Rantahalvari: Työterveyshuoltoon puuttuminen kasvattaisi eriarvoisuutta

Eriarvoisuuden vähentäminen edellyttää joidenkin mielestä työterveyshuoltoon puuttumista. Työterveyshuollon resursseja pitäisi pystyä siirtämään hyvinvointialueiden käyttöön. Mutta mitä tapahtuisi eriarvoisuudelle, jos työterveyshuollon päälle vedettäisiin ruksit?

Väitin tovin sitten kirjoittamassani blogissa, että työterveyshuollon resursseja ei ole sosialisoitavissa hyvinvointialueille julkisten terveyspalvelujen osaksi. Totesin myös, että on jo olemassa tapa hyödyntää yksityisten terveyspalvelutuottajien kapasiteettia julkisessa terveydenhuollossa. Sitä kutsutaan palvelujen hankinnaksi.

Jos työterveyshuolto haluttaisiin ajaa alas, toimenpide sen toteuttamiseen olisi työterveyshuoltolain ja sitä täsmentävän asetuksen sekä sairausvakuutuslakiin kirjatun työterveyshuollon korvaussäännösten kumoaminen. Mikäli purkaminen koskisi vain vapaaehtoista sairaanhoitoa, kumoamisen tulisi luonnollisesti koskea vain sitä sääteleviä normeja. Oletetaan, että puuttuminen koskisi vain vapaaehtoista sairaanhoitoa.

Työnantajien tarve, halu ja voimavarat sairaanhoidon järjestämiseen eivät poistuisi. Ei loppuisi työntekijöiden halu saada näitä palveluja työnantajan järjestämänä. Vahvan neuvotteluaseman omaavat työntekijäryhmät voisivat onnistua saamaan järjestämisen työehtosopimuksen velvoitteeksi. Osa työntekijöistä saisi järjestämisen työsopimuksensa osaksi. Yksityiset tuottajat haluaisivat edelleen tarjota palvelujaan työnantajille ja niiden työntekijöille.

Työnantajat jatkaisivat terveyspalvelujen järjestämistä. Sitä ei tehtäisi työterveyshuollon kyltin alla, vaan yksityisenä terveyspalveluna.

Osa työnantajista järjestäisi työntekijöilleen sairaanhoitoa nykyistä laajemmin, koska työnantajan ja yksityisen palveluntuottajan ei enää tarvitsisi miettiä, onko palvelu hyvän työterveyshuoltokäytännön mukainen. Osa työnantajista jatkaisi sairaanhoidon järjestämistä kuten mitään ei olisi tapahtunut. Osa työnantajista supistaisi sairaanhoidon järjestämistä tai lopettaisi kokonaan, koska korvausjärjestelmän poistuminen tekisi palvelujen järjestämistä nykyistä kalliimpaa.

Luultavasti työntekijätkin reagoisivat tilanteeseen, jossa työnantajat lopettaisivat sairaanhoidon järjestämisen. Maksukykyiset jatkaisivat yksityisten palvelujen käyttöä maksamalla sen omasta kukkarosta tai vakuuttautumalla. Finanssialan tilaston mukaan aikuisten sairauskuluvakuutuksia on jo nyt yli 550 000 yksityishenkilöiden ottamana.

Yhdellä työntekijäryhmällä sairaanhoitopalvelut siis paranisivat. Toisilla palkansaajilla ne säilyisivät ennallaan. Joidenkin työntekijöiden palvelut heikkenisivät. Eriarvoisuus työntekijöiden kesken siis kasvaisi.

Eriarvoisuus kasvaisi myös työssä olevien ja työelämän ulkopuolella olevien kesken. Jälkimmäisten asemaa heikentäisi se, että hyvinvointialueiden palveluihin jonottavien määrä kasvaisi sen seurauksena, että osa työntekijöistä ei enää saisi palveluja työnantajan järjestämänä.

Jos siis ollaan huolissaan terveyspalvelujen eriarvoisuudesta, työterveyshuoltoon puuttuminen veisi tilannetta väärään suuntaan. Oikea toimi eriarvoisuuden vähentämisessä on hyvinvointialueiden vastuulla olevien palvelujen saatavuuden parantaminen. Se vaatii mm. sote-uudistuksen korjauspaketin toimeenpanoa.