Elina Sonninen: EU:n vastuullisuussääntely muutoksessa – vaikutuksia luvassa myös pk-sektorille
EU:n Green Omnibus -aloitteen tavoitteena on karsia yritysten tarpeetonta hallintokuormaa. Tavoite on perusteltu, sillä yritysten olisi tärkeää voida keskittyä vastuullisuutta koskeviin tekoihin byrokratian sijaan. Sääntelyuudistuksen lopputulosta on kuitenkin vielä vaikea ennakoida, kirjoittaa EK:n vastuullisuusasiantuntija Elina Sonninen.
Kestävyysteemat ovat vyöryneet viime vuosina jokaisen yrityksen työpöydälle. Suomalaisyritykset ovat jo pitkään edistäneet vastuullisuutta vapaaehtoisesti markkinoiden ohjaamana, mutta myös EU:n vastuullisuussääntely on ollut kova kirittäjä. Vauhti on ollut kovaa ja kärryillä on ollut haastavaa pysyä.
Nyt sääntelyssä ollaan jälleen uuden kehitysvaiheen äärellä. EU:n uusi komissio on ottanut tehtäväkseen yritysten sääntelytaakan vähentämisen tavoitteenaan yritysten kilpailukyvyn parantaminen. Muutokset Atlantin toisella puolen ovat myös osaltaan vaikuttaneet kehityssuuntaan.
Yritykset ovat varautuneet jo useamman vuoden tuleviin vastuullisuussääntelyn velvoitteisiin. On investoitu tietojärjestelmiin, rekrytoitu osaavaa työvoimaa ja kehitetty prosesseja raportoinnin tueksi. Pari viikkoa sitten julkaistu EU:n Green Omnibus -aloite on kuitenkin tuonut muutoksia pelikenttään.
Green Omnibus -aloite on osa EU:n hallinnollisen taakan vähentämisen sääntelyreformia, ja sen avulla pyritään selkiyttämään ja yhteensovittamaan sääntelyä, sujuvoittamaan kestävyysraportointia sekä vähentämään yrityksille koituvaa hallinnollista byrokratiaa ja kustannuksia. Aloitteeseen sisältyy kestävyysraportointidirektiivi CSRD, yritysvastuudirektiivi CSDDD, EU-taksonomia sekä hiilitullit eli ns. hiilirajamekanismi CBAM.
Green Omnibus on monella tapaa mielenkiintoinen pk-yritysten kannalta. Mikäli se toteutuisi esitetyssä muodossa, esimerkiksi kestävyysraportointidirektiivin kohdalla se poistaisi jopa 80 prosenttia velvoitteiden piirissä olevista yrityksistä. Hiilitulleihin taas ehdotetaan uutta vuosittaista CBAM-rajaa (50 tonnia per maahantuoja), joka poistaisi velvoitteiden piiristä 90 prosenttia maahantuojista ilmastovaikutuksia kuitenkaan heikentämättä. Nämä esimerkit osoittavat, että kyse on merkittävistä uudistuksista.
Mitä yritysten tulisi näistä muutoksista ajatella? Tarpeettomien raportointivelvoitteiden keventäminen on luonnollisesti järkevää, erityisesti pk-yritysten näkökulmasta. EK:n pk-vastuullisuusbarometrin mukaan lähes 70 prosenttia pk-yrityksistä kokee rajalliset resurssit suurimpana haasteena vastuullisuuden toteuttamisessa. Vastuullisuutta hoitaa yli 80-prosenttisesti pk-yrityksen toimitusjohtaja, omistaja tai hallitus. Ei ihme, että voimavarat ovat koetuksella, kun varsinaista liiketoimintaakin pitäisi kehittää entistä kestävämmäksi.
Jos Green Omnibus toteutetaan viisaasti ja tasapainoisesti, saattaa toivoa olla näköpiirissä. Parhaimmillaan yrityksille voi vapautua enemmän aikaa todellisten ja vaikuttavien vastuullisuustekojen edistämiseen. Vaikka raportointivelvoitteet kevenevät, tulee yritysten toki jatkossakin kyetä todentamaan omaa vastuullisuuttaan tavalla tai toisella. Ihannetapauksessa teot ratkaisevat, ei raportointi. Pitkällä tähtäimellä vastuullisuustavoitteista kiinni pitäminen varmistaa yrityksen kilpailukyvyn ja auttaa vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin.