Lausunto mietinnöstä tutkimuslaitokset ja tutkimusrahoitus – ehdotus kokonaisuudistukseksi (EK-2012-368)

Elinkeinoelämän keskusliitto EK kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää lausuntonaan seuraavaa.

Valtion tutkimuslaitosten ja sektoritutkimuskentän uudistamiseksi on tehty lukuisia selvityksiä, arviointeja ja periaatepäätöksiä vuosien 2004–2011 aikana. Nämä selvitykset ja periaatepäätökset eivät ole johtaneet toistaiseksi merkittäviin uudistuksiin. Muita tutkimusjärjestelmän osia on uudistettu tai ollaan uudistamassa parhaillaan (yliopistot ja ammattikorkeakoulut), jotta ne vastaisivat paremmin nykyisen toimintaympäristön tarpeisiin. Ei voida ajatella, että yksi keskeinen osa tutkimusjärjestelmää, valtion tutkimuslaitokset, jäisivät muutosten ulkopuolelle.

Keskeisenä ongelmana voidaan pitää ministeriöiden välisen yhteistyön puutteellisuutta, sekä ministeriöiden ja tutkimuslaitosten haluttomuutta lähteä uudistamaan rakenteita ja rahoitusmallia yhteiskunnan muuttuvien tarpeiden mukaisesti. Yhteistyötä on pyritty tiivistämään vuonna 2007 perustetulla sektoritutkimuksen neuvottelukunnalla, jolla ei kuitenkaan saatu aikaan riittävää koordinaatiota hallinnonalojen välille. Neuvottelukunta lakkautettiin vuonna 2011. Myöskään hallinnonalojen väliset tutkimusyhteenliittymät eivät ole riittäneet ratkaisemaan rakenteellisen uudistamisen tarpeita.

EK katsoo, että valtion tutkimuslaitosjärjestelmää koskevat konkreettiset muutokset on toimeenpantava jo tämän hallituskauden aikana ja kokonaisuudistus olisi toteutettava vuosina 2014–2016 pääosin hallituksen iltakoulussa 10.10.2012 tehdyn linjauksen mukaisesti. Päällekkäisyydet on poistettava ja työnjakoa ja yhteistyötä on lisättävä tutkimuksen vaikuttavuuden parantamiseksi. Tutkimuslaitosten perusrahoitusta on myös ohjattava enemmän kilpailulle ja sektorirajat ylittävälle yhteistyölle. Tutkimuslaitosten tulee tuottaa myös elinkeinoelämän kannalta relevanttia tietoa liiketoiminnan ja teknologioiden kehittämisen tueksi ja laitosten tulee huomioida elinkeinoelämän ja Suomen kilpailukyvyn kehittämisen näkökulmat tutkimustoiminnassaan.

Laitosten rakenteellinen uudistaminen

Mietinnössä ehdotetaan, että vuonna 2014 valtion tutkimuslaitokset fuusioidaan viideksi kokonaisuudeksi: Ympäristön tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Ilmatieteen laitos, Suomen ympäristökeskus); Paikkatiedon tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Geodeettinen laitos, osia maanmittauslaitoksesta, Suomen ympäristökeskuksesta sekä puolustusvoimista); Moniteknologiseksi tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Teknologian tutkimuskeskus VTT, Geologian tutkimuskeskus ja Mittatekniikan keskus); Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, Metsäntutkimuslaitos ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos); sekä Terveyden ja hyvinvoinnin tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi (Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos).

Lisäksi Helsingin yliopistoon esitetään fuusioitavaksi Kuluttajatutkimuskeskus sekä Oikeuspoliittinen tutkimuskeskus. Itsenäisinä laitoksina säilyisivät Elintarviketurvallisuusvirasto, Kotimaisten kielten keskus, Säteilyturvakeskus sekä Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.

