Riikka Heikinheimo: Korkeakouluille vahvempi rooli aikuiskoulutuksessa

Helsingin Sanomat kirjoitti 23.9. massiivisesta koulutustarpeesta, jonka digitalisaation, tekoälyn ja automaation eteneminen tuo työelämässä jo oleville ihmisille. Polttava kysymys kuuluukin: kuinka Suomen koulutusjärjestelmä päivitetään sellaiseksi, että se pystyy haasteeseen vastaamaan? Koulutusjohtajamme herättää keskustelua HS:n mielipidekirjoituksella 27.9.

Ammatillisen koulutuksen osalta reformi on jo tehty. Juuri nyt ovat käsillä korkeakoulutuksen tulevaisuutta koskevat isot valinnat. Korkeakoulutusta sekä sen rahoitusta ja ohjausta koskevien lakiesitysten odotetaan tulevan eduskunnan päätettäviksi vielä tämän syksyn aikana.

Elinkeinoelämän näkemyksen mukaan yliopistot ja korkeakoulut tarjoavat monella tapaa juuri oikeita opintosisältöjä, jotka palvelisivat myös työelämässä jo olevia. Haasteena on, että aikuisopiskelijat harvoin tarvitsevat kokonaan uutta tutkintoa ja sen edellyttämiä monivuotisia opintoja. Sen sijaan korostuu tarve päästä päivittämään osaamista lyhyemmillä täsmäopinnoilla.

Siksi esitämme, että saman laadukkaan korkeakoulutuksen äärelle pitäisi päästä jatkossa kahta rinnakkaista väylää pitkin. Nykyinen tutkintovetoinen pääsykoeväylä jäisi niiden nuorten käyttöön, jotka suorittavat ensimmäistä tutkintoaan. Sen rinnalle tulisi luoda tehokas uusi aikuiskoulutusväylä niille, jotka ovat jo työelämässä. Se tarjoaisi joustavan ja ketterän mahdollisuuden suorittaa suppeampia opintomoduuleita tai jopa yksittäisiä kursseja työuran eri vaiheissa.

Näin olisi mahdollista ratkaista työelämän osaamistarpeiden ohella myös koulutusjärjestelmän nykyistä pullonkaulaa. Tällä hetkellä kaikki opiskelijat päätyvät samaan tutkintoputkeen, jolloin aikuisopiskelijat vievät korkeakoulupaikkoja nuorilta.

Pääsykoeväylä ei toki nytkään ole ainoa reitti korkeakoulutukseen. Haasteena on kuitenkin nykyisten täydennyskoulutuskeskusten ja avoimien korkeakoulujen riittämätön mittakaava. Tarjonta on liian vähäistä, eikä sisältökään aina vastaa lähivuosien nousevia tarpeita. Toisekseen opiskelumahdollisuudet ovat hajallaan, eikä niitä ei ole organisoitu riittävän tehokkaaksi ja selkeäksi väyläksi.

Kuinka lisääntyvä uudelleenkoulutus pitäisi sitten rahoittaa? Yhteiskunnan panostukset ovat jo nyt merkittävät. Siksi esitämme, että aikuiskoulutusväylän opinnot voisivat olla opiskelijalle ainakin osittain maksullisia. Myös yritykset haluavat usein olla mukana rahoittamassa työntekijöittensä täydennyskoulutusta.

Korkeakouluilla on kiistaton ja pysyvä roolinsa tieteen ja sivistyksen palveluksessa. On kuitenkin elintärkeää saada niiden osaaminen ja resurssit palvelemaan myös työelämää. Nämä kaksi rinnakkaista tehtävää eivät lyö toisiaan korville, vaan päinvastoin tukevat toisiaan.

Jatkuvan oppimisen tarve on tunnustettu realiteetti – nyt siis tarvitaan rohkeus toteuttaa sen edellyttämät uudistukset myös korkeakoulutuksessa.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.9.