Yritysvastuulakiehdotuksen lausuntokierros käynnistyi: mitä laki tarkoittaa yrityksille?
Suomessa on valmisteltu lakiluonnos ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevasta yritysten huolellisuusvelvoitteesta, jolla pannaan täytäntöön EU:n yritysvastuudirektiivi. Kyseessä on uusi ja laaja sääntelykokonaisuus, joka asettaa erittäin suurille yrityksille velvoitteita tunnistaa ja hallita toimintaansa liittyviä ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä. Alkuperäisen yritysvastuudirektiivin valuvikoja saatiin korjattua melko hyvin Omnibus 1-muutoksilla, jossa mm. selkeytettiin yrityksen vastuita ja velvoitteita toimintaketjussa.
Ehdotettu laki koskee vain kaikkein suurimpia yrityksiä. Lakiluonnoksen mukaan huolellisuusvelvoitteet kohdistuvat yrityksiin,
- joilla on keskimäärin yli 5 000 työntekijää
- joiden maailmanlaajuinen liikevaihto ylittää 1,5 miljardia euroa.
Näiden kriteerien on täytyttävä kahdella peräkkäisellä tilikaudella. Valtaosa suomalaisista yrityksistä ei siten kuulu lain suoraan soveltamisalaan.
Näitä rajoja pienemmät yritykset voivat kuitenkin käytännössä tulla lain vaikutuspiiriin toimintaketjuissa suurten yritysten liikekumppaneina. Tämä voi näkyä esimerkiksi lisääntyvinä tietopyyntöinä, välillisinä raportointitarpeina sekä vastuullisuuteen liittyvinä sopimusvaatimuksina. Myös em. rajat ylittävät osuuskunnat kuuluvat uuden lain velvoitteiden piiriin.
Mitä huolellisuusvelvoite tarkoittaa?
Laissa säädetään asianmukaisesta huolellisuusvelvollisuudesta, joka perustuu riskiperusteiseen lähestymistapaan. Huolellisuusvelvollisuus ei tarkoita automaattista vastuuta kaikista yrityksen toiminnassa tai toimintaketjussa esiintyvistä ongelmista, vaan velvoitteiden sisältö ja laajuus määräytyvät kunkin tilanteen olosuhteiden ja lain asettamien arviointikriteerien perusteella.
Yrityksen tulee toimia asianmukaisesti ja oikeasuhtaisesti suhteessa tunnistettuihin riskeihin. Arvioinnissa korostuvat erityisesti haitallisten vaikutusten vakavuus ja todennäköisyys, yrityksen tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet sekä se, millaiset toimenpiteet ovat yritykseltä kohtuudella edellytettävissä.
Yrityksen on tunnistettava ja arvioitava toimintansa tosiasialliset ja mahdolliset haitalliset ihmisoikeus- ja ympäristövaikutukset sekä omassa toiminnassaan että toimintaketjussaan. Jos riskejä on useita, yrityksen on priorisoitava vakavimmat ja todennäköisimmät haitalliset vaikutukset ja kohdistettava toimenpiteensä ensisijaisesti niihin. Kaikkien riskien samanaikainen käsittely ei ole edellytys, jos yritys etenee järjestelmällisesti ja perustellusti.
Tunnistamisen ja priorisoinnin jälkeen yrityksen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi, lieventämiseksi tai lopettamiseksi. Huolellisuusvelvollisuus on luonteeltaan jatkuvaa ja edellyttää seurantaa sekä toimintatapojen mukauttamista riskien tai olosuhteiden muuttuessa.
Huolellisuusvelvollisuus toimintaketjussa
Huolellisuusvelvollisuus ulottuu yrityksen toimintaketjuun, mikä tarkoittaa, että riskejä on tarkasteltava myös oman välittömän toiminnan ulkopuolella silloin, kun haitalliset vaikutukset voivat liittyä yrityksen liiketoimintaan tai liikekumppanisuhteisiin.