Rakenteet tähdättävä voimavarojen yhdistämiseen ja säästöihin

EK pitää laitoskentän rakenteellista uudistumista fuusioiden kautta tärkeänä. Laitosten rakenteellisissa fuusioissa keskeinen tavoite tulisi olla osaamisten yhdistäminen ja täydentäminen yli organisaatiorajojen, sekä tutkimustoiminnan vaikuttavuuden parantaminen. Erityisen kannatettavaa myös on, että fuusiot johtavat yhteisten tutkimusinfrastruktuurien rakentamiseen ja ylläpitoon. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sellaisen ohjaus- ja hallintomallin käyttöönottoa, jolla voidaan varmistaa tutkimuslaitosten johdon sitoutuminen tavoitteisiin ja muutoksen onnistuneeseen läpivientiin.

EK myös katsoo, että fuusiot tulisivat johtaa hallinnollisten kustannusten säästämiseen ja toiminnan taloudelliseen tehostamiseen. Ilman selkeitä hallinnollisten kulujen säästötavoitteita fuusiot voivat pahimmassa tapauksessa johtaa kustannusten lisäykseen. Fuusioista saatavia säästötavoitteita ei tule heikentää esimerkiksi henkilöstön irtisanomista koskevien tarpeettoman pitkien suoja-aikojen avulla. On myös tärkeää, että tutkimuslaitoksiin kohdistettavat resurssit suunnataan ensisijaisesti tutkimuslaitosten varsinaiseen toimintaan, eli laadukkaaseen tutkimukseen ja asiantuntijatyöhön.

Fuusiot täytyy toteuttaa huolellisesti mutta määrätietoisesti. Laitosten toiminta- ja organisaatiokulttuurien eroavaisuudet sekä eri osaamisalojen ominaispiirteet tulee huomioida riittävästi uudistuksessa. Kilpaillun tutkimusrahoituksen osuuden lisääntyessä laitosten kokonaisrahoituksessa, tulee laitosten toimintamalleja uudistaa kilpaillun rahoituksen hakemiseen. Tavoitteena tulee olla kansainvälisesti huipputasoinen tutkimus sekä tutkimuksen hyödyllisyys ja vaikuttavuus kansantalouden kasvun ja hyvinvoinnin edistämisessä. On kuitenkin myös tiedostettava että kansallisen rahoituksen niukkuus ja samankaltaiset prosessit muissa EU-maissa tulevat lisäämään kansainvälisen tutkimusrahoituksen, erityisesti EU:n tutkimusrahoituksen, kysyntää ja näin ollen todennäköisesti kiristämään suomalaistenkin tutkimuslaitosten rahoitusta. Osaltaan jo tämän tähden on tärkeää, että suoralla budjettirahoituksella rahoitettavaan strategiseen tutkimukseen jää resursseja käytettäväksi. Fuusiot antavat myös tähän paremmat mahdollisuudet jatkossa.

EK pitää myös tärkeänä, että elinkeinoelämän kannalta keskeisten tutkimusalueiden, kuten esimerkiksi työterveyden ja teknologian ja innovaatioiden kehittämisen osalta fuusiot eivät saa johtaa näiden tutkimusalueiden heikentymiseen uusissa laitoksissa. Toiminnan relevanssi yritysten kehittämiselle ja työelämälle tulee huomioida ja sille tulee antaa riittävästi painoarvoa fuusioita toimeenpantaessa.

Tutkimuslaitosten monipuolisiin rooleihin selkeyttä

Mietinnössä on käsitelty varsin ohuesti tutkimuslaitosten rooleja ja tehtäviä sekä niiden eroja. Asiantuntija- ja viranomaistehtävien määrä suhteessa tutkimustoimintaan, sekä ulkopuolisen kilpaillun rahoituksen ja tilaustutkimuksen osuus tutkimusbudjetista vaihtelevat merkittävästi laitoksittain. Tutkimuslaitokset osallistuvat myös merkittävällä tavalla tieteellisen perustutkimuksen tuottamiseen, jonka voidaan katsoa kuuluvan yliopistoille. Sektoritutkimuksen neuvottelukunnan raportin (2010) mukaan tutkimuslaitokset tuottavat 17 prosenttia Suomen tieteellisistä julkaisuista. Tutkimuslaitoksissa tuotetaan vertaisarvioituja tieteellisiä julkaisuja satoja kappaleita vuosittain.

