Miten hallitusohjelma muuttuu toiminnaksi?

Työnsä aloittaneen Petteri Orpon hallituksen ohjelma on elinkeinoelämän näkökulmasta hyvä. Hallituksen tavoitteena on Suomen kääntäminen kasvu-uralle, julkisen talouden tasapainottaminen sekä näitä tavoitteita tukevat uudistukset. Vaikka hallitusneuvotteluihin käytettiin aiempaa pidempään, vaikuttaa hallituspuolueilla olevan neuvotteluiden päätteeksi yhteinen ymmärrys edessä olevista haasteista ja hallituksen työlistasta.

Hallitusohjelma sisältää monia Suomen kilpailukyvyn ja yritysten toimintaedellytysten näkökulmasta positiivisia kirjauksia, mutta ne kaikki on vielä vietävä konkretian tasolle – siis lainsäädännöksi, päätöksiksi ja budjettiratkaisuiksi. Pituutta hallitusohjelmalla on pitkälti yli 200 sivua. Siinä edistetään asioita 104 kertaa, selvitetään 157 kertaa, turvataan 60 kertaa, varmistetaan 133 kertaa, mahdollistetaan 53 kertaa, vahvistetaan 134 kertaa, lisätään 72 kertaa ja kehitetään 110 kertaa. Sanat säädetään ja uudistus mainitaan yhteensä 57 kertaa, yleensä viittauksena varsin laajan lainsäädännön ja hallinnon muutoshankkeeseen.

Suomessa on pätevä virkakunta, joka kyllä osaa lainvalmistelun jalon taidon, mutta heitä on rajallisesti, eikä kaikkea saada tehtyä heti. On epätodennäköistä, että kaikkia hallitusohjelmankirjauksia ehditään edistää, sillä näin on käynyt myös edeltäville hallituksille. Siksi on tärkeää priorisoida hankkeita, jotka tukevat hallituksen isojen tavoitteiden edistymistä, kuten julkisen talouden kestävyyttä, energiamurrosta ja kasvuedellytysten vahvistamista.

Tästä näkökulmasta positiivista on, että priorisointia on tehty jo hallitusohjelmassa, kun monet merkittävät uudistukset on sovittu tavalla, joka mahdollistaa niiden valmistelun ja toimeenpanon nopeasti ja oletettavasti ilman myöhempää poliittista riitelyä. Esimerkiksi kannustinloukkujen purkamisesta ja työmarkkinauudistuksista on ohjelmassa sovittu uudistusten olennaisten elementtien lisäksi niiden toimeenpanon aikataulu. Samoin julkisten hankintojen ja inhouse-yhtiöiden rajoittamisen osalta kirjaukset ovat täsmällisiä ja antavat selkeän suunnan lainvalmistelulle, johon on syytä ryhtyä pikaisesti. Täsmällisiä ja konkreettisia kirjauksia on tehty myös mm. investointiluvituksen sujuvoittamisesta, TKI-rahoituksen lisäämisestä ja suuntaamisesta, investointien kotiuttamista tukevasta ”investointinyrkistä” sekä liikenneinfraan suunnattavista mittavista investoinneista. Tarkasti on sovittu myös maahanmuuttoon tehtävistä kiristyksistä, jotka ovat elinkeinoelämän näkökulmasta monelta osin ongelmallisia.

Edes tarkasti sovittujen uudistusten toteuttaminen ei ole helppoa vaan se vaatii poliittisen johtamisen taitoa. Taitava poliittinen johtaja – siis ministeri – osaa antaa virkamiehille heidän tarvitsemansa ajan ja työrauhan, mutta ohjata virkavalmistelua niin, että sen lopputulos vastaa hallituksen tahtotilaa ja hallitusohjelmassa sovittua. Samoin ministerin on varmistettava, että uudistuksille löytyy edelleen poliittinen selkänoja ja mahdolliset hallituskumppaneiden ajatukset tulevat huomioiduksi. Jokainen ministeri esikuntineen seuraa myös muiden ministereiden työtä, neuvottelee näiden ohjaamien hankkeiden yksityiskohdista ja pyrkii varmistamaan, että hallitusohjelmassa sovitut asiat etenevät sujuvasti. Ihan pieni merkitys ei ole myöskään sillä, miten uudistuksista viestitään kansalaisille, sidosryhmille ja omalle eduskuntaryhmälle.

Toisin kuin joskus luullaan, ministerin työ on erityisesti isojen uudistusten läpiviennissä erittäin operatiivista ja myös vaikeaa. Ei riitä, että ministeri ilmaisee tahtotilaansa ja kertoo hyvistä aikeistaan, vaan on pureuduttava yksityiskohtiin ja pidettävä silti katse isossa kuvassa. Edes erinomaiset virkamiehet eivät voi tehdä tätä osaa ministerin työstä heidän puolestaan. Paine on aina kova ja usein myös kritiikki, vaikka uudistuksen perustelut olisivat vankat. Joka hallituskausi joku osa asioista ajautuu ongelmiin jo siksi, että niistä vastaava ministeri ei saa pidettyä lankoja käsissään.

Kun ministerit tällä viikolla saavat asetuttua tehtäviinsä ja koottua itselleen avustajakunnan, on heillä tiimeineen edessä kiireinen kesä. Hallitusohjelmaan kirjattujen tärkeimpien hankkeiden valmistelu on laitettava heti käyntiin ja valmistelulle asettava selkeät tavoitteet. Vain näin hallitusohjelma muuttuu vaalikauden aikana kuolleen kirjaimen sijaan konkreettiseksi toiminnaksi ja uuden kasvun aihioiksi.