Mikko-Jussi Laakso: Oppimisanalytiikka auttaa ennakoimaan oppimisen pulmia

Oppimista vaikeuttavia asioita voidaan tunnistaa oppimisanalytiikan avulla ennen kuin niistä tulee ongelmia. Kun niihin puututaan ajoissa, lasta ja nuorta voidaan auttaa oppimaan paremmin, sanoo Turun yliopiston Oppimisanalytiikan keskuksen johtaja Mikko-Jussi Laakso.

Opiskelu on innostavaa, kun se on sopivasti haastavaa, ja uusia asioita oppii. Kun oppiminen alkaa tökkiä, intokin hiipuu.

Entä, jos tökkiminen huomattaisiin ajoissa?

Jos osattaisiin puuttua täsmänä juuri siihen asiaan, mikä alkaa tuntua vaikealta ennen kuin oppilas tippuu kunnolla kärryiltä? Ja vielä niin, että opettaja saisi automaattisesti hälytyslipun eteensä juuri siitä asiasta?

Tätä on oppimisanalytiikka.

Miten auttaa opiskelijaa yksilöllisesti?

Oppimisanalytiikka tarkoittaa kunkin oppilaan koulutyön yhteydessä tuottaman datan hyödyntämistä ‒ sen mittaamista, keräämistä, analysointia ja raportointia.

Oppimisanalytiikan avulla koetetaan ymmärtää, millaisia prosesseja oppimiseen liittyy ja miten yksittäistä opiskelijaa voitaisiin auttaa etenemään opinnoissaan yksilölliseen tahtiin.

Hiljaiset signaalit näkyviin

‒ Minua kiinnostaa, miten oppimisen ongelmia voidaan ehkäistä ennalta. Signaaleja mahdollisista tulevista oppimisvaikeuksista on olemassa, jos ne saadaan näkyviin, aloittaa Mikko-Jussi Laakso. Hän toimii Turun yliopiston Oppimisanalytiikan keskuksen johtajana.

‒ Oppimisanalytiikan avulla tällaisia solmukohtia voidaan tunnistaa automaattisesti. Tämän tiedon avulla pystytään reagoimaan ennen kuin ongelma on oikeasti syntynyt.

Verkkoportaalin avulla oppimisen jäljille

Oppimisanalytiikan keskus on kehittänyt noin kymmenen vuoden ajan ViLLE-järjestelmää. Sen avulla voidaan havainnollistaa, miten oppilaat ovat sisäistäneet eri oppiaineiden sisältöjä.

Oppilaat käyttävät esimerkiksi matematiikassa yhden tunnin viikossa siihen, että he tekevät tehtäviä ViLLen verkkoportaalissa.

Tehtävät ovat ViLLEä käyttävien opettajien laatimia ja perustuvat opetussuunnitelmaan. Kunkin käyttäjän laatimat tehtävät ovat koko yhteisön käytettävissä.

Toisto auttaa oppimaan

Tehtävät antavat oppilaalle välittömästi palautteen osaamisesta. Se on tärkeää. Toinen tärkeä asia on toisto. 45 minuutin aikana oppilas ehtii tehdä 6‒8 kertaa enemmän tehtäviä kuin perinteisellä oppitunnilla.

‒ Meillä on paljon tutkimustuloksia siitä, että ilmaisia lounaita ei oppimisessa ole. Oppimistulokset paranevat harjoittelulla. Jos haluat oppia, pitää oppia tekemään työtä sen eteen, Laakso muistuttaa.

‒ ViLLEn konsepti perustuu tähän. Kun teet tehtäviä ja osaat, saat välittömän palautteen ja onnistumisen kokemuksen monta kertaa viikossa. Se vaikuttaa motivaatioon. Jos sitä on riittävästi, menet vaikka seinän läpi.

Välitön palaute ja palkinto

Laakson mukaan oppilaat ovat ViLLEstä innoissaan.

‒ He eivät koe tekevänsä duunia, vaan haluavat tehdä. Tekeminen on pelillistetty. Oppilaat keräävät pisteitä ja pokaaleja, saavat välitöntä palautetta siitä, missä ovat hyviä. Samalla lasten virheidensietokyky kasvaa. Se on todella tärkeää.

Ainutlaatuista dataa nuorten oppimisesta

Elokuussa 2018 joka neljäs peruskoulu Suomessa käytti ViLLE-järjestelmää opetuksessaan. Sitä käytti noin 7000 opettajaa ala- ja yläkouluista sekä lukioista, jonkin verran myös yliopistoista.

ViLLEn kautta oli elokuussa jaettu noin 70 000 tehtävää, ja niitä oli palautettu yli 20 miljoonaa kertaa.

Tämä on ainutlaatuista dataa eri-ikäisten lasten ja nuorten oppimisesta. Kukin opettaja näkee vain omien oppilaidensa datan. Tietoturvasta sekä tietosuojasta pidetään tarkkaa huolta.