Kattavan kokonaisuudistuksen toteuttamiseksi tutkimuslaitosten tehtävänjakoa toisaalta niitä ohjaavien ministeriöiden ja hallinnonalan virastojen, sekä toisaalta yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja yksityisten toimijoiden välillä pitäisi tarkastella syvällisemmin rakenteellisen uudistamisen toimeenpanossa. Tieteellisen perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen työnjakoa sekä tutkimustehtävien siirtoa tutkimuslaitosten ja yliopistojen välillä tulisi tarkastella laajemmin tutkimusjärjestelmän selkeyttämiseksi. Myös ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja tutkimusinfrastruktuuria tulisi tarkastella tässä yhteydessä.

Osa tutkimuslaitoksista osallistuu tarjouskilpailuihin, joissa ne kilpailevat yksityisten palveluntarjoajien kanssa. EK näkee tämän markkinahäiriöitä tuottavana ongelmana. Tutkimuslaitosten hinnoittelu ei ole välttämättä todellisiin kustannuksiin perustuvaa, eikä valtion laitosten tulisi kilpailla markkinoilla, joissa löytyy riittävää ja asiantuntevaa yksityistä palveluntarjontaa. Konsultointiliiketoiminta on perusteltua niissä tapauksissa, joissa laitoksista löytyy sellaista osaamista, jota tutkimuksen tilaaja ei kykene saamaan yksityisiltä markkinoilta. Tutkimuslaitosten vahvasti yksityisillä markkinoilla kilpaileva konsultointiliiketoiminta tulee toimia valtion budjettirahoituksen ulkopuolella.

Tilaajaperusteisen tutkimuksen malli

Kilpailu tutkimusrahoituksesta laitosten kesken mahdollistaa tutkimuksen suuntaamista relevantteihin aiheisiin. Se lisää myös tutkimuksen kysyntälähtöisyyttä. Tarvetta on myös mahdollistaa paremmin hallinnon- ja sektorirajat ylittävien tutkimushankkeiden syntyminen rahoituksen avulla. Tutkimustarpeita kartoittaessa tulisi myös elinkeinoelämän ja yritysten tarpeet huomioida riittävästi.

Mietinnössä esitetään, että valtioneuvoston ja sen ministeriöiden käytettäväksi kootaan rahoitusta valtion tutkimuslaitoksista asteittain vuosina 2014-2016 siten, että valtioneuvoston tietotarpeiden tutkimukseen olisi vuosittain käytettävissä 30 miljoonaa euroa sitomattomia tutkimusvaroja. Lisäksi ehdotetaan valtioneuvoston yhteisen tilaajaryhmän perustamista sekä hallitusohjelmakauden mittaisen tutkimussuunnitelman tekemistä.

EK pitää ehdotettua tilaajaperusteisen tutkimuksen mallia hyvänä. Näiden tutkimusvarojen käytössä pitää parhaimmalla tavalla kohdata valtioneuvoston tutkimustarpeet ja paras saatavilla oleva osaaminen. Siten tutkimuksen tuottajaksi tai tutkimuskonsortion osaksi voisivat valikoitua myös muutkin kuin valtion tutkimuslaitokset, mukaan lukien yksityiset palveluntuottajat. Kilpaillun rahoituksen osuus tilaajaperusteisen tutkimuksen mallissa voisi olla esitettyä isompi.

EK pitää kannatettavana myös mietinnössä olevaa ehdotusta koota ministeriöiden eri talousarviomomenteille pirstaloitunutta tutkimus- ja kehittämisrahoitusta yhdelle tai muutamalle talousarviomomentille. Tällä vahvistetaan rahoituksen läpinäkyvyyttä ja ministeriöiden strategisempaa otetta oman hallinnonalansa kannalta tärkeiden tutkimusteemojen rahoittamiseen.

Strategisesti suunnattu tutkimus

Mietinnössä ehdotetaan tieteellisen tutkimuksen ja innovaatioiden rahoitusvälineiden rinnalle perustettavaksi kolmas kilpaillun rahoituksen pilari, strategisesti suunnattu tutkimus. Strategisen tutkimuksen rahoitusvälineeseen ehdotetaan koottavaksi vuoteen 2016 mennessä 200 miljoonan euron rahoitus tutkimuslaitosten tutkimusmäärärahoista (120 miljoonaa euroa), Suomen Akatemian tutkimusrahoituksesta (20 miljoonaa euroa) sekä Tekesin tutkimus- ja innovaatiorahoituksesta (60 miljoonaa euroa). Tarkoituksena on tämän instrumentin kautta rahoittaa ongelmakeskeistä tutkimusta, jolla haetaan ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnallisiin haasteisiin.

