Hallituksen esitysluonnos tietoyhteiskuntakaareksi (EK-2013-116)

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt Elinkeinoelämän keskusliitolta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi Eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi. Elinkeinoelämän keskusliitto EK esittää luonnoksesta lausuntonaan seuraavaa.

Yleistä

Tietoyhteiskuntakaaren tarkoituksena on hallitusohjelman kirjauksen mukaisesti poistaa sähköistä viestintää koskevan lainsäädännön päällekkäisyydet sekä selkeyttää, ajanmukaistaa ja parantaa sääntelyä. Tarkoituksena on edistää positiivisia tietoyhteiskuntavaikutuksia, sähköisen viestinnän palvelujen tarjontaa, viestintäteknologian kehitystä ja innovaatioita.

Luonnos hallituksen esitykseksi on kuitenkin muuttunut alkuperäisestä pääasiallisesta tarkoituksestaan. Luonnoksen mukainen sääntely on tuomassa monin osin lisävelvoitteita, hallinnollista taakkaa ja lisäkustannuksia alan toimijoille.

Suomessa on EU-mittakaavassa saatavilla kattavat, monipuoliset ja hyvät sähköiset viestintäpalvelut edulliseen hintaan. Viestintäpalvelujen käytön määrä, niin sähköisessä median kuin teleoperaattoreiden, on koko ajan kasvamassa, mutta alan toimijoiden liikevaihto ei ole juurikaan kasvanut ja monien perinteisten ansaintalähteiden liikevaihto on laskussa. Toisaalta asiakkaat, kuluttajat, yritykset ja julkinen hallinto haluavat uusia, parempia palveluja, nopeampia yhteyksiä ja lisääntyvää langattomuutta kilpailukykyiseen hintaan.

Tässä kehitystilanteessa ei ole perusteltua, että alan toimijoita koskevaa sääntelyä tiukennetaan ja lisätään viranomaisvalvontaa samalla lisäämällä viranomaisresursseja. Alan toimijoiden lisääntyvät kustannukset katetaan aina viime kädessä asiakkailta, kuluttajilta, yrityksiltä, julkiselta hallinnolta ja muilta yhteisöiltä perittävinä korkeampina asiakashintoina. Luonnoksen mukainen sääntely on tuomassa lisävelvoitteita myös viestinnän välittäjille, mm. yhteisötilaajille. Monet alan toimijat ovat esittäneet yksityiskohtaisemmissa lausunnoissaan huomioita näistä ongelmakohdista.

Sääntelymuutoksilla on kielteinen vaikutus alan toimijoiden mahdollisuuksiin tehdä kehitysinvestointeja viestintäverkkoihin ja -palveluihin. Kansallisesti on linjattu mm. korkeita tavoitteita nopean laajakaistan edistämiseksi, mutta kehitys laahaa jäljessä tavoitteista. Liikkuvan laajakaistan tarjonta on lisääntynyt merkittävästi ja dataliikenteen määrä kasvaa huimaa vauhtia nettikäytön siirtyessä enenevässä määrin kiinteästä langattomaan. Myös televisio-ohjelmien välitykselle kattavasti laajakaistan kautta on selvää kysyntää.

Alan toimijoiden sääntely-ympäristössä tulee ottaa huomioon myös EU- ja globaali ulottuvuus. Suomalaisten yritysten toimintaympäristön tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyinen ja meillä tulee välttää kansallista erityissääntelyä.

Lisääntynyt alan toimijoiden kilpailu ja EU:n sähköisen viestinnän sääntelyn yleinen tavoite ennakkosääntelyn vähentämisestä markkinoiden kehittyessä ei valitettavasti näy luonnoksesta.

EK haluaa olla aktiivisesti mukana tietoyhteiskuntakaaren jatkovalmistelussa lausuntokierroksen jälkeen.

Yksityiskohtaisia kommentteja

Lain soveltamisala tulisi sääntelyn myötä mahdollisesti laajenemaan mm. määritelmiin tehtävien muutosten vuoksi. EK:n käsityksen mukaan olisi tehtävä rajaus, että kaikkia mahdollisia viestinnän välittäjiä ei uloteta lainsäädännön velvoitteiden piiriin. Viestinnän välittäjänä voi toimia nykyisessä nettimaailmassa mikä tahansa taho, myös luonnollinen henkilö.