Ennakkovaroitus pulman syntymisestä

Oppimisanalytiikka toimii opettajan ja koulujärjestelmän näkökulmasta seuraavasti.

Esimerkiksi alakoulun matematiikassa yksi hankalista solmukohdista on kymmenen ylitys. Oppilaiden vastauksien perusteella voidaan automaattisesti näyttää liikennevaloperiaatteella oppilaiden osaaminen tällaisissa solmukohdissa.

‒ Jos ne näyttävät vihreää, kaikki on kunnossa. Oranssi kehottaa opettajaa olemaan valppaana. Punainen valo kertoo, että ongelma on jo syntynyt, Laakso kuvaa.

Opettajan analyysiä tilanteesta tarvitaan

Sitten tarvitaan oppilaiden tuntemista.

‒ Ajankäyttö voi liittyä oppilaan oppimistyyliin: siihen, että hän on valmis tekemään töitä edistyäkseen. Se voi liittyä myös siihen, että hänellä on vaikeuksia ymmärtää kyseistä asiaa. Opettajan täytyy siis analysoida ja tulkita tilannetta, Mikko-Jussi Laakso painottaa.

Tukiopetusta ja erityisopetusta juuri oikeaan paikkaan

Jos opettaja päättelee, että oppilas on ymmällään, opettaja antaa hänelle täsmänä tukiopetusta. Jossain tilanteessa mukaan voi tulla erityisopettaja.

‒ Miten tukiopetuksen ja erityisopetuksen resurssit kohdennetaan oikeaa paikkaan? Siinä oppimisanalytiikan mahdollistama tietopohjainen johtaminen auttaa. Se tukee opettajan päätöksentekoa. Sen jälkeen on tärkeää, miten reagoidaan.

Lisää aikaa itse opettamiselle

Oppimisanalytiikan hyödyntäminen vapauttaa myös opettajan aikaa. Kynä- ja paperitestejä ei tarvitse järjestää eikä opettajan käyttää aikaansa niiden korjaamiseen.

Se voi tarkoittaa yhteensä tuhansia ja tuhansia työtunteja koko Suomessa.

‒ Meillä on yksi raaka tekijä pelissä: aika. Jos haluamme, että kaikki koululaiset ja opiskelijat pysyvät opetuksessa mukana, pystymmekö säästämään opettajalle takaisin aikaa arkeen, Laakso kysyy.

Käytetään tietotekniikkaa siihen, missä se on hyvä

Liian usein hienot suunnitelmat eivät toteudu, koska niitä ei pystytä viemään arkielämässä läpi.

‒ Tehdään siis opetusteknologian avulla niitä asioita, joissa tietotekniikka on todella hyvä. Samalla säästetään aikaa siihen, että muilla tunneilla voidaan keskittyä ihmisohjaukseen.

‒ Isossa mittakaavassa puhutaan siitä, miten opettajien ja erityisopettajien resursseja voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti.

Kolme kysymystä perusopetuksesta

1. Mikä toimii perusopetuksessa hyvin?

• Opettajan ammatti on edelleen yksi arvostetuimmista Suomessa. Meillä saadaan hyviä opiskelijoita tulevaisuuden opettajiksi. Heitä koulutetaan hyvin ja tehokkaasti. Peruskivi on kunnossa.

2. Mitä olisi hyvä kehittää?

• Paljon kehitettävää olisi siinä, miten hyödynnettäisiin opetusteknologiaa vielä paremmin oikeissa tilanteissa. Siinä tarvitaan lisää täydennyskoulutusta, ja maalaisjärkistä kehittämistä yhdessä opettajien kanssa. Kysytään, mikä auttaisi arkea, mitä haluttaisiin kehittää, eikä lähdetä liikkeelle laitteiden kautta.

3. Mistä itse aloittaisit kehittämisen?

• Loisin mallin, jossa käytännön tekijät, opettajankoulutuslaitokset, tutkijat ja kehittäjät istuvat saman pöydän ääreen. Saataisiin yhteiskehittäminen pyörimään, ja voitaisiin tehdä päätöksiä tietojohtamisen perusteella. Mikä toimii, mikä ei?

Teksti: Riitta Gullman
Kuva: Saara Järviö

Muut osaamistakuu-artikkelit:

Maarit Rossi: Matikasta pitää tehdä merkityksellistä
Minna Harmanen: Sujuva lukutaitoon kaiken oppimisen perusta
Mia Gerdt: Polkua peruskoulusta ammattiopintoihin pitäisi tasoittaa
Markku Jahnukainen: Ovatko tukea tarvitsevat oppilaat yhdenvertaisia koko maassa?
Jouni Välijärvi: Koulutustakuusta osaamistakuuseen