EU-politiikassa vaikutetaan tänä syksynä päästökauppaan, uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen

Syksystä on tulossa merkittävä Euroopan energia- ja ilmastopolitiikan tulevaisuudelle. EU-tason huomio kohdistuu eritoten kolmeen kauaskantoiseen teemaan: päästökaupan uudistus, uusiutuvan energian sääntely sekä energiatehokkuus. Yhdessä sähkömarkkinoihin vaikuttavien ehdotusten kanssa ne määrittävät pitkälle sitä, millaisessa investointiympäristössä eurooppalainen teollisuus toimii 2030-luvulla. Suomelle kyse on myös miljardi-investointien turvaamisesta.

Päästökaupan uudistus parlamentin ja jäsenmaiden käsittelyssä

Euroopan komissio julkaisi heinäkuussa ehdotuksensa EU:n päästökauppajärjestelmän (ETS1) päivittämisestä vuosille 2031–2040, jonka jälkeen ehdotus siirtyijäsenmaiden ja EU-parlamentin käsittelyyn. Syksyn aikana eri poliittiset ryhmät ja jäsenmaat muodostavat kantojaan siitä, kuinka paljon ilmastopäästöjä tulee vähentää päästökaupassa ja kuinka voimakkaasti päästökaupan tulee ohjata investointeja puhtaisiin teknologioihin.

Keskeinen kiistakysymys liittyy siihen, miten päästökaupassa tasapainotetaan ilmastotavoitteet ja Euroopan teollisuuden kilpailukyky. Euroopan komissio pyrki heinäkuun ehdotuksessaan turvaamaan puhtaiden investointien tarvitsemaa jatkuvuutta, mutta huomioimaan myös aiempaa enemmän yritysten kilpailukyvyn. Fossiilienergiassa kiinni olevat jäsenmaat tulevat kuitenkin vaikuttamaan ankarasti sen puolesta, että päästökaupan ohjausvaikutusta höllennettäisiin.

Uusiutuvan energian sääntelyn on oltava teknologianeutraalia

Komissiolta odotetaan joulukuussa ehdotusta uusiutuvan energian direktiivin uudistamisesta (Renewable Energy Directive, RED III). Tällä kertaa keskiössä eivät välttämättä ole enää uusiutuvan energian määrälliset tavoitteet, vaan sen rooli teollisuuden energiasiirtymässä. Tulevat päätökset vaikuttavat korostetusti Suomeen, joka etenee  talouden sähköistämisessä Euroopan etujoukoissa.

EK näkee, että uusiutuvan energian tulevaisuuden tulee rakentua sekä sähköistymisen, kestävien biopolttoaineiden että vedyn kaltaisten uusien teknologioiden varaan. Näiden välille ei saa rakentua vastakkainasettelua, vaan EU-sääntelyn tulee olla teknologianeutraalia. EU tarvitsee monipuolisen keinovalikoiman päästövähennysten saavuttamiseksi.

Uusiutuvan energian direktiivillä on suomalaisittain myös iso vaikutus siihen, miten kestäville polttoaineille luodaan markkinoita lentoliikenteessä ja tieliikenteessä – millä toimenpiteillä tavoitellaan esimerkiksi raskaan liikenteen päästövähennyksiä?

Keskustelua herää varmasti myös EU:n sisäisten sähkömarkkinoiden integraatiosta, verkkojen riittävyydestä ja siitä, miten uusiutuvan energian nopea kasvu sovitetaan yhteen teollisuuden kasvavien sähkötarpeiden kanssa.

Energiatehokkuudesta kilpailukyvyn työkalu

Komissio antaa joulukuussa ehdotuksensa energiatehokkuussääntelyn uudistamisesta. Nykyinen direktiivi painottaa energian kulutuksen vähentämistä. Se on haastavaa Suomen kaltaisille maille, joissa puhdas siirtymä ja teollisuuden sähköistyminen nimenomaan lisäävät sähkön tuotantoa ja kulutusta.

EK:n tavoitteena on, että energiatehokkuuden EU-tavoitteissa huomioidaan jatkossa paremmin puhtaan energian käytön kasvu. Energiatehokkuussääntelystä ei saa muodostua estettä puhtaille investoinneille, vaan sen tulee tukea yritysten kilpailukykyä.

EK:n aiempi yleisviesti pätee myös tämän syksyn energia- ja ilmastopäätöksiin: tavoitetta sääntelyn yksinkertaistamisesta ei saa unohtaa. Tämä koskee niin päästökauppaa kuin myös uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden direktiiviä. Uhkana on kuitenkin se, että lopputuloksena EU:lla on joukko uusia tavoitteita ja entisestään sirpaloitunut sääntely.