Viestintävirastolle esitetyt valtuudet ovat monin osin liian laajoja, eivät ole perustuslain edellyttämällä tavalla riittävän täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Viestintävirastolle esitettyjä uusia hinnoittelun sääntelykeinoja on arvioitava kriittisesti mm. perustuslain mukaisen omaisuuden suojan kannalta. Luonnoksen ehdotuksia on muutettava siten, että ne vastaavat eduskunnan perustuslakivaliokunnan vakiintunutta tulkintakäytäntöä valtuutusten tarkkarajaisuudesta ja omaisuuden suojasta.

Taajuuksien huutokauppamenettelyä ei tule soveltaa nyt käytössä olevilla matkaviestintaajuuksilla. EK haluaa muistuttaa, että hallituksen vuoden 2012 maaliskuussa tekemässä taajuuspoliittisessa periaatepäätöksessä painotetaan, että huutokauppamenettelyä voidaan soveltaa erityisesti uusille taajuusalueille.

Huutokauppamenettelystä tulisi säätää tietoyhteiskuntakaaressa vain yleisellä tasolla. Taajuushuutokaupalla puututaan niin merkittävästi yritysten oikeuksien ja velvollisuuksien perusteisiin, että huutokaupan ehdoista olisi säädettävä perustuslain mukaisesti lain tasolla eli tässä tapauksessa erikseen säädettävällä lailla.

EK kannattaa yleistä tavoitetta keventää toimilupaehtojen myöntämismenettelyä.

Valtioneuvostolle ei tule antaa 16 §:n yksipuolista oikeutta muuttaa verkkotoimiluvan ehtoja.

EK ehdottaa, että 116 §:n ensimmäisen momentin viimeistä virkettä muutettaisiin. Tilaajalla ei tulisi olla oikeutta purkaa määräaikaista viestintäpalvelusopimusta, mikäli sopimusehtojen muutos johtuu lainsäädännön muutoksesta tai viranomaisen päätöksestä tai määräyksestä.

EK ehdottaa, että 128 §:ään ehdotettua teleyrityksen, palveluntarjoajan ja myyjän yhteisvastuuta arvioidaan vielä uudestaan. Teleyrityksen laskuttama palvelu voi monissa tapauksissa perustua teleyritysten väliseen yhteenliittämissopimukseen, jolloin laskuttavalla teleyrityksellä ei ole sopimussuhdetta palvelua loppuasiakkaalle tarjoavan yrityksen kanssa. Ehdotukselle ei löydy perustetta EU-sääntelystä.

EK ehdottaa, että luonnoksen 142 §:ää muutetaan siten, että viestinnän välittäjä voisi käsitellä välitystietoja toisen momentin edellytyksellä palvelunsa kehittämistä varten, ei pelkästään teknistä kehittämistä varten.

EK kannattaa ehdotusta, jonka mukaan viestintäverkon laitteiden sijoittamisoikeutta laajennetaan 220 §:n mukaisesti koskemaan myös langattomien verkkojen laitteita.

Luonnoksen 237 §:n mukaista teleyrityksen tilaajaan kohdistuvaa ohjeistusoikeutta tulisi harkita uudelleen. Mahdollisten verkkoon liittymiseen liittyvien, tietoturvaa koskevien teleyritysten ohjeiden tulisi perustua Viestintäviraston ohjeistukseen.

EK ehdottaa, että 263 §:n termi tietoturva korvataan termillä haitta. Lähtökohtaisesti pykälän tavoitteena tulisi olla turvata viestintäverkko laajemminkin erilaisilta verkon toimintaa häiritseviltä ja estäviltä haitoilta sekä väärinkäytöksiltä.

Luonnoksen 274 §:ssä velvoitetaan, että kriittinen viestintäjärjestelmä, sen ohjaus, ylläpito ja hallinta ovat Suomessa tai nämä tulee olla viipymättä palautettavissa Suomeen. Pykälän perusteluissa viitataan yleispalveludirektiivin 23 artiklaan, mutta siitä ei ole johdettavissa minkäänlaista perustelua näiden järjestelmien sijainnin rajaamiseksi vain Suomeen. Direktiivi on täysharmonisoiva eli tele- ja sähköisen median yrityksille ei saa kansallisessa lainsäädännössä asettaa direktiiviä pidemmälle meneviä velvoitteita. Tällaisten velvoitteiden asettaminen olisi EU-oikeuden vastaista.

