa voitaisi määrätä samasta laiminlyönnistä. Esitystä tulisi vähintäänkin täsmentää siten, että uhkasakon olisi aina oltava ensisijainen seuraamus laiminlyöntimaksuun nähden. Lisäksi, jos uhkasakko on määrätty, tulisi se aina ottaa huomioon laiminlyöntimaksun määrää arvioitaessa. Tämän hetkisen esitysluonnoksen mukaan uhkasakko voisi olla peruste alentaa laiminlyöntimaksua vain silloin, kun se on ollut suuruudeltaan huomattava.
Lopuksi toteamme vielä, että pidämme ehdotettua laiminlyöntimaksun enimmäismäärää, 10 000 euroa ja useammasta teosta yhteensä 15 000 euroa, yhdenmukaisena ja vertailukelpoisena muihin vastaavan kaltaisiin laiminlyönti- tai seuraamusmaksuihin nähden. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että laiminlyönti- tai seuraamusmaksujen suuruuden lisäksi myös niiden perusteiden ja edellytysten, joiden nojalla maksu voitaisiin määrätä, tulisi lähtökohtaisesti määräytyä yhdenmukaisesti eri esitysten kohdalla. Tällä hetkellä vaihtelua on eri esitysten ja lainsäädäntöjen välillä. Seuraamusjärjestelmän selkeyden näkökulmasta kiinnitämme huomiota myös siihen, että esitysluonnoksessa ei ole lainkaan arvioitu, voitaisiinko olemassa olevaa kattavaa seuraamusjärjestelmää keventää joiltain osin. Näkemyksemme mukaan uusia seuraamuksia harkittaessa tulisi aina arvioida, ovatko kaikki olemassa olevat seuraamukset tarpeellisia ja tehokkaita, ja muodostuuko seuraamusjärjestelmä kokonaisuudessaan oikeasuhtaiseksi.