Lausunto luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksesta

Ympäristöministeriön kuulemis- ja keskustelutilaisuus luonnonsuojelulainsäädännön uudistuksesta 11.2.2020

EK esittää, että luonnonsuojelulain tulee jatkossakin pysyä suojelulakina, jonka oikeusvaikutukset ovat tarkkarajaisia ja ennakoitavia. EK suhtautuu positiivisesti ekologisen kompensaation mallien kehittämiseen.

1 Lajien ja luontotyyppien suojelun edistäminen

Lajien ja luontotyyppien uhanalaistuminen on jatkunut valtakunnallisten arviointien tulosten perusteella. EK kannattaa laji- ja luontotyyppisuoje-lun edistämistä monipuolisilla ja joustavilla vapaaehtoisilla sopimuksilla, ohjelmilla ja kannustimilla, joista hyviä esimerkkejä ovat METSO- ja HELMI-ohjelmat.

EK näkee, että oikeusvaikutteinen laji- ja luontotyyppisuojelu tulee jatkossakin olla nykyisen lain tapaan tarkkarajaista, selkeää ja ennakoitavaa. Suojelun tulee perustua lainsäädännössä todettuihin erityisiin perusteisiin, viranomaisen tekemiin suojelurajauksiin tai suojelualueiden perustamiseen. Osa ilman oikeusvaikutusta olevista uhanalaisista lajeista ja luontotyypeistä on verrattain yleisiä. Uhanalaisuus ei sinällään voi olla alueiden käytön hyväksyttävyyden kannalta ratkaisevaa. Suojelun turvaamiseksi uhanalaisimmat lajit ja uhanalaiset selkeästi määriteltävissä olevat erityiset luontotyypit voidaan arviointien pohjalta tuoda lakisääteisen erityisen suojelun piiriin. Lainsäädännön edellytykset saada poikkeus erityisestä suojelusta tulee olla tasapainossa mahdollisesti laajenevien suojeluperusteiden kanssa.

Myös poikkeamispäätösten myöntämiseen sekä täytäntöönpanokelpoisuuteen tulee kiinnittää huomiota siten, että ne muodostavat ennakoitavan kokonaisuuden hankkeen muiden ennakkomenettelyiden kanssa.

On myös tärkeää, että suojelusta aiheutuvasta merkityksellisestä haitasta on oikeus saada täysi korvaus. Omaisuuden suojan ja luonnon-suojelun tasapainon säilymiseen tulee kiinnittää erityistä huomioita. Korvausoikeuden selkeyden ja myös suojelun hyväksyttävyyden vuoksi suojeluperusteet tulee olla selkeät.

2 Luonnon monimuotoisuuden ja luonnon palveluiden turvaaminen

Luonnon monimuotoisuuden ja luonnon palveluiden turvaaminen on tunnistettu merkittäväksi haasteeksi globaalisti ja Suomessa. Elinkeinoelämällä olla voimistuva tahto myötävaikuttaa monimuotoisuuden säilymiseen ja edistämiseen. Useissa hankkeissa halutaan osoittaa toiminnan vaikutus ja merkitys biodiversiteetin kannalta. Biodiversiteetin kokonaisuuden voidaan ajatella muodostuvan erilaisista tasoista. Biodiversiteettiin kuuluu uhanalaisten lajien ja luontotyyppien tilanne, mutta myös yleisimmin lajikirjo sekä elinympäristöjen laatu, määrä ja kytkeytyneisyys sekä laajimmillaan yleinen ympäristöntila ja ekosysteemipalvelut. Useat toimialat ovat kehittäneet ja kehittämässä mittareita vaikutusten arvioimiseksi. Tietoa, ohjeita ja vapaaehtoisia malleja tarvitaan kuitenkin edelleen siinä, miten biodiversiteettiä eri tasoineen voidaan arvioida ja huomioida erityyppisissä maankäyttöön tai ympäristön tilaan vaikuttavissa hankkeissa ja myös tuotantoketjuissa.

3 Ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen

EK näkee, että esisijaisesti LSL tulee olla monimuotoisuuden turvaamiseen tarkoitettu laki. Metsien ja maaperän hiilinielun ja -varaston kehittyminen ja maankäytön muutokset ovat toki merkittäviä ilmastonmuutoksen kannalta, mutta eivät lähtökohtaisesti suojelulainsäädännön teemoja.

4 Ekologisen kompensaation kehittäminen

EK suhtautuu lähtökohtaisesti positiivisesti kompensaation kehittämiseen ja käyttöönottoon. Kompensaation tulee turvata monimuotoisuutta, mutta toisaalta myös mahdollistaa yhteiskunnalle ja elinkeinoelämälle tärkeiden hankkeiden ja maankäytön toteuttaminen.

Kompensaation toteuttamissa on tunnistettu useita luonnontieteellisiä ja lainsäädännöllisiä määrittelyhaasteita ja siksi EK näkee hyvänä, että asiassa edetään tässä vaiheessa erilaisilla kokeiluhankkeilla sekä erilaisia mekanismeja ja malleja selvittäen.

Kehitettäessä kompensaation ajatusta kohti lainsäädännöllistä menettelyä tulee lähtökohta olla, että hankkeiden toteuttamisella on edelleen hyväksyttävissä olevia vaikutuksia ja viimesijaiseksi keinoksi tarkoitettu kompensaation vaatimus ei tule lähtökohdaksi. Kompensaatiovelvoite tulee muodostua tarkkarajaiselle luonnonarvolle aiheutetusta haitasta eikä yleisestä monimuotoisuuden heikentymisestä.

5 Luonnonsuojelulain suhde muuhun lainsäädäntöön

Alueiden kytkeytyneisyyden puute ja pirstaloituminen on nähty keskeisinä haasteita monimuotoisuuden turvaamisessa. EK näkee, että LSL ei ole ensisijainen väline laajojen alueiden ja viheryhteyksien turvaamisessa. Nämä tavoitteet voivat olla huonosti yhdistettävissä LSL:n luonteeseen nimenomaan suojelulakina, vaatimuksiin selkeistä oikeusvaikutuksista sekä korvausoikeuteen merkityksellisestä haitasta. Alueiden käytön sääntelyssä tulee korostua erilaisten intressien yhteensovittaminen.

6 Luonnonsuojelun rahoitus

Luonnonsuojelun rahoitus tulee olla turvattu lähtökohtaisesti valtion yleisistä varoista. Toiminnanharjoittajilta mahdollisesti, esim. ekologisen kompensaation kautta, kerättävät rahat tulee määritellä suhteessa aiheutettuun haittaan ja sen korvaamisen kustannuksiin. Hankekohtaista kompensaatiota ei tule lähtökohtaisesti käyttää yleisen luonnonsuojelun kehittämiseen.