Jussi Mustonen bloggaa: Ostovoima ja köyhän miehen devalvaatio

Neuvottelutulos kilpailukykysopimuksesta on suomalainen sekoitus sisäistä devalvaatiota ja rakenteellisia parannuksia. Sopimus ei olisi kaiken kääntävä taikatemppu, mutta silti merkittävä kilpailukykyä ja työllisyyttä vahvistava paketti. Muihin käytettävissä oleviin vaihtoehtoihin verrattuna se olisi sekä yritysten että palkansaajien kannalta varsin hyvä kompromissi.

Suomen talous on vuosikausia vaappunut taantuman rajoilla. Syitä tähän on useita, kuten kansainvälinen taantuma ja epävarmuus sekä kielteiset rakennemuutokset. Erityisesti kustannuskilpailukykymme on päässyt rapautumaan pahasti. Häviämme viennin markkinaosuuksia vertailumaillemme ja yhä useampi yritys ei pysty myymään tavaroitaan tai palveluksiaan kannattavasti markkinoille. Yleisimmillä mittareilla arvioituna kustannuskilpailukyvyn vaje on venähtänyt 10-15 prosenttiin.

Koska talouskasvua ei voi luoda millään mahtikäskyillä, niin hallituksen strategiassa on haluttu keskittyä kilpailukyvyn ja tuottavuuden nopeaan parantamiseen. Tätä on tavoiteltu ns.  yhteiskuntasopimuksella, josta päästiin helmikuun lopussa alustavaan sopuun. Vielä vahvistamaton esitys on saanut nimekseen kilpailukykysopimus.

Kilpailukykysopimus on tavallaan köyhän miehen devalvaatio, sisäisen devalvaation yksi versio. Yritysten maksamia työn sivukuluja alennetaan ja sivukulujen maksuosuuksista siirtyy aiempaa  suurempi osuus palkansaajille. Työaikoja pidennetään, julkisen sektorin lomarahoja leikataan väliaikaisesti ja nykyistä työllisyys- ja kasvusopimusta jatketaan vuodella ilman uusia korotuksia. Lopputulos ei kohdistu kansainväliselle kilpailulle avointen yritysten eduksi samalla osumatarkkuudella kuin perinteisissä devalvaatioissa tai devalvoitumisissa, mutta sinne päin kuitenkin.

Kansalaisten hyvinvoinnin ja ostovoiman lisääminen ovat talouspolitiikan yleisiä tavoitteita.  Osa kilpailukykysopimuksen logiikkaa kuitenkin on, että ensi alkuun tavallisen palkansaajan ostovoima pienenee. Kuitenkin sopimusta on kehuttu siitä, että sen ansiosta palkansaajien ostovoima kasvaa. Miten tämä on mahdollista?

Tämä on mahdollista siksi, että on ostovoimaa ja ostovoimaa. Vaikka yksittäisen palkansaajan ostovoima – eli palkan riittävyys ostoksiin sen jälkeen, kun otetaan huomioon inflaation ja verotuksen muutokset – pieneneekin, niin kaikkien palkansaajien yhteenlaskettu ostovoima – joka ottaa huomioon myös työllisten lukumäärän lisääntymisen – kasvaa.

Valtiovarainministeriön arvion mukaan sopimus parantaisi kilpailukykyä yhteensä 4,2 prosenttia, kun huomioidaan palkkojen nollaratkaisu vuodelle 2017. Kilpailukyvyn parantumisen vaikutus johtaisi VM:n laskelmissa nettovaikutukseltaan noin 35 000 henkilön työllistymiseen. Hieman erilaisilla oletuksilla ja laskuperiaatteilla päästäisiin helposti yli 40 000 hengen lisäykseen. Työllisyyden kasvu vahvistaa myös julkisen talouden kestävyyttä.

Parempaa kilpailukykyä tarvitaan lykkäämään käyntiin itseään vahvistava, hyvä talouskasvun kierre. Kun vienti ja investoinnit piristyvät, niin tämän seurauksena myös tulot, työllisyys ja talouskasvu leviävät yleisemminkin kotimarkkinoille. Lopulta myös yksittäisen palkansaajan ostovoima paranee enemmän kuin jatkuvan taantuman vaihtoehdossa.

vko92016_sosvakmaksut2016
Klikkaa kuvasta suurempi (pdf)

Viikon graafi: Sosiaalivakuutusmaksut vuonna 2016

Viikon kysymys: Mitä ovat sosiaalivakuutusmaksut – kuka maksaa ja kuinka paljon?

Kirjoittaja

Kommentit

Kommentoi