EK suhtautuu erittäin varauksellisesti ehdotettuun strategisen tutkimuksen rahoitusvälineeseen. Uuden strategisen tutkimuksen rahoituspilarin perustaminen Suomen Akatemian yhteyteen ei selkeytä tutkimusjärjestelmän kokonaisuutta, vaan päinvastoin monimutkaistaa sitä.

EK myös näkee, että nykyisessä tilanteessa jossa tutkimus- ja kehittämispanostukset ovat vähentymässä niin valtion kuin yritystenkin toimesta, ei Tekesin rahoitusta tulisi suunnata enempää yhteiskuntapoliittiseen tutkimukseen ehdotetun instrumentin kautta. Tekesin julkisessa yhteisrahoitteisessa tutkimuksessa on vahvasti mukana yritykset, yritysten osarahoitus ja yhteistyö, jota elinkeinoelämä pitää tärkeänä lähtökohtana Suomen kilpailukyvyn kehittymisen näkökulmasta. Tekesin yhteisrahoitteisen tutkimuksen kautta valtion tutkimuslaitokset, etunenässä VTT, osallistuvat vahvasti myös yritysyhteistyöhön, johon pitää olla jatkossakin riittävästi varoja käytössä.

Tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyön syventäminen

Mietinnössä ehdotetaan tutkimuslaitosten ja yliopistojen yhteistyön syventämiseksi sopimusperustaisten yhteenliittymien perustamista, jotka johtavat aitojen osaamisen keskittymien syntymiseen sekä mahdollisesti asteittain yhteisen organisaation syntyyn. Yhteenliittymillä tulisi olla yhteistä tutkimusinfrastruktuuria sekä tiivistä yhteistyötä tutkimuksen ja opetuksen välillä.

EK kannattaa vahvempien osaamisen keskittymien rakentamista ja yhteistyömallien kehittämistä tutkimuslaitosten ja yliopistojen välille. Joustava osaamisen siirto sekä tutkimusinfrastruktuurin jakaminen tutkimuslaitosten ja yliopistojen välillä on tärkeää. Myös ammattikorkeakouluja tulisi tarkastella osana keskittymiä.

Samalla kun tutkimuslaitosten ja yliopistojen työnjako tieteellisen perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen välillä kaipaa selkeyttämistä, niin tulee huolehtia myös soveltavaa tutkimusta tekevien tutkijoiden ja asiantuntijoiden tieteellisten kompetenssien ylläpidosta ja kehittymisestä. Esimerkiksi henkilöstönvaihto tutkimuslaitosten ja yliopistojen välillä sekä tutkimuslaitosten tutkijoiden mahdollisuudet jatko-opintoihin tulisi olla helpompaa. Samalla osaamisen keskittymien tulisi pohtia tutkimuspalvelutarjontaansa monipuolisemmin julkisten ja elinkeinoelämän tarpeiden pohjalta.

EK haluaa kiinnittää huomiota siihen, että ”osaamisen keskittymiä” hahmoteltaessa otettaisiin huomioon niiden rajapinnat jo olemassa olevien keskittymien, kuten Strategisen huippuosaamisen keskittymien ja valmisteilla olevien innovaatiokeskittymien (INKA-ohjelma) osalta. Terminologiaan ja asemoitumiseen pitää kiinnittää huomiota, eikä tule luoda liian montaa tai monentyyppistä, pahimmassa tapauksessa keskenään kilpailevaa, keskittymää tutkimus- ja innovaatiojärjestelmäämme. Alueellisesti tutkimuslaitosten ja yliopistojen osaaminen tulisi kytkeä osaksi INKA-ohjelman innovaatiokeskittymiä ja niitä koskevaan neuvottelumenettelyyn.

Kunnioittavasti

Elinkeinoelämän keskusliitto EK
Kilpailukyky ja kasvu

Leena Mörttinen
Johtaja