EU:n parlamentti vahvisti päästökauppaa ja hyväksyi teollisuuden kilpailukykyä parantavia toimia

EU:ssa valmistellaan päästökaupan sääntöjä kaudelle 2021–2030. Tänään saatiin parlamentin näkemys, jonka mukaan päästökauppaa on vahvistettava, mutta samalla on huolehdittava teollisuuden kilpailukyvystä ja hiilivuotoriskin torjunnasta.

Päästökauppa ohjaa Euroopan teollisuutta ja energiantuotantoa kohti vuodelle 2030 asetettuja ilmastotavoiteita: näiden toimialojen on määrä vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 43 % verrattuna vuoden 2005 tasoon.

Euroopan parlamentti äänesti päästökauppadirektiivistä tänään. Komission aiempaan ehdotukseen esitettiin paljon muutoksia, mutta tässä kolme keskeisintä kysymystä:

1) Kiristetäänkö vuoden 2030 päästökauppatavoitetta ja päästökattoa enemmän kuin aiemmin sovittu?

Päästökaupan tavoite vuodelle 2030 määrittää, kuinka jyrkästi päästöjen maksimitaso (=päästökatto) vuosittain kiristyy ensi vuosikymmenen kuluessa (ns. lineaarinen vähennyskerroin LRF).

Parlamentti hyväksyi tänään komission ehdotuksen, jonka mukaan päästökatto alenee vuosittain 2,2 %. Parlamentti kuitenkin lisäsi vaatimuksen siitä, että kyseistä vähennyskerrointa voitaisiin myöhemmin kiristää tasolle 2,4 %. Tämä voisi tapahtua aikaisintaan vuonna 2024.

EK:n asiantuntijan Kati Ruohomäen mukaan parlamentin äänestystulos oli kohtuullinen ratkaisu:

– On hyvä, että päästökauppasektorin tavoitetta ja päästökattoa tullaan tarkastelemaan Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanon yhteydessä ensi vuosikymmenen alussa. Samalla voidaan huomioida, miten muiden maiden ilmastotoimet etenevät.

2) Saavatko vähäpäästöisimmät toimijat riittävästi ilmaisia päästöoikeuksia?

Globaalissa kilpailutilanteessa toimivat yritykset voivat saada päästöoikeuksia jatkossakin ilmaiseksi. Näin pyritään kompensoimaan päästökaupasta aiheutuvia kustannuksia, jotka muutoin toisivat eurooppalaisille yrityksille kilpailuhaittaa maailmanmarkkinoilla. Samalla pyritään ehkäisemään ns. hiilivuotoa eli teollisen tuotannon ja samalla päästöjen siirtymistä Euroopan ulkopuolelle, jolloin päästöt todennäköisesti kokonaisuudessaan kasvaisivat.

Parlamentti äänesti tänään sen puolesta, että ilmaisjaon osuutta kasvatettaisiin viidellä prosenttiyksiköllä verrattuna komission alkuperäiseen esitykseen. Tämä tapahtuisi siinä vaiheessa, jos ilmaisjaon kokonaismäärä ei riittäisi ja ns. korjauskerroin (Cf) otettaisiin käyttöön alentaen myös vähäpäästöisimpien toimijoiden ilmaisia päästöoikeuksia.

Kati Ruohomäen mukaan ilmaisjaon määrän kasvattaminen oli positiivinen signaali, kun halutaan minimoida suomalaisyrityksiäkin koskevaa hiilivuodon riskiä ja kilpailuhaittaa kansainvälisillä markkinoilla.

3) Luodaanko rajamekanismi joillekin toimialoille, kuten sementti ja kalkintuotanto?

Parlamentin ympäristövaliokunta oli lisännyt komission alkuperäiseen ehdotukseen uuden rajamekanismin luomisen tietyille toimialoille, kuten sementti ja kalkintuotanto. Tämä tarkoittaisi noilla toimialoilla, että tuonnille asetettaisiin hiilimaksu ja tuottajien tulisi puolestaan hankkia kaikki päästöoikeutensa huutokaupalla.

Äänestyksessä parlamentti hyväksyi lievemmän muotoilun: asiasta tehtäisiin selvitys, jonka jälkeen komissio tekisi tarvittaessa lakiehdotuksen.

Kati Ruohomäen mukaan on hyvä, että rajamekanismia ei hyväksytty sellaisenaan. Hän toivoo, että siihen ei nähdä jatkossakaan tarvetta:

– Uuden tuntemattoman mekanismin käyttöönotto vaikuttaa kyseisten toimialojen näkökulmasta epäoikeudenmukaiselta ja vaikeasti ennakoitavalta muutokselta. Lisäksi tuontituotteisiin lisättävät maksut saattaisivat johtaa kauppasotaan.

Päästökauppadirektiivin käsittelyn seuraava tärkeä etappi on ympäristöneuvoston kokous 28.2., jossa pyritään saamaan EU:n jäsenmaiden näkemys. Sen jälkeen olisi vuorossa ns. trilogi-neuvottelut, joissa parlamentti, neuvosto ja komissio yhteensovittavat näkemyksiään. Lopullinen sopu mennee kesään.