Blogissa: Kreikkalaisessa draamassa ratkaisun hetket

Koko Bryssel pidättää henkeään ja odottaa euroryhmän ratkaisevaa kokousta torstaina. Sen aattona tunnelmat ovat epäuskoisen turhautuneet, kirjoittaa Janica YliKarjula EK:n Brysselin toimistosta.

Janica Ylikarjula luotsaa EK:n Brysselin toimistoa

Suuri epäusko, pettymys ja väsymys ovat ehkä parhaita sanoja kuvaamaan Kreikan tilanteeseen liittyviä tuntemuksia Brysselissä. Kuinka tässä näin pääsi käymään, kun vielä hetki sitten Kreikan talous oli kirinyt hyvään kasvusuuntaan, uusia työpaikkoja syntyi ja investoinnit kasvoivat? Kriisi oli toki jättänyt jälkeensä korkeat työttömyysluvut ja inhimillistä kärsimystä. Rakenteellisten uudistusten tekeminen oli edelleen hankalaa.

Harva osasi odottaa, kuinka merkittävästi tilanne tulisi muuttumaan vasemmistolaisen Syrizan astuessa valtaan tämän vuoden tammikuussa.

Euromaiden ja kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n antaman toisen velkaohjelman mukaista viimeistä lainaerää ei ole vielä maksettu Kreikalle, sillä maa ei ole tehnyt ohjelman edellyttämiä eläkejärjestelmän, työmarkkinoiden ja verotuksen uudistuksia eikä se ole sitoutunut tiukkaan budjettikuriin. Kreikan uusi hallitus on jopa perunut joitakin jo sovittuja uudistuksia.

Neuvotteluiden käynnistyminen kesti kauan, koska kreikkalaiset eivät olleet valmistautuneet teknisiin keskusteluihin. Samalla tilanne Kreikassa on heikentynyt päivä päivältä.

Kreikan hallitus on korostanut, ettei ratkaisu voi löytyä ainoastaan talouskurista ja rakenteellisista uudistuksista vaan se on edellyttänyt maalle myös velkajärjestelyä ja investointipakettia.

Aika on käymässä vähiin. Velkaohjelman määräaika on kesäkuun lopussa. Samaan aikaan Kreikan pitää lyhentää IMF:ltä saamiaan lainoja 1,5 miljardilla eurolla. Jos tämä ei onnistu, on seurauksena maksukyvyttömyys.

Kreikkalaisista 80 % haluaa maan pysyvän eurossa ja 51 % on ollut sitä mieltä, että hallituksen pitäisi jo suostua velkojien tekemiin ehdotuksiin. Syriza on kuitenkin halunnut pitää kiinni epärealistisista vaalilupauksistaan ja paine tähän suuntaan on puolueen sisällä kova.

Kreikan hallituksen kielenkäyttö ollut jotakin sellaista, johon EU-ympyröissä ei ole totuttu. Pääministeri Tsipraksen mukaan EU:n ja IMF:n viimeisin ehdotus oli absurdi, sen ehdot olivat lähes nöyryyttäviä ja niiden tavoitteena oli terrorisoida Kreikan hallitusta. Valtiovarainministeri Varoufakis on kovasanaisesti kritisoinut velkojia siitä, etteivät ne ole valmiita tekemään myönnytyksiä vaan ovat muuttaneet käynnissä olevat neuvottelut sodaksi.

Välillä taas samat herrat ja velkojat ovat todenneet, että neuvottelut ovat olleet erittäin hyödyllisiä, niitä on käyty ystävällisissä merkeissä ja että neuvotteluja pitää jatkossa tiivistää. Ei ole tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Koko Bryssel odottaa nyt torstaina pidettävää euroryhmän kokousta, joka tullee viitoittamaan Kreikan tulevaisuutta johonkin näistä vaihtoehdoista:

1) Kreikka sitoutuu yhdessä sovittuihin uudistuksiin, se saa maksamattoman lainaerän ja pystyy siten selviämään IMF:n lainanlyhennyksistä kuun lopussa.

2) Neuvotteluille annetaan lisäaikaa.

3) Sopua ei saavuteta ja Kreikka ajautuu maksukyvyttömyyteen.

Viimeinen vaihtoehto ei olisi enää samanlainen uhka euroalueen olemassaololle kuin talouskriisin ollessa pahimmillaan. Sillä olisi kuitenkin euromaihin kielteisiä talousvaikutuksia ja on vaikea kuvitella, että Euroopassa mitään maata jätettäisiin oman onnensa nojaan. Eurooppalaiset päättäjät ovatkin sinnikkäästi pysyneet neuvottelupöydässä.

Jos Kreikka suostuu rakenneuudistuksiin, ratkaisu voisi löytyä velkojen takaisinmaksuaikojen pidentämisestä. Toisaalta Kreikalle tarjottavat mahdolliset joustot antaisivat huonon viestin mm. niiden maiden kansalaisille, jotka ovat tiukasti noudattaneet omia velkaohjelmiaan ja niihin kuuluvia ikäviäkin uudistuksia. Kreikan velkaleikkauksille on erittäin vaikeaa saada hyväksyntää euromailta.

Mikä näistä vaihtoehdoista on todennäköisin? Se nähdään lähipäivinä. Kreikkalaisen draaman ratkaisevat hetket ovat käsillä.