Viranomaismaksut, mm. markkinaehtoinen taajuusmaksu ja tietoyhteiskuntamaksu, tulee pitää kohtuullisella tasolla.

Nykyisin voimassa oleva viranomaisten avustamisesta aiheutuvien kustannusten korvausmenettely tulee säilyttää. Ei ole esitetty perusteluja alan toimijoiden kustannusvastuulle.

Käsittelyoikeus väärinkäyttötapauksissa

EK vastustaa luonnoksen ehdotusta, jonka mukaan voimassa olevan sähköisen viestinnän tietosuojalain 13 a – 13 k -pykälät kumottaisiin. Tältä osin EK viittaa SAK:n ja STTK:n lausunnoissa esitettyihin perusteluihin.

Jo ennen ns. Lex Nokiaa sähköisen viestinnän tietosuojalaissa oli pykälä, joka antoi työnantajalle oikeuden tutkia työntekijän sähköpostitietoja, jos oli aihetta epäillä väärinkäytöksiä (SVTSL 516/2004 13 §). Lainkohta oli kuitenkin hyvin tulkinnanvarainen. Työnantajan oikeuksia ei ollut määritelty tyhjentävästi eikä kovinkaan tarkasti. Erityisiä menettelysäännöksiä, kuten ilmoitusvelvollisuutta tietosuojavaltuutetulle, ei ollut.

Pykälän sisällöstä vallitsi erilaisia tulkintoja. Sanamuodon perusteella oli selvää, että työnantaja sai tutkia sähköpostitietoja, jos väärinkäytöksiä oli syytä epäillä. Tulkinnanvaraista oli, mitkä kaikki väärinkäytökset antoivat oikeuden sähköpostin tutkimiseen. Työnantajapuolella katsottiin esimerkiksi, että yrityssalaisuuksien suojaaminen antoi siihen oikeuden. Tilanne oli kestämätön, ja käytännöt vaihtelivat. Työpaikoilla oli ajauduttu pattitilanteeseen. Niin sanotut Lex Nokia -pykälät otettiin monta vuotta kestäneen kolmikantaisen valmisteluprosessin pohjalta sähköisen viestinnän tietosuojalakiin tämän pattitilanteen purkamiseksi.

Ajatuksena oli, että väärinkäytöstilanteet ja työnantajan oikeudet määriteltiin huomattavasti täsmällisemmin kuin aikaisemmassa laissa. Työntekijän oikeuksien turvaamiseksi lakiin otettiin tarkat menettelysäännökset. Työnantajan pitää muun muassa ilmoittaa toimistaan luottamushenkilöille ja tietosuojavaltuutetulle.

Ministeriö esittää nyt, että nämä väärinkäytössäännökset kumottaisiin. Niihin liittyvät menettelysäännökset kumottaisiin niin ikään. Uuteen tietoyhteiskuntakaareen otettaisiin niiden tilalle suunnilleen saman sisältöinen väärinkäyttöpykälä kuin sähköisen viestinnän tietosuojalaissa oli aikaisemmin.

Myös tietoyhteiskuntakaari antaisi siis työnantajalle oikeuden työntekijän sähköpostitietojen tutkimiseen, milloin on syytä epäillä väärinkäytöksiä. Ehdotettu lainmuutos ei poistaisi työnantajan oikeuksia. Oikeudellisena perustana olisi kuitenkin sama epämääräinen ja tulkinnanvarainen pykälä, jota sovellettiin ennen ns. Lex Nokiaa. Sen tulkinta jäisi pitkälti työpaikoille.

Lex Nokia ei ole ehkä vielä kaikilta osin toiminut odotetulla tavalla, mutta vanhoihin pykäliin palaaminen ei ole kenenkään eduksi. Nykyisille säännöksille ei ole tällä hetkellä kilpailukykyistä vaihtoehtoa. Hallitusohjelman mukaan työelämän kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, mitä nyt ei ole tehty.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Kilpailukyky ja kasvu

Leena Mörttinen
Johtaja