Mikael Ohlström bloggaa: Huomio tehon riittävyyteen sähkömarkkinoilla

Tehon riittävyys on kasvava ongelma pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla erityisesti talviaikaan. Riittävän tuotantokapasiteetin varmistamiseksi tarvitaan vähintään pohjoismaista koordinaatiota pelkän kansallisen politiikan sijaan.

Johtava asiantuntija Mikael Ohlström tekee edunvalvontaa energian, ilmaston ja biotalouden teemoista.

Vattenfallin tuotannosta vastaava johtaja Torbjörn Wahlborg esitteli maaliskuussa World Energy Council Finlandin keskustelutilaisuudessa ydinvoiman tilannetta Ruotsissa. Harvinaisen suorapuheisesti esiintynyt ruotsalainen totesi, ettei Ruotsin valtio tule saamaan heiltä veroja ydinvoimasta enää vuoden 2020 jälkeen – joko vero poistetaan valtion toimesta tai sitten Vattenfall ajaa ydinvoimalat kannattamattomina ennenaikaisesti alas. Samansuuntaista viestiä on kuulunut myös toisen merkittävän Ruotsissa toimivan ydinvoimayhtiön Uniperin (E.On) suunnalta. Toteutuessaan naapurimaan ydinvoiman alasajolla olisi merkittävät vaikutukset myös Suomen talviaikaiseen tehopulatilanteeseen.

Tehon riittävyys on Suomessakin kasvava ongelma, kun useita vanhoja lauhdelaitoksia on suljettu. Tämä on jo nyt johtanut tiukkoihin tilanteisiin sähkön saatavuuden osalta. Tilanne jatkuu kriittisenä kylmien talvijaksojen aikoina vähintään Olkiluoto 3:n käynnistymiseen saakka – ja myös sen jälkeen, erityisesti jos Ruotsin ydinvoimakapasiteettia poistuu merkittävästi ennen aikojaan.

Neljäsosa Suomessa tuotetusta sähköstä tuotetaan tehokkaassa sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP) joko kaukolämmön tai teollisuuden lämmöntuotannon yhteydessä. Myös CHP-sähkön kannattavuus on heikentynyt sähkön alhaisen markkinahinnan vuoksi, ja entistä suurempi osuus tarvittavasta lämmöstä tuotetaan erillisissä lämpökeskuksissa.

Alhainen sähkönhinta ei kannusta sähköntuotantoinvestointeihin pohjoismaisilla markkinoilla – etenkään markkinaehtoisesti. Päällekkäiset (tuotanto-)tukijärjestelmät ovat osaltaan vesittäneet päästökaupan ohjausvaikutusta Euroopan-laajuisesti. Myös Aula Researchin viikko sitten julkaistun selvityksen mukaan energia-alan päättäjät kokevat Suomen energiajärjestelmän olevan kriisissä. Kummallista onkin, että silti ei näytä olevan valmiutta luopua järjestelmää murentavista tuista, vaan niitä ollaan Suomessakin edelleen valmistelemassa.

Mitä keinoja sitten on tilanteen parantamiseksi? Ensinnäkään mitään vähähiilistä ja kustannustehokasta energiantuotantomuotoa ei saa sulkea pois keinovalikoimasta (ml. vesivoiman lisärakentaminen jo valjastetuissa vesistöissä). Toiseksi sähkön ja lämmön yhteistuotannon (CHP) kannattavuutta ei tule entisestään heikentää. Näin väistämättä tapahtuisi, jos CHP:n hiilidioksidiveron leikkurista luovuttaisiin. Jo nykyinen puolikaskin vero on päällekkäistä ohjausta päästökaupan kanssa. Päästökaupan kun tulisi olla päästövähennysten ensisijainen ohjauskeino energiantuotannossa.

Tästä päästäänkin kolmanteen keskeiseen tekijään eli markkinaehtoisuuteen. Nyt pitäisi palata järjestelmään, jossa tuotantomuodot kilpailevat keskenään markkinaehtoisesti. Kypsiä uusiutuvia sähköntuotantomuotoja ei tule tukea. Jos jotain tukia ei-kypsille uusiutuvan energian teknologioille tarvitaan, EU:n päästökauppaa täydentäisi parhaiten investointi- ja demonstraatiotuet yhdistettynä t&k-panostuksiin. Investointituet vääristävät vähiten sähkömarkkinoita, koska ne ovat läpinäkyviä eivätkä vaikuta suoraan sähkön hintaan.

Neljäntenä ja viimeisenä: kun markkinaehtoiseen sekä energia- ja kustannustehokkaaseen sähköntuotantojärjestelmään lisätään vielä pohjoismaisia siirtoyhteyksiä sekä yhdistetään sopivasti tehoreserviä, kysyntäjoustoa sekä sähkön varastoinnin kaltaisia älykkäitä järjestelmiä, aletaan olla toimivan ratkaisun äärellä. Näin energiapolitiikka täyttäisi perustehtäväänsä – varmistaa kohtuuhintaisen ja vähäpäästöisen sähkön saatavuus mahdollisimman markkinaehtoisesti. Samalla kannustettaisiin yrityksiä investoimaan, millä on myönteiset vaikutukset työllisyyteen ja koko kansantalouteen.

Lue tarkemmin EK:n näkemyksistä liittyen kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan.

Ensi viikolla kirjoitamme uusiutuvan energian tukemisesta. Lue myös blogisarjan aiemmat kirjoitukset:

– Sari Siitonen: Huomio hiilijalanjäljestä hiilikädenjälkeen.
– Mikael Ohlström: Energiapäätöksiin tarvitaan pitkää sihtiä ja isoa kuvaa.
–  Kati Ruohomäki: Päästökaupassa minimoitava päästöjen ja teollisuuden siirtymisestä Euroopan ulkopuolelle.