Yritykseltä ei edellytetä samanlaista tarkastelua tai yhtä laajoja toimenpiteitä koko toimintaketjussa. Velvoitteiden sisältö riippuu muun muassa riskien luonteesta, liikekumppanisuhteen tyypistä sekä yrityksen tosiasiallisista vaikutusmahdollisuuksista. Lain lähtökohtana on vaiheittainen eteneminen ja riskien priorisointi, ja sääntely korostaa yhteistyöhön perustuvia keinoja toimintaketjuun vaikuttamisessa.
Huolellisuusvelvoite osaksi yrityksen johtamista
Laki edellyttää, että huolellisuusvelvoite integroidaan osaksi yrityksen toimintaperiaatteita, riskienhallintaa ja johtamista, eikä sitä käsitellä erillisenä vastuullisuusprojektina. Yrityksellä tulee olla huolellisuusvelvoitetta koskeva toimintapolitiikka, jossa kuvataan riskien tunnistaminen, priorisointi ja niihin puuttuminen.
Huolellisuusvelvoite on huomioitava myös päätöksenteossa ja sisäisissä menettelyissä. Kyse ei ole kertaluonteisesta arvioinnista, vaan jatkuvasta prosessista, jossa yrityksen on seurattava toimenpiteiden vaikuttavuutta ja päivitettävä toimintatapojaan esimerkiksi riskien kasvaessa tai toimintaketjun muuttuessa.
Valvonta ja seuraamukset
Lain noudattamista alkaa valvoa kansallisena viranomaisena Lupa‑ ja valvontavirasto. Viranomaisella olisi käytössään laajat tiedonsaanti‑ ja tarkastusoikeudet.
Seuraamusjärjestelmä on porrastettu. Lievemmistä laiminlyönneistä voidaan antaa huomautus tai määrätä rikkomusmaksu. Vakavimmissa tilanteissa viranomainen voi määrätä hallinnollisen seuraamusmaksun, jonka enimmäismäärä on kolme prosenttia yrityksen maailmanlaajuisesta liikevaihdosta. Lisäksi laki kytkeytyy vahingonkorvausvastuuseen siltä osin kuin huolellisuusvelvoitteiden rikkominen aiheuttaa vahinkoa.
Työryhmän tavoite: täsmennystä ilman ylisääntelyä
Lakiluonnosta valmistelleessa työryhmässä on pyritty tasapainottamaan sääntelyn sisältöä siten, että direktiivin yleisluonteisia artikloja konkretisoidaan riittävästi yritysten näkökulmasta. Samalla keskeinen tavoite on ollut, että kansallinen sääntely noudattaa mahdollisimman tarkasti direktiivin tekstiä. EK on työryhmässä vaikuttanut muun muassa siihen, että implementoinnissa vältettäisiin kansallista ylisääntelyä sekä sellaisia muotoiluja, jotka voisivat johtaa epäselviin tulkintatilanteisiin tai heikentäisivät oikeusvarmuutta.
Yritysten rooli jatkovalmistelussa on tärkeä
Vaikka lakiluonnos onkin EK:n mielestä varsin tasapainoinen, yritysten on tärkeää kuitenkin perehtyä lakiluonnokseen huolellisesti lausuntokierroksella ja nostaa esiin mahdollisia käytännön haasteita, tulkintakysymyksiä ja muutostarpeita. Yritysten palaute on keskeistä sen varmistamiseksi, että lopullinen sääntely on selkeää, oikeasuhtaista ja toimivaa myös liiketoiminnan arjessa.
Voimaantulo ja soveltaminen
Tavoitteena on, että laki tulisi voimaan tämän vuoden lopulla tai viimeistään ensi vuoden alussa. Yrityksiä koskevat velvoitteet eivät kuitenkaan ala heti voimaantulosta. Yritykset velvoitetaan toimimaan lain mukaisesti vasta 26.7.2029 alkaen, mikä antaa aikaa valmistautua uusiin vaatimuksiin ja kehittää tarvittavia toimintamalleja hallitusti.
